Elämää keittiössä

Jo syksyn ensimmäisellä puutyötunnilla olin surautellut vannesahalla puusta ja osittain ohuesta vanerista osat keittiön kaapistoihin, ruokapöytään, puulaatikkoon sekä tuoleihin. Olin aivan ihastuksissani siitä, miten sieviä pikku tuolien osista tulikaan, sillä olin ollut jokseenkin huolissani niin pikkutarkkojen osien valmistamisen suhteen. Kaiken kaikkiaan näin pienten kalusteiden työstäminen vaati alkuun totuttelua, sillä pienet osat tuppasivat katoamaan valtavien koneiden aukkojen uumeniin tai sinkoilemaan sormistani ympäri luokkaa. Onnistuin jopa saamaan hiomakoneen pahan kerran jumiin, kun pöytälevy singahti sen sisään ja koko kone päätti lopettaa yhteistyön.

Jääkaappi (merkitty yläkuvaan nuolella) oli mielenkiintoinen työ. Siitä piti tehdä retrotyyppinen, pyöreäkulmainen ja korkea kaappi. Sahasin ensin osat liiteristä kaivamastani vanhasta lankusta pyörö- ja vannesahoja käyttäen, ja pyöristin sitten jääkaapin kulmat hiomakoneella. Kaapin oveen piti saada kolonen hyllyjä varten. Sen koversin taltalla, puukolla ja vasaralla. Tämä oli yllättävän sujuvaa jopa sähkötyökoneisiin mieltyneelle nikkaroijalle, ja niinpä rupesin miettimään, mahtaisikö myös esimerkiksi ammeen työstäminen onnistua samoin. 

Kotona jatkoin jääkaapin työstämistä heilani hankkimalla dremel-kopiolla, jonka avulla syvennyksen hiominen kävi mukavasti. Homma vaati kyllä kärsivällisyyttä, joka ei ole koskaan ollut vahvimpia ominaisuuksiani. Olisin aivan vimmalla jo halunnut päästä täyttämään kaappia täytekakuilla ja juustoilla.

Keittiön pöytä syntyi helposti. Sahasin vannesahalla vanerista pöytälevyn ja käytin jalkoina valmista puurimaa. Sitten liimasin osat toisiinsa ja petsasin valmiin pöydän. Vannesahan kanssa pitäisi aina muistaa käyttää tukipalaa varsinaisen sahattavan vanerin alla, sillä saha repii vanerin reunoja aika rumasti.

Rakensin myös pienen puulaatikon asukkaiden polttopuita varten. Dremelistä oli jälleen iloa - tein sillä laatikon seiniin urat muistuttamaan lautarakennetta. Maalasin laatikon Tiimarista ostamillani Jovi Decor -maaleilla. Pakkauksessa on neljä melko käyttökelvotonta väriä sekä musta ja valkoinen. Ihme kyllä, noita ällistyttävän rumia värejä sekoittamalla sain aikaan varsin hienoja sävyjä. Tein laatikkoon saranat kartongista, mutta enpä tiedä, kauanko ne mahtavat kestää availua. Polttopuut sahasin oksanpätkistä ja halkaisin puukolla.

Samaan syssyyn liimasin kasaan seinähyllyn ja maalasin sen punaiseksi. Keittiöstä tulisi iloinen värien sekamelska. Oli ihanaa päästä sovittelemaan hyllykköön pikkuisia posliiniastioita.

Aioin päästää valmiina ostetun kaulimen sekä sinkkiämpärin talooni, vaikka noin periaatteessa en ostotavaroita hyväksykään. Kaulimesta piti kyllä hieman hioa kahvoja ohuemmiksi. Ja eräs ystäväni huomasi heti, että sinkkiämpäri tarvitsee puisen kädensijan
Olin myös aikoinani ostanut Sinooperista metallisen ruokailuvälinesarjan, ja nyt niitäkin pitäisi jotenkin tuunata, jotta ne voisivat päästä mukaan talooni. Leikkasin veitsestä kahvan irti ja upotin terän pieneen balsasta vuoltuun kädensijaan. Puun ja metallin yhteenliimamiseen kävi pikaliima.

Leivoin leipiä Tiimarista ostamastani Jovi-muotoilumassasta, joka kuivahtaa ja kovettuu itsekseen ilman vaikutuksesta. Maalasin käntyt akvarelliväreillä. Limput ja ruisreikäleipä onnistuivat hyvin, mutta patongeista tuli kärähtäneen näköisiä. Semmoiset tekeleet nakkasin pois, sillä kreivittären leipomusten pitää olla ensiluokkaisia.

Olin sahannut jo ensimmäisellä puutyötunnilla kaikkien tuolien osat etummaisia jalkoja lukuunottamatta. Vannesahalla pinnatuolien selkänojatkin syntyivät helposti. Käytin materiaalina pieniä puunpaloja koulun jätepuulaatikosta. Selkänojien ahtaat välit hioin sileiksi hiekkapaperin ja pienten viilojen avulla. Miesystäväni oli kaikessa ihanuudessaan ostanut minulle viilasatsin lahjaksi. Seuraavalla puutyötunnilla sahasin tuoleihin loput jalat ja liimasin ne kokoon.

Kotona maalailin tuolit iloisilla väreillä. Vuosia sitten, kun televisiosta alkoi Frendit-sarja, minä ihastuin Monican keittiöön, jossa ruokapöydän ympärillä oli erilaisia ja erivärisia tuoleja. Minun pikku keittiössäni tuolit ovat kyllä kaikki samaa mallia, mutta jokainen sai omanvärisensä maalin pintaansa.

Jääkaapin oven kiinnitin pienillä valmiina ostetuilla metallisaranoilla. Liimasin ne paikalleen kontaktiliimalla. Surautin dremelin pikkuisella katkaisulaikalla kaapin sisäpuolelle urat lasihyllyjen ujuttamista varten.

Vihdoin pääsin jatkamaan myös kuukausi aikaisemmin aloittamaani kaapistoa. Kaapistossa pitäisi olla tietenkin vanhanaikainen kipattava puulaatikko sekä muutama alakaappi. Yläkaappien lisäksi tein avohyllyjä, jotta voisin myöhemmin askarrella näkyviin kivoja pikku ruokapakkauksia.

Olisin halunnut keittiöön oranssit seinät, mutta koska tapetointivaiheessa sain käsiini vain keltaista tapettia, jouduin siitä ajatuksesta luopumaan. Nyt sitten maalasin kaappien ovet oranssilla, jota sekoittelin Tiimarin Jovi-maaleista. Muuten kaapisto ja hyllyt saivat pintaansa reippaan punaisen maalin. Mutta mitä enemmän maalasin, sitä kamalammalta kaapisto alkoi näyttää. Yritin pelastaa tekeleen sinisillä koristemaalauksilla, mutta eipä se siitä yhtään parantunut. 

Kaapiston vastenmielisyyttä lisäsi vielä sekin, että tajusin vasta nyt pöytätason olevan aivan liian korkealla ja ulottuvan kreiviä melkein rintaan! Sama vika näytti olevan myös kylpyhuoneen kalusteessa. Oli liian myöhäistä madaltaa kalusteita. Minua kiukutti ja inhotti. Pakko aloittaa alusta koko kaapiston rakentaminen. Onneksi pieni sisarentyttäreni ei ole yhtä kriittinen, vaan vei kaapiston tyytyväisenä omaan nukkekotiinsa!

Keittiössä pitäisi olla kaapit täynnä ruokaa! Skannasin erilaisia ruokapakkauksia ja tulostin ne paperille. Sitten taittelin niistä hiutalepakkauksia, maito- ja mehutölkkejä. Tulipa niistä ihastuttavia! Pettymys valtasi kuitenkin mieleni, kun vein tuotteet nukkekotiin. Ne näyttivät sielläkin miniatyyreiltä, vaikka oli laskenut suhteet oikein. Mieleeni muistui, että olin joltakin nukkekotisivulta joskus lukenut, että pienten esineiden ollessa kyseessä ei kannatakaan tarkasti noudattaa mittakaavaa, sillä ne jäävät silmällä katsottuina turhan pieniksi.

Kattilan ja paistinpannun muovailin Tiimarin Jovi-massasta. Kun massa oli kuivunut, maalasin esineet mattamustalla pienoismallimaalilla, jotta ne näyttäisivät valurautaisilta.
Lampunvarjostimen askartelin kartongista kukkaputkilon korkin varaan, päällystin sen vielä pikkuruudullisella kankaalla ja koristin reunan pitsillä.


Marraskuun puutyötunnilla kävin uudelleen rakentamaan keittiönkaappeja. Toimin aivan samoin kuin edelliselläkin kerralla, mutta yritin tehdä kaapiston suhteet paremmiksi tällä kertaa. Jätin kaapiston reunaan tilan myös sähköliedelle, jota en aiemmassa suunnitelmassani ollut ottanut huomioon. Kreivittären keittiössä pitäisi olla sekä moderni liesi että kaunis vanhan ajan puuhella.

Lieden rakentamiseen minulla ei ollut etukäteissuunitelmia, mutta rupesin silti työhön, sillä puutyötuntia oli vielä reippaasti jäljellä. Suunnittelemattomuus ei yleensä tiedä hyvää näissä hommissa. Sahailin lehtisahalla (koska rakas vannesahani oli lopullisesti rikki eikä uutta oltu saatu vieläkään hankittua) 7 milliä paksusta puunpalasta osia, joista liimailin kokoon hellaa muistuttavan rakennelman.