Lisää huonekaluja olohuoneeseen

Olohuoneen nurkkaan nikkaroin puusta ja viilusta pienen sivupöydän. Olin aiemmin jo yrittänyt tavoitella kulunutta vanhaa maalipintaa maalaamalla huonekaluja kerroksittain ja hiomalla pintaa pois. Se ei ollut onnistunut. Nyt tein niin, että maalasin pöydän valkoiseksi, ja maalin kuivuttua töpöttelin tummanruskeaa hieman kuivahtanutta maalia strategisiin paikkoihin. Lopputulos oli uskottava. 

Pöydän päälle sijoitin suuren lasipurkillisen suklaakonvehteja. Täytin yhden rokotepullon Agiolaxilla. Agiolax on ruskeiden rakeiden muodossa olevaa ulostuslääkettä ja näyttää nukkekodissa todella herkullisilta suklaakonvehdeilta! Purkin kumisen korkin maalasin hopeanvärisellä pienoismallimaalilla.

Olohuoneen hämäryys kiusasi minua. Alunperin olin tarkoittanut laittaa sinne kaksi valaisinta, mutta toinen hehkulamppuhan oli sittemmin joutunut kaakeliuunin sisuksiin. Poikaystäväni auttoi minua nyt rakentamaan uuniin toisen valonlähteen. Clas Ohlsonilta sai edullisesti pieniä elektronisia tuikkukynttilöitä. Purimme kynttilän ja laitoimme loimottavan pikku led-lampun uunini sisälle. Katkaisijan piilotimme uunin sisäpuolelle ja kiinnitimme sen tukevasti ilmastointiteipillä. Sen piti olla suhteellisen helposti irrotettavissa, koska joskus olisi aika vaihtaa paristo.

Uunin alaosaan puhkaisin pienen reiän, johon pujotimme palan ohutta mehupilliä. Pillinpätkän avulla saattoi nyt painaa lampun katkaisijaa, ilman että uunia tarvitsi siirtää lainkaan. Vaan eipä aikaakaan, kun sitten unohdin takkaan tulen loimottamaan useammaksi päiväksi lähtiessäni kotoa pois. Palatessani huomasin takkapesässä enää vaimean himerryksen.

Seuraavaksi rakensin kapoisen kirjahyllyn. Se on moderni, mutta sopii silti tyylillisesti yhteen vanhojen huonekalujen kanssa. Petsasin hyllyn ja aloin miettiä kirjojen tekemistä. Surffailin muiden nukkekotiharrastajien blogeissa, ja löysin aivan kertakaikkiaan kätevän ohjeen. Tällä tekniikalla ei kirjoja tarvitse itse alkaa sitoa, vaan blokki tulee valmiina aivan oikeasta kirjasta! Minä uhrasin joltakin Krishna-liikkeen tyypiltä saamani "Bhakti-Jooga"-nimisen opuksen hyvään tarkoitukseen. Skannasin omista kirjoistani kansia nukkekodin kirjoille. Toistaiseksi tekemäni kirjat täyttivät vasta kaksi hyllyä, mutta skannailen joskus myöhemmin lisää.

Olin sahaillut ja hionut puutyötunnilla pöytälevyn olohuoneen sohvapöytää varten. Onneksi viime hetkellä ymmärsin, että inhoan sohvapöytiä yhtälailla kuin sohviakin, eikä Pilvilinnaan sopisi laittaa vastenmielisyyttä herättäviä esineitä! Niinpä käytin pöytälevyn hyödyksi vanhaa kirstua tehdessäni. Maalasin sen valkoiseksi ja töpsöttelin jälleen ruskealla maalilla siitä kuluneen näköisen. Saranat tein pinnoitetusta kartongista, joka itse asiassa tuntuu olevan kaikkein toimivin ratkaisu kaikista niistä saranoista, joita olen kokeillut. Kirstu sai vielä koristemaalauksen kanteensa ja kylkeensä. Ainahan kaunis vanha arkku ruman sohvapöydän voittaa, eikö?

Netissä surffaillessani kohtasin myös ohjeita kukkien askarteluun. Niitä soveltamalla näpersin tulppaanikimpun. Käytin ruukkuna pientä keraamista maljakkoa, jonka joku äitini tuttavan tuttava oli savesta muotoillut. Olin ostanut Vapaavalinnasta vihreällä muovilla päällystettyä rautalankaa. Napsin siitä muutaman sentin mittaisia paloja ja kiinnitin niihin maalarinteippiä. Leikkasin teipin vihreiden lehtien muotoisiksi ja maalasin Tiimarin maaleilla. Kukinnot tein myös maalarinteipistä, ja kiinnitin ne varsiin käyttäen apuna pikaliimaa, sormiani ja pinsettejä. Pikaliiman kanssa tulppaanien muotoileminen oikeaan malliinsa oli vihoviimeistä sähläämistä, ja nukkumaanmennessäni jokainen sormenpääni oli tunnoton liimakuorrutteen takia. Täytin ruukun ensin sinitarralla ja tökin kukkien varret siihen kiinni. Lopuksi turautin perään muutaman tipan pikaliimaa, joka jämähdytti koko asetelman paikalleen.

Erehdyin eksymään oululaisen nukkekotiharrastajan sivuille. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai... no, itkeä. Sellaiseen tarkkuuteen en ollut vielä koskaan aiemmin missään törmännyt. Kun itse olin juuri valmistanut säälittävän tietokoneen ja tökerön hellan, oma rimani alkoi nousta. Katsoin uusin silmin Pilvilinnaani ja totesin, että erinäisiä kalusteita on pantava uusiksi.

Aloitin nojatuoleista.Ne olivat kömpelöt ja koomiset. Pois vaan!

Törmäsin netin nukkekotimaailmassa seikkaillessani lopultakin melko selkeään nojatuolin ohjeeseen. Innostuin itsekin yrittämään. Ikävä kyllä, kun olin sulkenut tietokoneen, en enää lainkaan muistanut, mitä piti tehdä, ja minun piti aika paljon säveltää. 

Kaiken puuntyöstämisen vastapainona oli mukava askarrella välillä pahvista. Hienompi ja painavampi tuolista kyllä olisi tullut, jos olisin malttanut odottaa puutyötuntia ja sahannut osat vanerista. Minua oli toisaalta alkanut ärsyttää valtavat koneet luokassa, jotka olivat kaikkea muuta kuin sopivia näin pienten osien työstämiseen. 

Tuolin askarteleminen oli kuitenkin myt niin hauskaa, että tein samantien kolme. Tein vielä ruudullisen rahin nojatuolin kaveriksi.

Ruokaa kellariin

Kellareissa tarvitaan paljon hyllytilaa. Sahasin lankusta siivuja pyörösahalla, ja tein niistä hyllylevyjä. Hyllyjen jalkoja varten päätin ostaa puurimaa Hobby Pointista, sillä vaikka valmiit rimat ovatkin aika kalliita, niiden sahaaminen itse on turhan työlästä. Kellariin tarvittaisiin myös pöytä, jonka rakensin vanerista ja valmiista puurimoista. Yhden hyllyistä jätin käsittelemäättä, yhden petsasin ja pöydän maalasin ohuesti keltaisella maalilla. Olin jo oppinut nostattamaan puunsyyt vedellä pintaan, ja hiomaan osat ennen maalausta tai petsaamista.

En oikein osannut päättää tulisiko kellarista ruokakellari vaiko tavarakellari, ja päätin yhdistää molemmat. Hyllyille tulisi purkkeja ja purnukoita, mutta kellarin nurkkiin mahtuisi myös varmasti lapioita, haravoita ja suloinen vaaleansininen skootteri. Oma miekkoseni oli sen minulle ostanut edellisiltä vappumarkkinoilta, ja se kyllä ansaitsi paikan Pilvilinnasta vaikkei omatekoinen ollutkaan.

Olin jo useita vuosia aikaisemmin hankkinut Sinooperista pari puista kiulua, jotka nyt tuunasin petsaamalla ja kiertämällä rautalangasta vanteet niiden ympärille. Reipas sulhaseni toi tasaiseen tahtiin työpaikaltaan pieniä rokotepulloja. Jäätelötikuista, kahvitikuista, tulitikuista ja spaatteleista syntyi helposti laatikoita perunoille ja muille vihanneksille.

Ruokien muovaileminen keittiöön oli niin innostavaa, etten malttanut millään lopettaa. Ilta vierähti yöksi, kun käsissäni syntyi Fimosta pieniä herkkuja toisensa perään. Kellariin tein kukkakaaleja, porkkanoita, punajuuria, purjosipuleita, kurkkuja, tomaatteja ja sangollisen aurinkoisia appelsiineja. Porkkanoiden ja punajuurien naatit tein tummanvihreästä piipunrassista.

Tein myös neljä täytekakkua odottamaan tupaantuliaisia.

Myöhemmin jatkoin muovailua ja kellarin hyllyille pääsivät myös vesimeloni, pari suklaakakkua, röykkiö karjalanpiirakoita, pari maissintähkää, kiinankaali, mansikoita sekä appelsiinirahkahyytelö.

Huomasin, että muovaillessa kannattaa ehdottomasti panna pikku kakut ja hedelmät jääkaappiin kovettumaan, ennenkuin ne leikkaa viipaleiksi. Massa pehmenee käsissä melko nopeasti ja lämpöisenä se litistyy leikatessa.

Kirpputorilta löysin neljä muovista Siku-merkkistä maitotonkkaa, jotka arvatenkin ovat joskus olleet lelutraktorin peräkärryssä. Rokotepullojen kumikorkeista sain tonkkiin kannet, jotka maalasin hopeanvärisellä pienoismallimaalilla. Sitten tulostin niihin etiketit. Purkeissa olisi muka kuivattuja tuotteita: sieniä, omenaviipaleita, nokkosta ja viinimarjanlehtiä. Tulostimeni tarkkuus vaan ei oikein tuntunut riittävän näin pieniin printteihin.

Todellista miniatyyrityötä

Uskaltauduin lopultakin muovailemaan ruoka-aineita. Olin saanut äidiltäni jämäeriä Fimo-massasta. Sitä oli paljon helpompi muotoilla kuin olin arvannut, ja olin tyytyväinen aikaansaannoksiini.

Tein massasta perunamuussia, luumuja, banaaneita, appelsiineja, Runebergin torttuja, keitettyjä ja paistettuja munia, erilaisia juustoja, meetvurstia, lohimedaljonkeja, kinkkuviipaleita, makkaroita, spaghettia ja katkarapuja. Runebergin tortut saivat ylleen kakkukuvun, jonka leikkasin jonkin lääkkeen painopakkauksesta.

Joulu- ja muiden oikean elämän kiireiden takia keittiökalusteiden osat saivat odotella pitkään, ennenkuin pääsin niitä maalaamaan ja liimaamaan. Joku kirous keittiössä taitaa olla, sillä vaikka kaapistosta tuli tällä kertaa jo parempi, tajusin aivan liian myöhään unohtaneeni tehdä pöytälevyyn aukon tiskialtaalle! Nyt kaapistossa oli sitten verho ilman allasta. Ikävä takaisku. Pöytälevyn päälle allasta en enää laittaisi, sillä se tulisi silloin aivan liian korkealle ja kreivitär poloinen joutuisi varvistelemaan ulottuakseen hanaan. Olisi tehtävä erillinen tiskiallaskaluste. Täysin tyytyväinen en muutenkaan ollut tähän kaapistooni, sillä ovet olivat vinksin vonksin ja kaikkea verhosi jonkinlainen huolimattomuuden silaus.

Liedestäkään ei tullut sen komeampi, vaikka olin jo ehtinyt mielikuvissani ihastella sen realistista muotoilua. Liimasin neljä magneettia hellanlevyiksi, sillä ne näyttivät aivan oikeilta levyiltä. Paisti että olivat liian korkeat mittakaavaan. Jos olisin jaksanut nähdä vähän vaivaa, olisin voinut porata levyille kolot hellan pintaan, ja upottaa magneetit osittain puun sisään. Mutta enpä tehnyt niin. 

Nupit syntyivät neppareiden puolikkaista, jotka maalasin valkoisiksi, ja uuninluukku polykarbonaattilevyn palasesta. Saranaksi laitoin palasen mustaa nahkaa.

Luulisinpa joutuvani joskus tekemään uuden lieden. Kodinkoneet eivät selvästikään ole vahvinta alaani.

Puuhella onnistui paremmin. Sen runko syntyi yksinkertaisesti puupalikasta ja liesitaso ohuesta vanerista. Maalasin hellan Jovi-maaleilla harmaaksi ja valurautatason pienoismallimaalilla mattamustaksi. Uuninluukut muovailin Fimo-massasta ja liimasin pikaliimalla paikoilleen. Tällä kertaa en tehnyt aukeavia luukkuja. 

Lattian kipinäsuojus syntyi siideritölkin metallista.

Metalliämpäri sai kuvausta varten sisuksiinsa hiilimurskaa.

Tutkaillessani Internetin ihmeellisiä nukkekotisivustoja, päätin minäkin uskaltautua kokeilemaan pikkuruisten tarve-esineiden väsäämistä. Keittiössä tarvitaan jos jonkinlaista kapinetta. 

Ensin otin esiin balsapuisen leivänpaahtimen, jonka poikaystäväni oli jo kuukausia sitten nakerrellut uutuuttaan hohtavalla dremelillä. Koska hän ei ollut saanut aikaiseksi maalata sitä, minä maalasin sen musta-hopeiseksi omin lupineni ja liimasin sen pohjaan pienet hopeiset helmet jaloiksi.

Tein pari purnukkaa jostakin putkilosta, ja liimasin painonapin osat kansiksi. Tulostin purkkien kylkeen etiketit: tee ja sokeri. Tee on ihan oikeaa teetä; sitä pienintä purua, joka rapisee teesiivilän läpi. Sokeri taas on oikeasti suolaa, koska suola on pienikiteisempää. Purkit huurtuivat myöhemmin kovin rumasti, en tiedä johtuiko se liimasta, vai sisällöstä vai niiden yhdistelmästä.

Kahvimylly syntyi balsasta, halkaistusta puuhelmestä ja pätkästä rautalankaa. Petsasin valmiin tekeleen ja liimasin hullunkurisen oranssin helmen laatikon vetimeksi.

Talouspaperirullateline syntyi niin ikään balsasta, grillitikusta ja puuhelmestä. Paperin kiersin kertakäyttönenäliinasta leikkaamastani kaitaleesta.

Monetkin nukkekotiharrastajat olivat taivutelleet tuikkukynttilöiden suojuksista pieniä piparkakkumuotteja. Niinpä minä tein perässä, mitä muut edellä. Olin aivan yllättynyt miten mukavasti tuo materiaali totteli pinsettejäni ja pihtejäni. Olikin paljon helpompaa työskennellä tuikkukynttilämetallin kuin siideritölkkimateriaalin kanssa!

Luuta syntyi grillitikusta ja ruskeasta paperinaurusta.

Kun olin täyttänyt jääkaapin muovailemillani ruoilla, huomasin hyllyvälin olevan liian suuri. Kaappiin piti lisätä hyllylevyjä. Tein niille kannakkeet tulitikunpätkistä ja liimasin niiden varaan polykarbonaattilevystä hyllyt. Samalla uudistin myös siideritölkistä askarrellut ovihyllyt, ja korvasin ne tuikkukynttilänsuojuksella. 

Huomaamattani olin tuhrannut pikaliimaa sormenpäähäni, eikä jääkaappi irronnutkaan enää kädestäni, kun yritin laskea sen pöydälle! Jouduin repäisemään peukaloni irti väkivalloin, ja kaapin kylkeen jäi kerros ihoani. Hioin sen pois - sormenpääni paranisi kyllä ajan kanssa itsekseenkin.

Minua oli aiemmin oikein käynyt sapettamaan se, miten jotkut nukkekotityypit veivät miniatyyrimaailman aivan äärimmilleen. Tästä mainiona esimerkkinä tulitikkuaski. Kiivastuneena päätin, että kyllä minäkin yhden tikkuaskin saisin aikaiseksi, eihän se nyt mikään maratonjuoksuun verrattava suoritus voi olla! Yllättäen pikkuruisen avautuvan rasian taittelu kartongista ei ollutkaan aivan mahdotonta! Vuolin balsasta soiroja tikuiksi ja tulostin minikokoon ihan oikean tikkuaskin kannen.

Jääkaapin sisältö vaikutti kovin lihapainotteiselta. Muovailin muutaman paprikan ja pari porkkanaleivosta sekä kääretortun. Kellarista voisi sitten hakea vihanneslaatikkoon jotakin vihreää.

Pikkuisen vispilän rakensin rautalanganpätkästä, jonka taivutin silmukaksi. Sitten irrotin vanhasta kuulakärkikynästä jousen ja kiepautin sen rautalangan lenkkiin. Tujaus pikaliima piti jousen paikallaan. Fimosta muovailin kahvan, ja samalla muotoilin myös kauhan samaa sarjaa.