Kylpyhuoneen kalustus

Kylpyhuonekalusteiden tekeminen hermostutti minua kovasti. Miten saisin niin epämääräisen muotoiset kalusteet kuten pöntön ja ammeen tehtyä? Muovailumassoilla ehkäpä kaiketi tietenkin, mutta takuulla niistä tulisi krumppuiset ja tökeröt... Jätin asian hautumaan ja päätin aloittaa helpommista kalusteista.

Kylpyhuoneeseen tulisi pitkähkö pöytätaso, jonka alle saisi pesukoneen sievästi osittain piiloon ja päällä olisi lavuaari. Sahasin osat puusta, hioin, liimasin ja maalasin taas Tiimarin maaleilla. Hyllykköön taittelin vohvelikankaisia pyyheliinoja siisteihin pinoihin. Altaan alle ripustin verhon peittämään kuvitteellisia viemäriputkia.

Yhtäkkiä sain idean lavuaaria varten! Nappasin Rexona Roll-on -deodoranttipullosta korkin ja sahasin sen pään irti lehtisahalla. Hioin reunat hiomapaperilla ja pienillä viiloilla. Altaan pohjalle leikkasin juomatölkistä palasen esittämään viemäriaukkoa. Minulla ei ollut mitään maalia, joka kestäisi muovissa, joten en päässyt vielä liimaamaan allasta paikalleen pöytätason päälle. Olin aika tyytyväinen silti, sillä altaani näytti keskeneräisenäkin aivan design-tuotteelta.

Ehkäpä nukkekotiharrastajien tuntema "nukkissilmä" alkoi jo kehittyä minussakin, sillä muistin huuliherpeslaastarilaatikossa olevan käyttökelpoisen pikku peilin. Irrotin sen ja näpersin sen ympärille puiset kehykset. Tein samalla myös kauniin taulun kylpyhuoneen seinälle. 

Pilvilinnan kylpyhuoneesta oli jo tulossa yksi talon sievimmistä huoneista. Kelta-sininen värimaailma miellytti minua kovasti.

Oli aika käväistä Tampereella. Sinooperista löytyi kiiltävää, vesiohenteista Aqualux-maalia, joka väitti pysyvänsä niin muovissa kuin metallissakin. Olin hyvin epäileväinen, mutta ostin silti purkin, ja toden totta sain pesualtaani maalattua.

Taivuttelin paksusta rautalangasta kraanan, ja kiillotin sen dremelillä. Pienistä helmistä tein hanat, ja liimasin kaiken kasaan pikaliimalla. Ei huonompi lopputulos!

Myös sulhollani on selvästi "nukkissilmää", sillä hän hoksasi että salmiakkijauhetta sisältävistä putkiloista saa lyhentämällä näppärästi voide- tai vaikka sinappituubeja. Maalasin nämä tuubitkin Aqualux-maalilla.

Apteekissakin käyminen kannatti jälleen. Siellä nimittäin jaettiin ilmaiseksi pieniä pyöreitä, sormeen ujutettavia peilejä, jälleen huuliherpeksen hoitoa varten. Leikkasin peilin ympärillä olevan muovisen tötterön ohuemmaksi ja kiinnitin peiliin rautalangasta telineen. Muovinen kehys oli sopivasti sininen ja sopi sellaisenaan kylpyhuoneen värimaailmaan. Näin kreivi oli saanut parranajopeilin!

Seuraavana oli vuorossa edestätäytettävän pesukoneen kasaaminen. Päätin taitella sen pahvista. Rummun pyöräytin virvoitusjuomatölkin alumiinista ja pistelin siihen harpilla reikiä. Metallin kiinnittämisessä ilmastointiteippi on aika hyvä vaihtoehto. 

Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun piti saada aikaan pesukoneen luukku. Yritin leikellä sitä myös juomatölkistä, mutta kun jo toinenkin tekeleeni epäonnistui täysin, päätin luovuttaa. Ajattelin, että tässä olisi hyvä jokin valmis metallinen rengas. Kas kummaa - sellainen löytyikin aivan tuota pikaa. Olin kerran löytänyt tienpenkalta paksun panssariketjun, jonka oletin olevan koiran kuristuspanta. Siinä sattui olemaan päässä juuri täsmälleen pesukoneeni aukkoon sopiva rengas! 

Sahasin renkaan irti rautasahalla, liimasin siihen palan polykarbonaattilevyä ikkunaksi, ja näin oli pesukone saanut luukun. Koneen nappulat tein halkaistuista puuhelmistä, ja vasta kun olin jo liimannut ne pikaliimalla, tajusin, miten naurettavilta ne näyttävät. Miksi olin tehnyt niistä niin epärealistiset? Pikaliimaa ei saanut enää irrotettua. Kone näytti muutenkin olevan malliltaan melko antiikkinen, mutta eivätkös vanhat kodinkoneet olekin kestäviä...

Jäin melkoisen tyytymättömyyden valtaan pesukoneen suhteen. Vielä kun muutaman päivän kuluttua huomasin pikaliiman aiheuttaneen kummallisen kemiallisen reaktion niin polykarbonaattilevyn kuin Aqualux-maalinkin kanssa, sieppasin koko ruman hökötyksen pois ja jätin pesukoneasian vielä hautumaan mieleeni. Eikä edes siskontyttöni huolinut rumaa pesukonetta omaan nukkekotiinsa, koska sen luukku ei auennut ihan oikeasti. Huoh.

Oli aika käydä kylpyammeongelman kimppuun. Ihan itse -foorumin nukkekotiharrastajat ehdottivat tekemään ammeen tuorejuustorasiasta. He olivatkin saaneet niistä aikaan kauniita ammeita, mutta minua häiritsi se, että ammeen reunat jäisivät kovin ohuiksi. Creme Bonjour-juustossa kuitenkin oli hyvänmallinen ja -kokoinen rasia, joten päätin hyödyntää sen muottina.

Ostin ilmassakovettuvaa Jovi-muovailumassaa, jolla vuorasin rasian. Nukkemuotoilua varten ostamani puiset muotoilupuikot olivat tässä hyvänä apuna. Jätin ammeen pariksi päiväksi kuivumaan ja lähdin miehelään Tampereelle. Kotiin palatessani havaitsin, että massa oli yhä melko märkää. Tämä oli etu, sillä saatoin vielä vuolla ammetta alaosastaan hieman kapoisemmaksi. Käytin tähän työhön mattoveistä.

Vielä pari päivää kuivuttuaan amme oli valmis hiottavaksi ja maalattavaksi. Onneksi oli poutapäivä, ja pääsin hiomaan ulkosalle, sillä tämä hieno pöly on vielä puupölyäkin inhottavampaa sisätiloissa. Hiominen on yleensäkin minulle aika ylivoimasta, ja niin tälläkin kertaa esine jäi jonkin verran epätasaiseksi. Maalasin ammeen Aqualux-maalilla. Laiskuuttani tökkäsin puuhelmet jaloiksi, ja näin tassuammeesta tulikin palloamme. Minulta pitäisi kokonaan kieltää puuhelmien käyttö - pilaan niillä yhden jos toisenkin kalusteen!

Hanasysteemit kokosin jälleen rautalangasta, helmistä ja nuppineuloista.

Puutyötunnilla kävin uudelleen pesukoneongelman kimppuun. Sahasin lankusta palikan, jonka keskelle porasin 25-millisellä terällä reiän. Heilani ehdotti, että hankkisin rautakaupasta prikan pesukoneen luukuksi, sillä aiempi pyöreä rengas oli vaikea kiinnittää ja typerän näköinen. Näin teinkin. Prikka oli jyhkeämpi kuin olin kuvitellut, mutta kelpasi luukuksi. Käytin sen liimaamiseen tällä kertaa kontaktiliimaa, koska en halunnut pikaliiman jälleen sumentavan luukun ikkunaa. Valintakiekot sahasin pyöreästä puurimasta. Uudesta pesukoneesta tuli vain aavistuksen paremman näköinen kuin ensimmäisestä, mutta päätin, että aavistus kyllä riittää.

Kylpyhuoneessakin piti olla lämmitys. Olin suunnitellut mustakylkisen kaminan sijoittamista perimmäiseen nurkkaan. Kirpputorilta löysin pätkän harmaata muoviputkea, josta tuli hyvä runko. Pillistä tein savuhormin, Jovi-massasta luukun, suuresta puunapista kannen ja puutikun pätkistä jalat. Lopuksi kiersin vielä koristenyöriä kaminan ympärille. 

Maalasin kaminan mattamustalla pienoismallimaalilla ja huomasin unohtaneeni tuhkaluukun. Tulipa kaminasta muutenkin melkoisen surkea esitys. Uusiksi menee sekin!

Kylpyhuoneen lampunvarjostin syntyi kuten muissakin huoneissa. Tällä kertaa maalasin kartonkivarjostimen keltaiseksi ja liimasin pieniä muovihelmiä kiertämään sen reunaa.

Elämää keittiössä

Jo syksyn ensimmäisellä puutyötunnilla olin surautellut vannesahalla puusta ja osittain ohuesta vanerista osat keittiön kaapistoihin, ruokapöytään, puulaatikkoon sekä tuoleihin. Olin aivan ihastuksissani siitä, miten sieviä pikku tuolien osista tulikaan, sillä olin ollut jokseenkin huolissani niin pikkutarkkojen osien valmistamisen suhteen. Kaiken kaikkiaan näin pienten kalusteiden työstäminen vaati alkuun totuttelua, sillä pienet osat tuppasivat katoamaan valtavien koneiden aukkojen uumeniin tai sinkoilemaan sormistani ympäri luokkaa. Onnistuin jopa saamaan hiomakoneen pahan kerran jumiin, kun pöytälevy singahti sen sisään ja koko kone päätti lopettaa yhteistyön.

Jääkaappi (merkitty yläkuvaan nuolella) oli mielenkiintoinen työ. Siitä piti tehdä retrotyyppinen, pyöreäkulmainen ja korkea kaappi. Sahasin ensin osat liiteristä kaivamastani vanhasta lankusta pyörö- ja vannesahoja käyttäen, ja pyöristin sitten jääkaapin kulmat hiomakoneella. Kaapin oveen piti saada kolonen hyllyjä varten. Sen koversin taltalla, puukolla ja vasaralla. Tämä oli yllättävän sujuvaa jopa sähkötyökoneisiin mieltyneelle nikkaroijalle, ja niinpä rupesin miettimään, mahtaisikö myös esimerkiksi ammeen työstäminen onnistua samoin. 

Kotona jatkoin jääkaapin työstämistä heilani hankkimalla dremel-kopiolla, jonka avulla syvennyksen hiominen kävi mukavasti. Homma vaati kyllä kärsivällisyyttä, joka ei ole koskaan ollut vahvimpia ominaisuuksiani. Olisin aivan vimmalla jo halunnut päästä täyttämään kaappia täytekakuilla ja juustoilla.

Keittiön pöytä syntyi helposti. Sahasin vannesahalla vanerista pöytälevyn ja käytin jalkoina valmista puurimaa. Sitten liimasin osat toisiinsa ja petsasin valmiin pöydän. Vannesahan kanssa pitäisi aina muistaa käyttää tukipalaa varsinaisen sahattavan vanerin alla, sillä saha repii vanerin reunoja aika rumasti.

Rakensin myös pienen puulaatikon asukkaiden polttopuita varten. Dremelistä oli jälleen iloa - tein sillä laatikon seiniin urat muistuttamaan lautarakennetta. Maalasin laatikon Tiimarista ostamillani Jovi Decor -maaleilla. Pakkauksessa on neljä melko käyttökelvotonta väriä sekä musta ja valkoinen. Ihme kyllä, noita ällistyttävän rumia värejä sekoittamalla sain aikaan varsin hienoja sävyjä. Tein laatikkoon saranat kartongista, mutta enpä tiedä, kauanko ne mahtavat kestää availua. Polttopuut sahasin oksanpätkistä ja halkaisin puukolla.

Samaan syssyyn liimasin kasaan seinähyllyn ja maalasin sen punaiseksi. Keittiöstä tulisi iloinen värien sekamelska. Oli ihanaa päästä sovittelemaan hyllykköön pikkuisia posliiniastioita.

Aioin päästää valmiina ostetun kaulimen sekä sinkkiämpärin talooni, vaikka noin periaatteessa en ostotavaroita hyväksykään. Kaulimesta piti kyllä hieman hioa kahvoja ohuemmiksi. Ja eräs ystäväni huomasi heti, että sinkkiämpäri tarvitsee puisen kädensijan
Olin myös aikoinani ostanut Sinooperista metallisen ruokailuvälinesarjan, ja nyt niitäkin pitäisi jotenkin tuunata, jotta ne voisivat päästä mukaan talooni. Leikkasin veitsestä kahvan irti ja upotin terän pieneen balsasta vuoltuun kädensijaan. Puun ja metallin yhteenliimamiseen kävi pikaliima.

Leivoin leipiä Tiimarista ostamastani Jovi-muotoilumassasta, joka kuivahtaa ja kovettuu itsekseen ilman vaikutuksesta. Maalasin käntyt akvarelliväreillä. Limput ja ruisreikäleipä onnistuivat hyvin, mutta patongeista tuli kärähtäneen näköisiä. Semmoiset tekeleet nakkasin pois, sillä kreivittären leipomusten pitää olla ensiluokkaisia.

Olin sahannut jo ensimmäisellä puutyötunnilla kaikkien tuolien osat etummaisia jalkoja lukuunottamatta. Vannesahalla pinnatuolien selkänojatkin syntyivät helposti. Käytin materiaalina pieniä puunpaloja koulun jätepuulaatikosta. Selkänojien ahtaat välit hioin sileiksi hiekkapaperin ja pienten viilojen avulla. Miesystäväni oli kaikessa ihanuudessaan ostanut minulle viilasatsin lahjaksi. Seuraavalla puutyötunnilla sahasin tuoleihin loput jalat ja liimasin ne kokoon.

Kotona maalailin tuolit iloisilla väreillä. Vuosia sitten, kun televisiosta alkoi Frendit-sarja, minä ihastuin Monican keittiöön, jossa ruokapöydän ympärillä oli erilaisia ja erivärisia tuoleja. Minun pikku keittiössäni tuolit ovat kyllä kaikki samaa mallia, mutta jokainen sai omanvärisensä maalin pintaansa.

Jääkaapin oven kiinnitin pienillä valmiina ostetuilla metallisaranoilla. Liimasin ne paikalleen kontaktiliimalla. Surautin dremelin pikkuisella katkaisulaikalla kaapin sisäpuolelle urat lasihyllyjen ujuttamista varten.

Vihdoin pääsin jatkamaan myös kuukausi aikaisemmin aloittamaani kaapistoa. Kaapistossa pitäisi olla tietenkin vanhanaikainen kipattava puulaatikko sekä muutama alakaappi. Yläkaappien lisäksi tein avohyllyjä, jotta voisin myöhemmin askarrella näkyviin kivoja pikku ruokapakkauksia.

Olisin halunnut keittiöön oranssit seinät, mutta koska tapetointivaiheessa sain käsiini vain keltaista tapettia, jouduin siitä ajatuksesta luopumaan. Nyt sitten maalasin kaappien ovet oranssilla, jota sekoittelin Tiimarin Jovi-maaleista. Muuten kaapisto ja hyllyt saivat pintaansa reippaan punaisen maalin. Mutta mitä enemmän maalasin, sitä kamalammalta kaapisto alkoi näyttää. Yritin pelastaa tekeleen sinisillä koristemaalauksilla, mutta eipä se siitä yhtään parantunut. 

Kaapiston vastenmielisyyttä lisäsi vielä sekin, että tajusin vasta nyt pöytätason olevan aivan liian korkealla ja ulottuvan kreiviä melkein rintaan! Sama vika näytti olevan myös kylpyhuoneen kalusteessa. Oli liian myöhäistä madaltaa kalusteita. Minua kiukutti ja inhotti. Pakko aloittaa alusta koko kaapiston rakentaminen. Onneksi pieni sisarentyttäreni ei ole yhtä kriittinen, vaan vei kaapiston tyytyväisenä omaan nukkekotiinsa!

Keittiössä pitäisi olla kaapit täynnä ruokaa! Skannasin erilaisia ruokapakkauksia ja tulostin ne paperille. Sitten taittelin niistä hiutalepakkauksia, maito- ja mehutölkkejä. Tulipa niistä ihastuttavia! Pettymys valtasi kuitenkin mieleni, kun vein tuotteet nukkekotiin. Ne näyttivät sielläkin miniatyyreiltä, vaikka oli laskenut suhteet oikein. Mieleeni muistui, että olin joltakin nukkekotisivulta joskus lukenut, että pienten esineiden ollessa kyseessä ei kannatakaan tarkasti noudattaa mittakaavaa, sillä ne jäävät silmällä katsottuina turhan pieniksi.

Kattilan ja paistinpannun muovailin Tiimarin Jovi-massasta. Kun massa oli kuivunut, maalasin esineet mattamustalla pienoismallimaalilla, jotta ne näyttäisivät valurautaisilta.
Lampunvarjostimen askartelin kartongista kukkaputkilon korkin varaan, päällystin sen vielä pikkuruudullisella kankaalla ja koristin reunan pitsillä.


Marraskuun puutyötunnilla kävin uudelleen rakentamaan keittiönkaappeja. Toimin aivan samoin kuin edelliselläkin kerralla, mutta yritin tehdä kaapiston suhteet paremmiksi tällä kertaa. Jätin kaapiston reunaan tilan myös sähköliedelle, jota en aiemmassa suunnitelmassani ollut ottanut huomioon. Kreivittären keittiössä pitäisi olla sekä moderni liesi että kaunis vanhan ajan puuhella.

Lieden rakentamiseen minulla ei ollut etukäteissuunitelmia, mutta rupesin silti työhön, sillä puutyötuntia oli vielä reippaasti jäljellä. Suunnittelemattomuus ei yleensä tiedä hyvää näissä hommissa. Sahailin lehtisahalla (koska rakas vannesahani oli lopullisesti rikki eikä uutta oltu saatu vieläkään hankittua) 7 milliä paksusta puunpalasta osia, joista liimailin kokoon hellaa muistuttavan rakennelman.

Rekvisiittaa putiikkiin

Kreivitär von Hottendottir pitää pientä putiikkia talonsa alimmassa kerroksessa, katutasossa. Putiikissa myydään käsitöitä ja käsityötarvikkeita sekä kaikkea pientä kaunista tavaraa.

Päätin nimetä kaupan Sammakkoprinsessaksi, koska se on nimi, jonka itse haluaisin omalle yritykselleni, jos olisin yrittäjä. Valitettavasti vaan tuo nimi on jo käytössä kauneuspalveluyrityksellä. Ehkäpä ei haittaa, jos nukkemaailmassa von Hottendottirit käyttävät samaa nimeä?

Printtasin liikkeen logon paperille ja liimasin sen puuviilusta leikkaamani kyltin päälle. Kiinnitin kyltin roikkumaan liikkeen ikkunan eteen ohuella koruketjulla, jonka nappasin jostakin vanhasta rihkamakorustani.

Käytin kyltin kiinnittämiseen myös pieniä messinkirenkaita, jotka aikoinaan olivat jääneet talteen hopeakorutunnilla.

Kaupassa pitää olla runsaasti hyllytilaa. Ajattelin sisustaa kaupan samaan tyyliin kuin muunkin talon, eli romanttisen vanhanaikaisesti. Rakensin ensitöikseni puusta myymälään tiskin sekä sen taakse korkean hyllykön. Maalasin ne valkoisiksi, mutta valmiit kalusteet nähdessäni aloin harmitella, etten vain yksinkertaisesti ollut petsannut niitä. No, eteenpäin ja surut pois! Hyllyissä oli paikat lukuisille kauniille kankaille, joita Sammakkoprinsessan tuotevalikoimaan kuului. Leikkasin erilaisista tilkuista sopivia paloja, jotka kiepautin hyllyille.

Poikaystäväni oli jälleen osallistunut nukkekotitouhuihin tuomalla työpaikaltaan pieniä lasipulloja, joissa oli ollut rokotteita tai muita lääkeaineita. Suurimmat pullot pääsivät kauppaan, ja sisälsivät nyt nappeja tai helmiä.

Olin tehnyt valkoisen hyllykön yläkerran sinistä huonetta varten, mutta siirsinkin sen kauppaan ja somistin hyllyn reunan valkoisella puuvillapitsillä. Hyllyn alle askartelin suuren korin myytäviä tuotteita varten. Kori syntyi lääkemittakupista. Se oli juuri sopivan muotoinen ja kokoinen. Vuorasin sen sisäpuolen kankaalla ja kiersin ulkopinnalle beigenväristä puuvillalankaa. Kahvat tein virkkaamalla.

Suuren ikkunan eteen ajattelin tehdä pitkän tason. Se palvelisi samalla sekä näyteikkunana että kaupan hyllynä. Sahasin osat puusta, liimasin ne yhteen puuliimalla ja viimeistelin ohkaisella vanerilla. Ikkunan taso noudattaa samaa muotoilua kuin kaupan myyntitiski.

Olin malttamaton mallinukkien suhteen, mutta niiden rakentaminen oli suuri mysteeri. Ihan itse -foorumilla joku kertoi tehneensä muotin vanhasta muovinukestaan, ja painelleensa siihen muottiin sitten massasta mallinukkeja. Tuo oli mielestäni hieno idea. Minun kyllä teki mieli tehdä kipsimuotti, johon voisi valaa paperimassaa. Tiesin, että minulla oli toki vintillä vaikka kuinka paljon kipsiä ja muut muotintekovälineet. Siitä oli kuitenkin useita vuosia, kun olin tehnyt nukkemuotteja, eikä minua hirveästi innostanut ryhtyä niin suuritöiseen urakkaan.

Koska minulla ei sattunut olemaan valmista nukkea kaytössäni, piti minun muotoilla torso Fimo-massasta. Jätin mallinukkeasian hautumaan kaikessa rauhassa - ehkäpä jonain päivänä innostuisin tekemään ne muotitkin.

Muovaillessani tein myös pieniä valko-punaraitaisia karkkikeppejä. Ujutin ne lasipulloon, ja keksin, että Sammakkoprinsessan valikoimiin voisi kuulua myös käsintehtyjä karamelleja. Olohuoneen jättimäinen suklaakonvehtipurkkikin päätyi nyt kaupan tiskille. Käsintehtyihin, hintaviin tuotteisiin erikoistuneilla liikkeillä kannattaa aina olla myynnissä myös jotain edullista pikkutavaraa, tai vaikkapa juuri karkkeja, jotka tarttuisivat asiakkaiden matkaan!

Halusin myös saada uutta ilmettä myyntitiskiin. Olin löytänyt Tiimarista pikkusieviä puuleikkauskoristeita. Sahasin niistä lehtisahalla osan irti, maalasin vaaleansinisiksi ja liimasin ne tiskin etuseinässä oleviin paneeleihin. Ajattelin yrittää tehdä putiikkiin todella romanttisen sisustuksen, ja tässä oli hyvä alku.

Kreivittären kaupassa saa viettää aikaa kaikessa rauhassa sovittaen vaatteita ja miettien vaihtoehtoja teekupposen ääressä. Sinne siis tarvittiin nojatuoli kiireettömiä asiakkaita varten.

Nappasin yhden olohuoneeseen valmistamistani tuoleista. Maalasin puuosat valkoisiksi. Tuolin selkämykselle asetin pienen pitsiliinan, joka syntyi brodyyrinpalasesta. Muotoilin sen hiuslakan avulla, jotta se pysyisi kauniisti paikallaan tuolin nojalla.

Harjoittelin jälleen Fimo-massasta muovailua. Minua oli aina ihmetyttänyt pienet appelsiiniviipaleet, joita olin nähnyt joidenkin ihmisten muovailleen ja halusin opetella itsekin. Löysinkin netistä loistavat ohjeet ja niiden avulla pyörittelin pikkuisia sitrushedelmiä. Omani eivät onnistuneet täydellisesti. Ne sopivat kuitenkin marmeladimakeisiksi kaupan hyllyyn. Samalla muovailin myös englanninlakritsia, nekkuja sekä tikkukaramellejä. Tikkareiden tikut vuolin coctailtikuista.

Taas oli oma miekkoseni keksinyt hyödyllisiä kapistuksia Biltemasta. Korkista valmistetut huonekalujen jalkojen suojapalat tulivat tarpeeseen. Leikkasin niistä korkit karkkipurkkeihin ja pääsin eroon kumitulpista.

Tampereella Tamperetalossa oli kädentaitomessut, joiden yhteydessä oli myös pieni nukkekotimessuosasto. Arvelin että sieltä saisin Fray Stay -rispaantumisenestoainetta, joka tulisi olemaan välttämätön siinä vaiheessa, kun alan ommella myytäviä tekstiilejä puotiin ja vaatteita talonväelle. Tuotetta myi messuilla Dolores-nettikauppa. Oli hienoa päästä näkemään livenä Doloreksen tuotevalikoimaa ja mukaani tarttui myös valikoima erilaisia nauhoja.

Ahtaat eteiset

Yläkerran porrashuoneen kalustaminen oli minulle hiukan ongelmallista, sillä siellä ei ollut yhtään tilaa huonekaluille. Mutta tyhmää se olisi tyhjäksikään jättää. Ajattelin, että vintin tikkaiden alle jäävän tilan voisi hyödyntää säilytystilana, ja sinne voisi ujuttaa erilaisia laatikoita ja rasioita.

Löysin lipastoni laatikosta pikkuisia peilinpaloja, olisivatkohan ne olleet peilimosaiikkia. Kehystin yhden palasen kapealla puurimalla, jotta seinällä olisi edes pikkuinen peili. Siitä on näppärä ohikulkiessaan tarkistaa, että kasvoissa kaikki on kohdillaan.

Alakerran eteinen oli yhtälailla hankala kalustaa. Eteisen taimmassa seinässä oli valeovi, josta mukamas olisi käynti Pilvilinnan pihamaalle. Kahdella muulla seinällä olivat ovet keittiöön sekä kylppäriin, ja yläkerran portaat hotkaisivat suurimman osan huoneen pinta-alasta. Kirpputorilta mukaani tarttui etnohenkinen hiusdonitsi, jonka purkamalla sain värikkäät matot eteisen lattialle. Ne piristivät kummasti tummansävyistä huonetta ja säästivät minut tylsältä matonkutomiselta.

Kreivitär harrastaa kaikenlaista askartelua, piirtämistä, maalaamista ja käsitöitä. Hän taitaa myös olla innokas nukkekoti-ihminen. Niinpä minä askartelin pienen nukkekodin 0,8-millisestä viilusta. Tein talon etuseinästä avautuvan oman nukketaloni malliin, mutta en ajatellut sentään onnistuvani kalustamaan tätä minimökkiä. Maalasin sen siniseksi Tiimarin Jovi-maaleilla. Sijoitin talon toistaiseksi ylläkertaan. 

Puisesta pyykkipojasta sai sahaamalla sirot pöydänjalat. Yläkerran porrashuone sai pienen sivupöydän, jolle nukkekoti asetettiin.

Pyörittelin huonekalutehtailusta ylijääneitä pieniä vanerin- ja puunpalasia käsissäni, ja mietin, miten niitä voisi hyödyntää. Vanhanaikainen hattuhylly syntyikin kädenkäänteessä, ja ompelulaatikostani löytyneet hakaset pääsivät hoitamaan naulakkokoukkujen virkaa.

Naulakon kiinnittäminen seinään oli kuitenkin suuri ongelma. Mitään en halunnut liimata pysyvästi paikalleen, mutta tässä ahtaassa tilassa en voinut vasaroida naulojakaan seinälle. Mahtaisiko teippi jaksaa kannatella koko naulakkoa? Ei jaksanut, joten käytin kuitenkin liimaa.

Eteisiin ei mahtuisi juurikaan huonekaluja, joten niitä pitäisi täyttää muunlaisella tavaralla. Alakerran ovensuussa voisi odottaa postipaketti. Hyödynsin Playmobil-joulukalenterista jääneen pikkuruisen pahvilaatikon ja päällystin sen ruskealla lahjapaperilla. Kietaisin ympärille lankaa paketointinaruksi ja sinetöin solmun liimatipalla, jonka kuivuttuaan väritin tussilla punaiseksi.

Olohuoneen ensimmäiset kalusteet

Otin törkeästi mallia netistä löytyviltä nukkekotiharrastajien kotisivuilta, kun aloin miettiä olohuoneen kaakeliuunin rakentamista. Monet olivat käyttäneet runkona Pringles-perunalastuputkiloa. Minä valitsin kuitenkin omenalastuputkilon, joka on samanlainen, mutta hivenen kapoisempi, ja sopii näin mukavammin liian mataliin huoneisiini.

Teippasin putkilon päälle edellisenä talvena Hobby Pointista ostamaani kaakeliarkkia ja leikkasin mattoveitsellä uunin kylkeen aukon. Valitsemani kaakeliarkki ei ollut sittenkään kuvioinniltaan paras mahdollinen, mutta sitä oli nyt enää turha surra. Uunin yläreunan somistin puuvillapitsillä, jonka maalasin valkoiseksi ja vielä lakkasin. Kiinnitin koristeellisen napin uunin etuosaan. Napinkin maalasin Bilteman seinämaalilla, mutta sen päällä vesiohenteinen lakka oli huono keksintö. Lakka jotenkin liuotti maalia pois ja teki siitä inhottavan muovisen näköisen. Näin jouduin maalaamaan napin vielä kertaalleen ja jättämään pinnan lakkaamatta.

Olohuoneessahan on sähköjohdot kahdelle valaisimelle, koska alunperin olin ajatellut laittaa sinne sekä katto- että jalkalampun. Nyt kuitenkin keksin hyödyntää toisen lampun uunissa, ja vedin sen johtoineen putkilon sisään.

Tulipesän taittelin tukevasta pahvista ja maalasin mustaksi. Sen takaseinäksi laitoin palan polykarbonaattilevyä, jonka väritin permanent-tussilla punaiseksi. Pilkoin muutaman tikunpätkän polttopuiksi ja liimasin ne tulipesään. Lamppu loimottaa punaisena uunin pesästä, kun taloon kytketään valot päälle. Uunin luukut ja lattian kipinäsuojan leikkasin ja taittelin hopeanvärisestä juomatölkistä. Taas kerran hopeatyökaluista oli paljon hyötyä. Uunin pesän edessä oleva ritilä syntyi harmaasta hyttysverkosta.

Lokakuun puutyölauantai alkoi ikävästi: uskollinen vannesahani olikin rikki! Meinasin vaipua masennukseen, mutta kokeilin kuitenkin lehtisahaa, jonka kanssa en tullut viime vuonna kovin hyvin toimeen. Pikkuhiljaa kädet ja kone kuitenkin löysivät yhteisen sävelen, enkä joutunut kauaa itkemään vannesahan perään.

Sahasin puusta osat hyllyyn, johon sijoittaisin sievän ruusuastiaston. Olin tehnyt astiat Kalajoen nukkekoulussa jo viitisen vuotta aiemmin. Astiat on valettu kipsimuoteilla, jotka on tehty Sinooperin valmiita posliiniastoita malleina käyttäen. Nämä minun astiani ovat siis Sinooperin astioiden kopioita, mutta hivenen pienempikokoisia, koska posliini kutistuu poltossa. Polton jälkeen ne on hiottu varovasti, ja maalattu posliinimaaleilla.

Olin kerrankin tunnollinen, ja kastelin kaikki kaapin puuosat ensin, jotta puunsyyt nousisivat pintaan. Hioin pinnat tämän jälkeen ja sen jälkeen petsasin ja liimasin kaapin kasaan. Saranat tein nahasta ja nupeiksi liimasin puuhelmet.

Puusepäntöiden vastapainoksi oli aika vähän askarrella paperista. Monien aikakauslehtien www-sivuilla on pieni kuva uusimman numeron kannesta. Niistä tulee oivia lehtiä nukkekotiin. Minä tulostelin näitä kansia paperille, leikkasin irti ja liimasin vielä muutaman palan paperia sisälehdiksi.

Seuraavaksi oli aika ryhtyä verhoilijaksi. Mielessäni oli nikkaroida Pilvilinnaan komeat k-tuolit. Olin sahannut puutyötunnilla kolmemillisestä mdf-levystä nojatuoleja varten selkänoja- ja istuinlevyt sekä käsinojat. Kaipasin kipeästi askel askeleelta -ohjeita tuolien kokoamiseen, mutta koska sellaisia ei juuri ollut saatavilla, jouduin vain suinpäin ryhtymään työhön ja oppimaan tehdessäni.

Ensin leikkasin vaahtomuovista pehmusteet istuimeen ja selkänojaan. Liimasin ne puuliimalla. Leikkasin pellavakankaasta sopivan kokoisen tilkun ja pyöräytin sen vaahtomuovi-levy -yhdistelmän päälle. Olen yleensäkin tekstiilitöissä luonnonkuitujen puolestapuhuja, ja niin nytkin. Pellava liimautuu mainiosti askarteluliimalla, ja mielestäni parasta on Pritt-puikkoliima. Tuolin takapuolelle liimasin vielä tilkun, jonka reunat olin huolitellut erikeeperillä purkautumisen estämiseksi.

Selkänojan ja istuimen yhdistin toisiinsa käyttäen samaisia pikkuisia neuloja, joilla olin naulannut tauluja Pilvilinnan seinille. Naulaamisessa ovat hyvänä apuna pihdit, sillä pieniä neuloja on melkoisen hankalaa pitää sormilla pystyssä. Käsinojat maalasin, hioin ja lakkasin, ja naulasin kiinni tuoliin. Takajalat sahasin valmiista puurimasta ja liimasin paikalleen.

Minua vähän häiritsi se, ettei olohuoneessa ollut kuin yksi ikkuna. Alunperin olin ajatellut tehdä valeikkunoita tarvittaviin kohtiin, mutta luovuin ideasta, koska arvelin niiden kuitenkin näyttävän juuri siltä mitä ovat: valheellisilta.

Siispä täyttäisin seinät tauluilla. Valokuvasin elävän mallin piirustuksiani, ja tulostin ne pieneen kokoon. Petsatut kehykset tein Hobby Pointin jalkalistasta.

Lampunvarjostimen askartelin kukkaputkilon korkin varaan. Tein varjostimen kartongista, päällystin sen sideharsolla ja liimasin reunaan puuvillapitsiä ja silkkinauhaa.

Törmäsin erään nukkekotiharrastajan blogissa piipunrasseista tehtyyn joulukuuseen, ja innostuin itsekin kokeilemaan. Ensimmäisen yritelmäni taivuttelin Tiimarin piipunrassista, mutta tuloksena oli lelukuusen näköinen tekele - syynä liian kirkkaanvihreät ja paksut piipunrassit. 

Onneksi Ideaparkin Minimanissa tai Tokmannissa (en muista, kummassa ja väliäkö tuolla) sattui silmääni ohutta, tummanvihreää piipunrassia. Siitä tulikin heti komia kuusi. Kieputin grillitikkurungon ympäri ensin yhden piipunrassin ja aloin sitten lisäillä oksia. 

Tuputtelin pikaliimaa oksien ja rungon yhtymäkohtiin, jotta oksat eivät myöhemmin pyörisi rungon ympäri. Latvatähti syntyi tähden muotoisesta niitistä. Kuusenjalaksi laitoin kummallisen metallikappaleen, joka oli jäänyt yli jostakin Ikean huonekalun kiinnikkeestä. Jalka tarvitsi hieman lisää painoa, ja siihen liimattiin vielä 50 sentin kolikko.

Pilvilinnan väkeä

Minulla oli nukkekotini asukkaiden posliiniosat jo valmiina. Olin valanut ne valmiilla muoteilla monta vuotta aikaisemmin Kalajoen kristillisen opiston nukkemuotoilukurssilla. Tähän saakka nämä pikku ystävät olivat odottaneet kaapin kätköissä elämänsä alkua.

Armas sulhaseni osallistui jälleen nukkekotiprojektiini keksimällä komean sukunimen Pilvilinnan kreivitärpariskunnalle. Kuvassa siis äärimmäisenä vasemmalla ihastuttava kreivitär Lilja von Hottendottir sekä hänen vierellään suloinen kreivi Mikael von Hottendottir, joka pienestä rintavauriostaan huolimatta on elinvoimainen ja hyväluontoinen mies.

Ompelin nukeille vartalot valkoisesta, hyvin ohuesta puuvillakankaasta. Kalajoen opistolta olin ottanut talteen myös vartalokaavat. Ne osoittautuivatkin varsin nerokkaiksi - koko vartalo ommeltiin vain yhdellä kaavalla, eli kahdesta kappaleesta. Lisäksi joillekin nukeille lisättiin vielä käsivarsiksi suorakaiteen muotoinen kappale.

Alunperinkään en ollut osannut kuvitella pienen poikanuken koskaan pääsevän asumaan taloon. Pilvilinnasta tulisi kahden leikkimielisen aikuisen koti. Ylimääräiselle nukkeyksilölle oli siis keksittävä hyötykäyttöä. Hän sai kunnian olla Pekko Pelastaja, rohkea ensihoitaja. Ompelin Pekolle sairaalavaatteet puuvillasta: valkoiset housut ja takin sekä vihreän paidan. Ambulanssityöskentelyä varten Pekko sai huomiovärisen takin sekä housut. Askartelin lopuksi vielä konvehtirasiasta pakkauksen nukelle ja annoin koko komeuden omalle pelastajamiehelleni synttärilahjaksi!

Alkuperäiseen henkilögalleriaan alkoi tulla muutoksia. Kun olin ajatellut palkata tumman viiksiniekan kaupan kassaherraksi, havaitsinkin eräänä iltana olevani tekemässä virhettä. Herrahan ei tietenkään sopinut tiskin taakse, vaan sen eteen. Tämä mukava nuori mies oli tietenkin asiakas, joka uskollisesti kävi ostamassa korsettinsa ja mekkonsa kreivittären putiikista, koska oli varsin mieltynyt näihin uniikkituotteisiin. Nimekseen hän sai Thomas.

Kikkarapäinen rouva puolestaan oli alunperin ollut ehdolla kaupan asiakkaaksi, mutta saikin nyt siirtyä kreivitär von Hottendottirin sisareksi. Annoin omalle siskolleni tehtäväksi keksiä nimen tälle uudelle naiselle, ja niin hänet ristittiin sitten keisarinna Fiina Elisabethiksi. Fiina vierailee usein von Hottendottirien luona.