Harjakaiset

Talon ulkoseinät, pohja ja katto kiinnitettiin toisiinsa liimalla ja ruuveilla. Ruuveja varten porattiin akkuporakoneella pienet reiät levyihin, koska kovuudestaan huolimatta mdf tuppasi halkeilemaan. Opin taas uusia asioita: päällimmäiseen kappaleeseen täytyy tehdä niin väljät reiät, että ruuvi mahtuu vapaasti liikkumaan, ja näin se porautuu tiukasti kiinni alimmaiseen kappaleeseen.

Harjakaisia vietettiin marraskuun 17. päivä.

Talon seiniä ja lattioita yhteen liitellessäni huomasin tehneeni kiusallisia mitta- ja huolimattomuusvirheitä. Saan pienet heitot kyllä piiloon tapetoinnin ja jalkalistoituksen avulla, mutta silti minua harmitti. Tästä talostahan piti tulla täydellinen. Minusta alkoi jo tässä vaiheessa tuntua siltä, että joudun tekemään joskus uuden talon.

Ymmärsin myös, että loistokas idea irrotettavista lattoista ja väliseinistä ei sittenkään ollut niin loistava. Mihin muka liimaisin portaikot kiinni, jos kaikki osat pitäisi saada irti toisistaan? Lisäksi pienten heittojen takia lattiat liikkuvat muutaman millin vaakasuuntaan, joten päätin sittenkin liimata kaikki osat paikalleen sitten tapetoinnin ja maalailemisen jälkeen.

Kaiken lisäksi huonekorkeus oli selvästi liian pieni. En ymmärrä, miksi en alunperinkin suunnitellut taloon korkeita huoneita, kuten vanhoissa kartanoissa aina on. Talo vaikutti nyt inhottavan ahtaalta ja pimeältä. Taloni 19 cm:n huonekorkeus vastaisi tosielämässä 230cm:ä, eli kattohan oli naurettavan matalalla. 21-22 cm olisi ollut sopiva mitta. Minulle tulisi takuulla ongelmia portaikkojen kanssa, kun tilaa olikin näin vähän.
Alkoi masentaa koko projekti.

Harmittelin kotona kokonaisen viikon huonekorkeutta ja muita virheitäni, mutta tullessani lukukauden viimeiselle tunnille huomasin, ettei talo näyttänytkään niin ahtaalta ja pimeältä kuin muistin. Mieleni parani huomattavasti.

Ilta kului "lattialankkuja" luodessa. Jyrsin jyrsimellä lattialevyihin kapeita uria ja sain aikaan pinnan, joka muistuttaa lautalattiaa. Samoin tein viirut sisäkattoihin, mutta niissä käytin kapeampaa "lautaa". Sahapöytään kiinnitetty jyrsin oli työssä erinomaisen kätevä, mutta siinä ei riittänyt ulottuvuus aivan kaikkien urien jyrsimiseen. Niinpä osa piti tehdä käsivaralla, ja jäljestä tulikin sen mukaista. No, eikös vanhoissa taloissa lattialankut aina olleetkin vähän eläväisiä? :)