Kivimaalikirouksen kumoutumista odotellessani piirtelin sähköjohtojen liittämisistä kaavion, jotta saisin laskettua paljonko mitäkin osia pitäisi hankkia. Jos olin ymmärtänyt Nukkelan myyjän opastuksen oikein, tarvitsisin melkoisen määrän pikkuisia Bodo Hennig -sähkönamikoita, mikä taas merkitsisi totaalista konkurssia. Silloin isäni yllätti minut ihanasti ja ilahdutti minua antamalla rahallista avustusta kalliiden sähköosien hankkimiseen. Se riittikin juuri sopivasti, kun tingin hiukan lamppujen määrästä ja tyydyin vain yhteen muuntajaan. Nukkelassa kerrottiin, että yhteen muuntajaan voisi ehkä kuitenkin laittaa jopa 10 lamppua, mutta mitä enemmän lamppuja on, sitä himmeämmin ne palavat. Alkuperäinen suunnitelmani 13:sta valosta kutistui siis kymmeneen.
Lopulta selvisimme myös Sinellissä käynnistä ilman, että koko kauppakeskus piti evakuoida, ja niin minä sain ostettua kaipaamani kivimaalin. Kotona hämmästyin, miten siniseltä näytti väri, joka kaupassa oli selvästi harmaa. Harmittelin väärää värisävyä hetken ja päätin sitten olla vain tyytyväinen siihen, että minulla oli nyt edes jotain, jolla maalata. Kivimaalia pitää vedellä muutama kerros parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Ostamani kaksi purkkia hupenivatkin pikavauhtia ja maali loppui kesken. Rahanmeno alkoi jo masentaa. Tämäkin maali oli kohtuuttoman kallista ja nyt minun olisi ostettava vielä kolmaskin purkki. Nukkekotia pitäisi kyllä rakentaa pikkuhiljaa vuosien varrella, jotta kaikki hankinnat eivät kasautuisi yhteen syssyyn, enkä minä joutuisi konkurssiin.
Kun olin petsannut vielä vintin hirsirakenteet kirsikansävyisellä petsillä ja porannut sähköjohtojen läpivienteihin pienet reijät, sain viimeinkin liimata kerrokset ja väliseinät paikoilleen. Tämän jälkeen paklailin liitoskohdat puuliiman ja mdf-sahanpurun seoksella siisteiksi.
Oli aika ruuvata ovet takaisin paikalleen. Varmistin ruuvien pitävyyttä turauttamalla hieman liimaa niiden reikiin.
Nukkekotia oli nyt täysin mahdotonta enää nostaa, sillä se painoi todella paljon. Yrittäessäni siirtää taloa lattialta pöydälle, onnistuin kaatumaan kumoon ja talo kopsahti käsistäni lattialle! Toisesta ovesta lohkesi pala irti, ja olin todella häpeissäni. Pitikö yrittää leikkiä voimanaista?
Onneksi sain irronneen palan liimattua kauniisti takaisin paikalleen. Ymmärsin jättää talon toistaiseksi lattiatasoon, ja odotella apuvoimia sen nostamiseen.
Tunsin tarvitsevani miehekästä apua myös sähkötöiden aloittamiseen, jos ei muuten, niin edes henkiseksi tueksi. Sitä ei valitettavasti ollut muutamaan päivään saatavilla. Malttamattomana valaisemaan kotini, uskaltauduinkin sitten tutkimaan pieniä elektroniikkaosia. Kävi ilmi, että tekniikka oli juuri niin helppoa kuin Nukkelan myyjä oli vakuuttanut. Johtojen liittäminen töpseleihin oli hauskaa ja yksinkertaista. Hopeatöissä käyttämistäni pihdeistä oli suuri apu pikkuruisten osien kiinnittämisessä. Talon takapuolelle kertyi melkoinen johtojen, töpselien ja jakorasioiden sekamelska, mutta mitäpä se haittasi. Talon sisälle jäivät vain hehkulamput siististi ohuiden johtojen päähän, kun vein kaikki liitokset talon ulkopuolelle.
Olin päättänyt jättää yläkerran pienestä eteisestä valot kokonaan pois ja luopua myymälän ja olohuoneen kakkoslampuista. Oli jännittävää kytkeä valot päälle: palaisivatkohan kaikki? Kyllä paloivat! Miten mukavan kodikasta tunnelmaa nuo pienet lamput loivatkaan kartanooni! Päätin palata vielä myöhemmin Nukkelaan ja ostaa kuitenkin kaksi lamppua lisää. Tahdoin kokeilla, kestäisikö muuntaja täyden 12 valon satsin. Pikkueteisen lisäksi olohuonekin kaipasi lisävalaistusta.
Seuraavan kerran Tampereella kulkiessani kävinkin hakemassa vielä pari lamppua Nukkelasta. Muuntaja sieti aivan hyvin 12 lampun rasituksen, kun liitin loputkin johdot paikoilleen.
