Elämää keittiössä

Jo syksyn ensimmäisellä puutyötunnilla olin surautellut vannesahalla puusta ja osittain ohuesta vanerista osat keittiön kaapistoihin, ruokapöytään, puulaatikkoon sekä tuoleihin. Olin aivan ihastuksissani siitä, miten sieviä pikku tuolien osista tulikaan, sillä olin ollut jokseenkin huolissani niin pikkutarkkojen osien valmistamisen suhteen. Kaiken kaikkiaan näin pienten kalusteiden työstäminen vaati alkuun totuttelua, sillä pienet osat tuppasivat katoamaan valtavien koneiden aukkojen uumeniin tai sinkoilemaan sormistani ympäri luokkaa. Onnistuin jopa saamaan hiomakoneen pahan kerran jumiin, kun pöytälevy singahti sen sisään ja koko kone päätti lopettaa yhteistyön.

Jääkaappi (merkitty yläkuvaan nuolella) oli mielenkiintoinen työ. Siitä piti tehdä retrotyyppinen, pyöreäkulmainen ja korkea kaappi. Sahasin ensin osat liiteristä kaivamastani vanhasta lankusta pyörö- ja vannesahoja käyttäen, ja pyöristin sitten jääkaapin kulmat hiomakoneella. Kaapin oveen piti saada kolonen hyllyjä varten. Sen koversin taltalla, puukolla ja vasaralla. Tämä oli yllättävän sujuvaa jopa sähkötyökoneisiin mieltyneelle nikkaroijalle, ja niinpä rupesin miettimään, mahtaisikö myös esimerkiksi ammeen työstäminen onnistua samoin. 

Kotona jatkoin jääkaapin työstämistä heilani hankkimalla dremel-kopiolla, jonka avulla syvennyksen hiominen kävi mukavasti. Homma vaati kyllä kärsivällisyyttä, joka ei ole koskaan ollut vahvimpia ominaisuuksiani. Olisin aivan vimmalla jo halunnut päästä täyttämään kaappia täytekakuilla ja juustoilla.

Keittiön pöytä syntyi helposti. Sahasin vannesahalla vanerista pöytälevyn ja käytin jalkoina valmista puurimaa. Sitten liimasin osat toisiinsa ja petsasin valmiin pöydän. Vannesahan kanssa pitäisi aina muistaa käyttää tukipalaa varsinaisen sahattavan vanerin alla, sillä saha repii vanerin reunoja aika rumasti.

Rakensin myös pienen puulaatikon asukkaiden polttopuita varten. Dremelistä oli jälleen iloa - tein sillä laatikon seiniin urat muistuttamaan lautarakennetta. Maalasin laatikon Tiimarista ostamillani Jovi Decor -maaleilla. Pakkauksessa on neljä melko käyttökelvotonta väriä sekä musta ja valkoinen. Ihme kyllä, noita ällistyttävän rumia värejä sekoittamalla sain aikaan varsin hienoja sävyjä. Tein laatikkoon saranat kartongista, mutta enpä tiedä, kauanko ne mahtavat kestää availua. Polttopuut sahasin oksanpätkistä ja halkaisin puukolla.

Samaan syssyyn liimasin kasaan seinähyllyn ja maalasin sen punaiseksi. Keittiöstä tulisi iloinen värien sekamelska. Oli ihanaa päästä sovittelemaan hyllykköön pikkuisia posliiniastioita.

Aioin päästää valmiina ostetun kaulimen sekä sinkkiämpärin talooni, vaikka noin periaatteessa en ostotavaroita hyväksykään. Kaulimesta piti kyllä hieman hioa kahvoja ohuemmiksi. Ja eräs ystäväni huomasi heti, että sinkkiämpäri tarvitsee puisen kädensijan
Olin myös aikoinani ostanut Sinooperista metallisen ruokailuvälinesarjan, ja nyt niitäkin pitäisi jotenkin tuunata, jotta ne voisivat päästä mukaan talooni. Leikkasin veitsestä kahvan irti ja upotin terän pieneen balsasta vuoltuun kädensijaan. Puun ja metallin yhteenliimamiseen kävi pikaliima.

Leivoin leipiä Tiimarista ostamastani Jovi-muotoilumassasta, joka kuivahtaa ja kovettuu itsekseen ilman vaikutuksesta. Maalasin käntyt akvarelliväreillä. Limput ja ruisreikäleipä onnistuivat hyvin, mutta patongeista tuli kärähtäneen näköisiä. Semmoiset tekeleet nakkasin pois, sillä kreivittären leipomusten pitää olla ensiluokkaisia.

Olin sahannut jo ensimmäisellä puutyötunnilla kaikkien tuolien osat etummaisia jalkoja lukuunottamatta. Vannesahalla pinnatuolien selkänojatkin syntyivät helposti. Käytin materiaalina pieniä puunpaloja koulun jätepuulaatikosta. Selkänojien ahtaat välit hioin sileiksi hiekkapaperin ja pienten viilojen avulla. Miesystäväni oli kaikessa ihanuudessaan ostanut minulle viilasatsin lahjaksi. Seuraavalla puutyötunnilla sahasin tuoleihin loput jalat ja liimasin ne kokoon.

Kotona maalailin tuolit iloisilla väreillä. Vuosia sitten, kun televisiosta alkoi Frendit-sarja, minä ihastuin Monican keittiöön, jossa ruokapöydän ympärillä oli erilaisia ja erivärisia tuoleja. Minun pikku keittiössäni tuolit ovat kyllä kaikki samaa mallia, mutta jokainen sai omanvärisensä maalin pintaansa.

Jääkaapin oven kiinnitin pienillä valmiina ostetuilla metallisaranoilla. Liimasin ne paikalleen kontaktiliimalla. Surautin dremelin pikkuisella katkaisulaikalla kaapin sisäpuolelle urat lasihyllyjen ujuttamista varten.

Vihdoin pääsin jatkamaan myös kuukausi aikaisemmin aloittamaani kaapistoa. Kaapistossa pitäisi olla tietenkin vanhanaikainen kipattava puulaatikko sekä muutama alakaappi. Yläkaappien lisäksi tein avohyllyjä, jotta voisin myöhemmin askarrella näkyviin kivoja pikku ruokapakkauksia.

Olisin halunnut keittiöön oranssit seinät, mutta koska tapetointivaiheessa sain käsiini vain keltaista tapettia, jouduin siitä ajatuksesta luopumaan. Nyt sitten maalasin kaappien ovet oranssilla, jota sekoittelin Tiimarin Jovi-maaleista. Muuten kaapisto ja hyllyt saivat pintaansa reippaan punaisen maalin. Mutta mitä enemmän maalasin, sitä kamalammalta kaapisto alkoi näyttää. Yritin pelastaa tekeleen sinisillä koristemaalauksilla, mutta eipä se siitä yhtään parantunut. 

Kaapiston vastenmielisyyttä lisäsi vielä sekin, että tajusin vasta nyt pöytätason olevan aivan liian korkealla ja ulottuvan kreiviä melkein rintaan! Sama vika näytti olevan myös kylpyhuoneen kalusteessa. Oli liian myöhäistä madaltaa kalusteita. Minua kiukutti ja inhotti. Pakko aloittaa alusta koko kaapiston rakentaminen. Onneksi pieni sisarentyttäreni ei ole yhtä kriittinen, vaan vei kaapiston tyytyväisenä omaan nukkekotiinsa!

Keittiössä pitäisi olla kaapit täynnä ruokaa! Skannasin erilaisia ruokapakkauksia ja tulostin ne paperille. Sitten taittelin niistä hiutalepakkauksia, maito- ja mehutölkkejä. Tulipa niistä ihastuttavia! Pettymys valtasi kuitenkin mieleni, kun vein tuotteet nukkekotiin. Ne näyttivät sielläkin miniatyyreiltä, vaikka oli laskenut suhteet oikein. Mieleeni muistui, että olin joltakin nukkekotisivulta joskus lukenut, että pienten esineiden ollessa kyseessä ei kannatakaan tarkasti noudattaa mittakaavaa, sillä ne jäävät silmällä katsottuina turhan pieniksi.

Kattilan ja paistinpannun muovailin Tiimarin Jovi-massasta. Kun massa oli kuivunut, maalasin esineet mattamustalla pienoismallimaalilla, jotta ne näyttäisivät valurautaisilta.
Lampunvarjostimen askartelin kartongista kukkaputkilon korkin varaan, päällystin sen vielä pikkuruudullisella kankaalla ja koristin reunan pitsillä.


Marraskuun puutyötunnilla kävin uudelleen rakentamaan keittiönkaappeja. Toimin aivan samoin kuin edelliselläkin kerralla, mutta yritin tehdä kaapiston suhteet paremmiksi tällä kertaa. Jätin kaapiston reunaan tilan myös sähköliedelle, jota en aiemmassa suunnitelmassani ollut ottanut huomioon. Kreivittären keittiössä pitäisi olla sekä moderni liesi että kaunis vanhan ajan puuhella.

Lieden rakentamiseen minulla ei ollut etukäteissuunitelmia, mutta rupesin silti työhön, sillä puutyötuntia oli vielä reippaasti jäljellä. Suunnittelemattomuus ei yleensä tiedä hyvää näissä hommissa. Sahailin lehtisahalla (koska rakas vannesahani oli lopullisesti rikki eikä uutta oltu saatu vieläkään hankittua) 7 milliä paksusta puunpalasta osia, joista liimailin kokoon hellaa muistuttavan rakennelman.

Rekvisiittaa putiikkiin

Kreivitär von Hottendottir pitää pientä putiikkia talonsa alimmassa kerroksessa, katutasossa. Putiikissa myydään käsitöitä ja käsityötarvikkeita sekä kaikkea pientä kaunista tavaraa.

Päätin nimetä kaupan Sammakkoprinsessaksi, koska se on nimi, jonka itse haluaisin omalle yritykselleni, jos olisin yrittäjä. Valitettavasti vaan tuo nimi on jo käytössä kauneuspalveluyrityksellä. Ehkäpä ei haittaa, jos nukkemaailmassa von Hottendottirit käyttävät samaa nimeä?

Printtasin liikkeen logon paperille ja liimasin sen puuviilusta leikkaamani kyltin päälle. Kiinnitin kyltin roikkumaan liikkeen ikkunan eteen ohuella koruketjulla, jonka nappasin jostakin vanhasta rihkamakorustani.

Käytin kyltin kiinnittämiseen myös pieniä messinkirenkaita, jotka aikoinaan olivat jääneet talteen hopeakorutunnilla.

Kaupassa pitää olla runsaasti hyllytilaa. Ajattelin sisustaa kaupan samaan tyyliin kuin muunkin talon, eli romanttisen vanhanaikaisesti. Rakensin ensitöikseni puusta myymälään tiskin sekä sen taakse korkean hyllykön. Maalasin ne valkoisiksi, mutta valmiit kalusteet nähdessäni aloin harmitella, etten vain yksinkertaisesti ollut petsannut niitä. No, eteenpäin ja surut pois! Hyllyissä oli paikat lukuisille kauniille kankaille, joita Sammakkoprinsessan tuotevalikoimaan kuului. Leikkasin erilaisista tilkuista sopivia paloja, jotka kiepautin hyllyille.

Poikaystäväni oli jälleen osallistunut nukkekotitouhuihin tuomalla työpaikaltaan pieniä lasipulloja, joissa oli ollut rokotteita tai muita lääkeaineita. Suurimmat pullot pääsivät kauppaan, ja sisälsivät nyt nappeja tai helmiä.

Olin tehnyt valkoisen hyllykön yläkerran sinistä huonetta varten, mutta siirsinkin sen kauppaan ja somistin hyllyn reunan valkoisella puuvillapitsillä. Hyllyn alle askartelin suuren korin myytäviä tuotteita varten. Kori syntyi lääkemittakupista. Se oli juuri sopivan muotoinen ja kokoinen. Vuorasin sen sisäpuolen kankaalla ja kiersin ulkopinnalle beigenväristä puuvillalankaa. Kahvat tein virkkaamalla.

Suuren ikkunan eteen ajattelin tehdä pitkän tason. Se palvelisi samalla sekä näyteikkunana että kaupan hyllynä. Sahasin osat puusta, liimasin ne yhteen puuliimalla ja viimeistelin ohkaisella vanerilla. Ikkunan taso noudattaa samaa muotoilua kuin kaupan myyntitiski.

Olin malttamaton mallinukkien suhteen, mutta niiden rakentaminen oli suuri mysteeri. Ihan itse -foorumilla joku kertoi tehneensä muotin vanhasta muovinukestaan, ja painelleensa siihen muottiin sitten massasta mallinukkeja. Tuo oli mielestäni hieno idea. Minun kyllä teki mieli tehdä kipsimuotti, johon voisi valaa paperimassaa. Tiesin, että minulla oli toki vintillä vaikka kuinka paljon kipsiä ja muut muotintekovälineet. Siitä oli kuitenkin useita vuosia, kun olin tehnyt nukkemuotteja, eikä minua hirveästi innostanut ryhtyä niin suuritöiseen urakkaan.

Koska minulla ei sattunut olemaan valmista nukkea kaytössäni, piti minun muotoilla torso Fimo-massasta. Jätin mallinukkeasian hautumaan kaikessa rauhassa - ehkäpä jonain päivänä innostuisin tekemään ne muotitkin.

Muovaillessani tein myös pieniä valko-punaraitaisia karkkikeppejä. Ujutin ne lasipulloon, ja keksin, että Sammakkoprinsessan valikoimiin voisi kuulua myös käsintehtyjä karamelleja. Olohuoneen jättimäinen suklaakonvehtipurkkikin päätyi nyt kaupan tiskille. Käsintehtyihin, hintaviin tuotteisiin erikoistuneilla liikkeillä kannattaa aina olla myynnissä myös jotain edullista pikkutavaraa, tai vaikkapa juuri karkkeja, jotka tarttuisivat asiakkaiden matkaan!

Halusin myös saada uutta ilmettä myyntitiskiin. Olin löytänyt Tiimarista pikkusieviä puuleikkauskoristeita. Sahasin niistä lehtisahalla osan irti, maalasin vaaleansinisiksi ja liimasin ne tiskin etuseinässä oleviin paneeleihin. Ajattelin yrittää tehdä putiikkiin todella romanttisen sisustuksen, ja tässä oli hyvä alku.

Kreivittären kaupassa saa viettää aikaa kaikessa rauhassa sovittaen vaatteita ja miettien vaihtoehtoja teekupposen ääressä. Sinne siis tarvittiin nojatuoli kiireettömiä asiakkaita varten.

Nappasin yhden olohuoneeseen valmistamistani tuoleista. Maalasin puuosat valkoisiksi. Tuolin selkämykselle asetin pienen pitsiliinan, joka syntyi brodyyrinpalasesta. Muotoilin sen hiuslakan avulla, jotta se pysyisi kauniisti paikallaan tuolin nojalla.

Harjoittelin jälleen Fimo-massasta muovailua. Minua oli aina ihmetyttänyt pienet appelsiiniviipaleet, joita olin nähnyt joidenkin ihmisten muovailleen ja halusin opetella itsekin. Löysinkin netistä loistavat ohjeet ja niiden avulla pyörittelin pikkuisia sitrushedelmiä. Omani eivät onnistuneet täydellisesti. Ne sopivat kuitenkin marmeladimakeisiksi kaupan hyllyyn. Samalla muovailin myös englanninlakritsia, nekkuja sekä tikkukaramellejä. Tikkareiden tikut vuolin coctailtikuista.

Taas oli oma miekkoseni keksinyt hyödyllisiä kapistuksia Biltemasta. Korkista valmistetut huonekalujen jalkojen suojapalat tulivat tarpeeseen. Leikkasin niistä korkit karkkipurkkeihin ja pääsin eroon kumitulpista.

Tampereella Tamperetalossa oli kädentaitomessut, joiden yhteydessä oli myös pieni nukkekotimessuosasto. Arvelin että sieltä saisin Fray Stay -rispaantumisenestoainetta, joka tulisi olemaan välttämätön siinä vaiheessa, kun alan ommella myytäviä tekstiilejä puotiin ja vaatteita talonväelle. Tuotetta myi messuilla Dolores-nettikauppa. Oli hienoa päästä näkemään livenä Doloreksen tuotevalikoimaa ja mukaani tarttui myös valikoima erilaisia nauhoja.

Ahtaat eteiset

Yläkerran porrashuoneen kalustaminen oli minulle hiukan ongelmallista, sillä siellä ei ollut yhtään tilaa huonekaluille. Mutta tyhmää se olisi tyhjäksikään jättää. Ajattelin, että vintin tikkaiden alle jäävän tilan voisi hyödyntää säilytystilana, ja sinne voisi ujuttaa erilaisia laatikoita ja rasioita.

Löysin lipastoni laatikosta pikkuisia peilinpaloja, olisivatkohan ne olleet peilimosaiikkia. Kehystin yhden palasen kapealla puurimalla, jotta seinällä olisi edes pikkuinen peili. Siitä on näppärä ohikulkiessaan tarkistaa, että kasvoissa kaikki on kohdillaan.

Alakerran eteinen oli yhtälailla hankala kalustaa. Eteisen taimmassa seinässä oli valeovi, josta mukamas olisi käynti Pilvilinnan pihamaalle. Kahdella muulla seinällä olivat ovet keittiöön sekä kylppäriin, ja yläkerran portaat hotkaisivat suurimman osan huoneen pinta-alasta. Kirpputorilta mukaani tarttui etnohenkinen hiusdonitsi, jonka purkamalla sain värikkäät matot eteisen lattialle. Ne piristivät kummasti tummansävyistä huonetta ja säästivät minut tylsältä matonkutomiselta.

Kreivitär harrastaa kaikenlaista askartelua, piirtämistä, maalaamista ja käsitöitä. Hän taitaa myös olla innokas nukkekoti-ihminen. Niinpä minä askartelin pienen nukkekodin 0,8-millisestä viilusta. Tein talon etuseinästä avautuvan oman nukketaloni malliin, mutta en ajatellut sentään onnistuvani kalustamaan tätä minimökkiä. Maalasin sen siniseksi Tiimarin Jovi-maaleilla. Sijoitin talon toistaiseksi ylläkertaan. 

Puisesta pyykkipojasta sai sahaamalla sirot pöydänjalat. Yläkerran porrashuone sai pienen sivupöydän, jolle nukkekoti asetettiin.

Pyörittelin huonekalutehtailusta ylijääneitä pieniä vanerin- ja puunpalasia käsissäni, ja mietin, miten niitä voisi hyödyntää. Vanhanaikainen hattuhylly syntyikin kädenkäänteessä, ja ompelulaatikostani löytyneet hakaset pääsivät hoitamaan naulakkokoukkujen virkaa.

Naulakon kiinnittäminen seinään oli kuitenkin suuri ongelma. Mitään en halunnut liimata pysyvästi paikalleen, mutta tässä ahtaassa tilassa en voinut vasaroida naulojakaan seinälle. Mahtaisiko teippi jaksaa kannatella koko naulakkoa? Ei jaksanut, joten käytin kuitenkin liimaa.

Eteisiin ei mahtuisi juurikaan huonekaluja, joten niitä pitäisi täyttää muunlaisella tavaralla. Alakerran ovensuussa voisi odottaa postipaketti. Hyödynsin Playmobil-joulukalenterista jääneen pikkuruisen pahvilaatikon ja päällystin sen ruskealla lahjapaperilla. Kietaisin ympärille lankaa paketointinaruksi ja sinetöin solmun liimatipalla, jonka kuivuttuaan väritin tussilla punaiseksi.