Pilvilinnan väkeä

Minulla oli nukkekotini asukkaiden posliiniosat jo valmiina. Olin valanut ne valmiilla muoteilla monta vuotta aikaisemmin Kalajoen kristillisen opiston nukkemuotoilukurssilla. Tähän saakka nämä pikku ystävät olivat odottaneet kaapin kätköissä elämänsä alkua.

Armas sulhaseni osallistui jälleen nukkekotiprojektiini keksimällä komean sukunimen Pilvilinnan kreivitärpariskunnalle. Kuvassa siis äärimmäisenä vasemmalla ihastuttava kreivitär Lilja von Hottendottir sekä hänen vierellään suloinen kreivi Mikael von Hottendottir, joka pienestä rintavauriostaan huolimatta on elinvoimainen ja hyväluontoinen mies.

Ompelin nukeille vartalot valkoisesta, hyvin ohuesta puuvillakankaasta. Kalajoen opistolta olin ottanut talteen myös vartalokaavat. Ne osoittautuivatkin varsin nerokkaiksi - koko vartalo ommeltiin vain yhdellä kaavalla, eli kahdesta kappaleesta. Lisäksi joillekin nukeille lisättiin vielä käsivarsiksi suorakaiteen muotoinen kappale.

Alunperinkään en ollut osannut kuvitella pienen poikanuken koskaan pääsevän asumaan taloon. Pilvilinnasta tulisi kahden leikkimielisen aikuisen koti. Ylimääräiselle nukkeyksilölle oli siis keksittävä hyötykäyttöä. Hän sai kunnian olla Pekko Pelastaja, rohkea ensihoitaja. Ompelin Pekolle sairaalavaatteet puuvillasta: valkoiset housut ja takin sekä vihreän paidan. Ambulanssityöskentelyä varten Pekko sai huomiovärisen takin sekä housut. Askartelin lopuksi vielä konvehtirasiasta pakkauksen nukelle ja annoin koko komeuden omalle pelastajamiehelleni synttärilahjaksi!

Alkuperäiseen henkilögalleriaan alkoi tulla muutoksia. Kun olin ajatellut palkata tumman viiksiniekan kaupan kassaherraksi, havaitsinkin eräänä iltana olevani tekemässä virhettä. Herrahan ei tietenkään sopinut tiskin taakse, vaan sen eteen. Tämä mukava nuori mies oli tietenkin asiakas, joka uskollisesti kävi ostamassa korsettinsa ja mekkonsa kreivittären putiikista, koska oli varsin mieltynyt näihin uniikkituotteisiin. Nimekseen hän sai Thomas.

Kikkarapäinen rouva puolestaan oli alunperin ollut ehdolla kaupan asiakkaaksi, mutta saikin nyt siirtyä kreivitär von Hottendottirin sisareksi. Annoin omalle siskolleni tehtäväksi keksiä nimen tälle uudelle naiselle, ja niin hänet ristittiin sitten keisarinna Fiina Elisabethiksi. Fiina vierailee usein von Hottendottirien luona.

Kangaspuut

Aloitin kalustamisen mattojen kutomisella, koska ajattelin sen sujuvan mukavasti auringonoton lomassa. Ensin kaivoin vintiltä vanhat Brion kangaspuuni, jotka olin saanut joskus lapsena. Ihme kyllä, ne olivat vielä aivan ehjät, ja vain sukkulat olivat kadonneet vuosien varrella. Mutta niin oli myös loimien luonnin ohjeet. Soitin äidilleni, joka tiesi ainakin, miten oikeiden kangaspuiden loimi luodaan. Äiti pulputti minulle tiuhtalangoista ja niisistä, enkä ymmärtänyt sanaakaan. Aloin hermostua, ja päätin keksiä kaiken ihan itse.

Pienen kikkailun jälkeen sainkin kangaspuuni loimitettua ohuella virkkauslangalla. Uuden sukkulan leikkasin polykarbonaattilevystä, jota oli jäänyt yli nukkekodin ikkunalaseista. Matonkuteen virkaa saivat hoitaa erilaiset neulelankojen jämät omista ja äitini lankavarastoista.

Valitettavasti kesästä tuli hirveän sateinen ja kylmä, ja auringonotto piti unohtaa. Samalla vähän unohdin mattojen kutomisenkin. Kesän loppuessa minulla oli vasta yläkerran huoneiden matot valmiina. Kutominenhan on loppujen lopuksi aika tylsää touhua.