Olohuoneen ensimmäiset kalusteet

Otin törkeästi mallia netistä löytyviltä nukkekotiharrastajien kotisivuilta, kun aloin miettiä olohuoneen kaakeliuunin rakentamista. Monet olivat käyttäneet runkona Pringles-perunalastuputkiloa. Minä valitsin kuitenkin omenalastuputkilon, joka on samanlainen, mutta hivenen kapoisempi, ja sopii näin mukavammin liian mataliin huoneisiini.

Teippasin putkilon päälle edellisenä talvena Hobby Pointista ostamaani kaakeliarkkia ja leikkasin mattoveitsellä uunin kylkeen aukon. Valitsemani kaakeliarkki ei ollut sittenkään kuvioinniltaan paras mahdollinen, mutta sitä oli nyt enää turha surra. Uunin yläreunan somistin puuvillapitsillä, jonka maalasin valkoiseksi ja vielä lakkasin. Kiinnitin koristeellisen napin uunin etuosaan. Napinkin maalasin Bilteman seinämaalilla, mutta sen päällä vesiohenteinen lakka oli huono keksintö. Lakka jotenkin liuotti maalia pois ja teki siitä inhottavan muovisen näköisen. Näin jouduin maalaamaan napin vielä kertaalleen ja jättämään pinnan lakkaamatta.

Olohuoneessahan on sähköjohdot kahdelle valaisimelle, koska alunperin olin ajatellut laittaa sinne sekä katto- että jalkalampun. Nyt kuitenkin keksin hyödyntää toisen lampun uunissa, ja vedin sen johtoineen putkilon sisään.

Tulipesän taittelin tukevasta pahvista ja maalasin mustaksi. Sen takaseinäksi laitoin palan polykarbonaattilevyä, jonka väritin permanent-tussilla punaiseksi. Pilkoin muutaman tikunpätkän polttopuiksi ja liimasin ne tulipesään. Lamppu loimottaa punaisena uunin pesästä, kun taloon kytketään valot päälle. Uunin luukut ja lattian kipinäsuojan leikkasin ja taittelin hopeanvärisestä juomatölkistä. Taas kerran hopeatyökaluista oli paljon hyötyä. Uunin pesän edessä oleva ritilä syntyi harmaasta hyttysverkosta.

Lokakuun puutyölauantai alkoi ikävästi: uskollinen vannesahani olikin rikki! Meinasin vaipua masennukseen, mutta kokeilin kuitenkin lehtisahaa, jonka kanssa en tullut viime vuonna kovin hyvin toimeen. Pikkuhiljaa kädet ja kone kuitenkin löysivät yhteisen sävelen, enkä joutunut kauaa itkemään vannesahan perään.

Sahasin puusta osat hyllyyn, johon sijoittaisin sievän ruusuastiaston. Olin tehnyt astiat Kalajoen nukkekoulussa jo viitisen vuotta aiemmin. Astiat on valettu kipsimuoteilla, jotka on tehty Sinooperin valmiita posliiniastoita malleina käyttäen. Nämä minun astiani ovat siis Sinooperin astioiden kopioita, mutta hivenen pienempikokoisia, koska posliini kutistuu poltossa. Polton jälkeen ne on hiottu varovasti, ja maalattu posliinimaaleilla.

Olin kerrankin tunnollinen, ja kastelin kaikki kaapin puuosat ensin, jotta puunsyyt nousisivat pintaan. Hioin pinnat tämän jälkeen ja sen jälkeen petsasin ja liimasin kaapin kasaan. Saranat tein nahasta ja nupeiksi liimasin puuhelmet.

Puusepäntöiden vastapainoksi oli aika vähän askarrella paperista. Monien aikakauslehtien www-sivuilla on pieni kuva uusimman numeron kannesta. Niistä tulee oivia lehtiä nukkekotiin. Minä tulostelin näitä kansia paperille, leikkasin irti ja liimasin vielä muutaman palan paperia sisälehdiksi.

Seuraavaksi oli aika ryhtyä verhoilijaksi. Mielessäni oli nikkaroida Pilvilinnaan komeat k-tuolit. Olin sahannut puutyötunnilla kolmemillisestä mdf-levystä nojatuoleja varten selkänoja- ja istuinlevyt sekä käsinojat. Kaipasin kipeästi askel askeleelta -ohjeita tuolien kokoamiseen, mutta koska sellaisia ei juuri ollut saatavilla, jouduin vain suinpäin ryhtymään työhön ja oppimaan tehdessäni.

Ensin leikkasin vaahtomuovista pehmusteet istuimeen ja selkänojaan. Liimasin ne puuliimalla. Leikkasin pellavakankaasta sopivan kokoisen tilkun ja pyöräytin sen vaahtomuovi-levy -yhdistelmän päälle. Olen yleensäkin tekstiilitöissä luonnonkuitujen puolestapuhuja, ja niin nytkin. Pellava liimautuu mainiosti askarteluliimalla, ja mielestäni parasta on Pritt-puikkoliima. Tuolin takapuolelle liimasin vielä tilkun, jonka reunat olin huolitellut erikeeperillä purkautumisen estämiseksi.

Selkänojan ja istuimen yhdistin toisiinsa käyttäen samaisia pikkuisia neuloja, joilla olin naulannut tauluja Pilvilinnan seinille. Naulaamisessa ovat hyvänä apuna pihdit, sillä pieniä neuloja on melkoisen hankalaa pitää sormilla pystyssä. Käsinojat maalasin, hioin ja lakkasin, ja naulasin kiinni tuoliin. Takajalat sahasin valmiista puurimasta ja liimasin paikalleen.

Minua vähän häiritsi se, ettei olohuoneessa ollut kuin yksi ikkuna. Alunperin olin ajatellut tehdä valeikkunoita tarvittaviin kohtiin, mutta luovuin ideasta, koska arvelin niiden kuitenkin näyttävän juuri siltä mitä ovat: valheellisilta.

Siispä täyttäisin seinät tauluilla. Valokuvasin elävän mallin piirustuksiani, ja tulostin ne pieneen kokoon. Petsatut kehykset tein Hobby Pointin jalkalistasta.

Lampunvarjostimen askartelin kukkaputkilon korkin varaan. Tein varjostimen kartongista, päällystin sen sideharsolla ja liimasin reunaan puuvillapitsiä ja silkkinauhaa.

Törmäsin erään nukkekotiharrastajan blogissa piipunrasseista tehtyyn joulukuuseen, ja innostuin itsekin kokeilemaan. Ensimmäisen yritelmäni taivuttelin Tiimarin piipunrassista, mutta tuloksena oli lelukuusen näköinen tekele - syynä liian kirkkaanvihreät ja paksut piipunrassit. 

Onneksi Ideaparkin Minimanissa tai Tokmannissa (en muista, kummassa ja väliäkö tuolla) sattui silmääni ohutta, tummanvihreää piipunrassia. Siitä tulikin heti komia kuusi. Kieputin grillitikkurungon ympäri ensin yhden piipunrassin ja aloin sitten lisäillä oksia. 

Tuputtelin pikaliimaa oksien ja rungon yhtymäkohtiin, jotta oksat eivät myöhemmin pyörisi rungon ympäri. Latvatähti syntyi tähden muotoisesta niitistä. Kuusenjalaksi laitoin kummallisen metallikappaleen, joka oli jäänyt yli jostakin Ikean huonekalun kiinnikkeestä. Jalka tarvitsi hieman lisää painoa, ja siihen liimattiin vielä 50 sentin kolikko.