Lisää huonekaluja olohuoneeseen

Olohuoneen nurkkaan nikkaroin puusta ja viilusta pienen sivupöydän. Olin aiemmin jo yrittänyt tavoitella kulunutta vanhaa maalipintaa maalaamalla huonekaluja kerroksittain ja hiomalla pintaa pois. Se ei ollut onnistunut. Nyt tein niin, että maalasin pöydän valkoiseksi, ja maalin kuivuttua töpöttelin tummanruskeaa hieman kuivahtanutta maalia strategisiin paikkoihin. Lopputulos oli uskottava. 

Pöydän päälle sijoitin suuren lasipurkillisen suklaakonvehteja. Täytin yhden rokotepullon Agiolaxilla. Agiolax on ruskeiden rakeiden muodossa olevaa ulostuslääkettä ja näyttää nukkekodissa todella herkullisilta suklaakonvehdeilta! Purkin kumisen korkin maalasin hopeanvärisellä pienoismallimaalilla.

Olohuoneen hämäryys kiusasi minua. Alunperin olin tarkoittanut laittaa sinne kaksi valaisinta, mutta toinen hehkulamppuhan oli sittemmin joutunut kaakeliuunin sisuksiin. Poikaystäväni auttoi minua nyt rakentamaan uuniin toisen valonlähteen. Clas Ohlsonilta sai edullisesti pieniä elektronisia tuikkukynttilöitä. Purimme kynttilän ja laitoimme loimottavan pikku led-lampun uunini sisälle. Katkaisijan piilotimme uunin sisäpuolelle ja kiinnitimme sen tukevasti ilmastointiteipillä. Sen piti olla suhteellisen helposti irrotettavissa, koska joskus olisi aika vaihtaa paristo.

Uunin alaosaan puhkaisin pienen reiän, johon pujotimme palan ohutta mehupilliä. Pillinpätkän avulla saattoi nyt painaa lampun katkaisijaa, ilman että uunia tarvitsi siirtää lainkaan. Vaan eipä aikaakaan, kun sitten unohdin takkaan tulen loimottamaan useammaksi päiväksi lähtiessäni kotoa pois. Palatessani huomasin takkapesässä enää vaimean himerryksen.

Seuraavaksi rakensin kapoisen kirjahyllyn. Se on moderni, mutta sopii silti tyylillisesti yhteen vanhojen huonekalujen kanssa. Petsasin hyllyn ja aloin miettiä kirjojen tekemistä. Surffailin muiden nukkekotiharrastajien blogeissa, ja löysin aivan kertakaikkiaan kätevän ohjeen. Tällä tekniikalla ei kirjoja tarvitse itse alkaa sitoa, vaan blokki tulee valmiina aivan oikeasta kirjasta! Minä uhrasin joltakin Krishna-liikkeen tyypiltä saamani "Bhakti-Jooga"-nimisen opuksen hyvään tarkoitukseen. Skannasin omista kirjoistani kansia nukkekodin kirjoille. Toistaiseksi tekemäni kirjat täyttivät vasta kaksi hyllyä, mutta skannailen joskus myöhemmin lisää.

Olin sahaillut ja hionut puutyötunnilla pöytälevyn olohuoneen sohvapöytää varten. Onneksi viime hetkellä ymmärsin, että inhoan sohvapöytiä yhtälailla kuin sohviakin, eikä Pilvilinnaan sopisi laittaa vastenmielisyyttä herättäviä esineitä! Niinpä käytin pöytälevyn hyödyksi vanhaa kirstua tehdessäni. Maalasin sen valkoiseksi ja töpsöttelin jälleen ruskealla maalilla siitä kuluneen näköisen. Saranat tein pinnoitetusta kartongista, joka itse asiassa tuntuu olevan kaikkein toimivin ratkaisu kaikista niistä saranoista, joita olen kokeillut. Kirstu sai vielä koristemaalauksen kanteensa ja kylkeensä. Ainahan kaunis vanha arkku ruman sohvapöydän voittaa, eikö?

Netissä surffaillessani kohtasin myös ohjeita kukkien askarteluun. Niitä soveltamalla näpersin tulppaanikimpun. Käytin ruukkuna pientä keraamista maljakkoa, jonka joku äitini tuttavan tuttava oli savesta muotoillut. Olin ostanut Vapaavalinnasta vihreällä muovilla päällystettyä rautalankaa. Napsin siitä muutaman sentin mittaisia paloja ja kiinnitin niihin maalarinteippiä. Leikkasin teipin vihreiden lehtien muotoisiksi ja maalasin Tiimarin maaleilla. Kukinnot tein myös maalarinteipistä, ja kiinnitin ne varsiin käyttäen apuna pikaliimaa, sormiani ja pinsettejä. Pikaliiman kanssa tulppaanien muotoileminen oikeaan malliinsa oli vihoviimeistä sähläämistä, ja nukkumaanmennessäni jokainen sormenpääni oli tunnoton liimakuorrutteen takia. Täytin ruukun ensin sinitarralla ja tökin kukkien varret siihen kiinni. Lopuksi turautin perään muutaman tipan pikaliimaa, joka jämähdytti koko asetelman paikalleen.

Erehdyin eksymään oululaisen nukkekotiharrastajan sivuille. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai... no, itkeä. Sellaiseen tarkkuuteen en ollut vielä koskaan aiemmin missään törmännyt. Kun itse olin juuri valmistanut säälittävän tietokoneen ja tökerön hellan, oma rimani alkoi nousta. Katsoin uusin silmin Pilvilinnaani ja totesin, että erinäisiä kalusteita on pantava uusiksi.

Aloitin nojatuoleista.Ne olivat kömpelöt ja koomiset. Pois vaan!

Törmäsin netin nukkekotimaailmassa seikkaillessani lopultakin melko selkeään nojatuolin ohjeeseen. Innostuin itsekin yrittämään. Ikävä kyllä, kun olin sulkenut tietokoneen, en enää lainkaan muistanut, mitä piti tehdä, ja minun piti aika paljon säveltää. 

Kaiken puuntyöstämisen vastapainona oli mukava askarrella välillä pahvista. Hienompi ja painavampi tuolista kyllä olisi tullut, jos olisin malttanut odottaa puutyötuntia ja sahannut osat vanerista. Minua oli toisaalta alkanut ärsyttää valtavat koneet luokassa, jotka olivat kaikkea muuta kuin sopivia näin pienten osien työstämiseen. 

Tuolin askarteleminen oli kuitenkin myt niin hauskaa, että tein samantien kolme. Tein vielä ruudullisen rahin nojatuolin kaveriksi.