Näytetään tekstit, joissa on tunniste matot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matot. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Paras mattotekniikka
Mietin, miten voisin tehdä nukkekotiin mattoja ilman, että joutuisin nousemaan vinttiin, kaivamaan esiin Brio-kangaspuut ja taistelemaan niihin loimen. Avun toikin hetkessä Google ja Nukkekotipäiväunia-blogi.
Otetaan pala ohutta puuvillakangasta ja pari kerää puuvillalankaa. Kiinnitetään kangassuikale vaikkapa pahvilaatikon päälle nuppineuloilla ja levitetään siihen liimaa. Ja sitten vaan asetellaan sen päälle vieri viereen langanpätkiä.
Annetaan liiman kuivua kaikessa rauhassa ja leikataan reunat suoriksi. Koska käyttämäni pohjakangas oli vaaleanvihreää, leikkasin valkoisesta pellavakankaasta erikseen maton päihin pienet suikaleet, joista nyhdin irti kudelankoja. Näin sain aikaan maton hapsut.
Lopputuloksena on kaikin puolin vakuuttavamman näköinen matto kuin mitä lasten kangaspuilla olen saanut aikaan. "Kutominenkin" sujui helposti ja nopeasti telkkarin ääressä.
torstai 1. marraskuuta 2007
Ahtaat eteiset

Yläkerran porrashuoneen kalustaminen oli minulle hiukan ongelmallista, sillä siellä ei ollut yhtään tilaa huonekaluille. Mutta tyhmää se olisi tyhjäksikään jättää. Ajattelin, että vintin tikkaiden alle jäävän tilan voisi hyödyntää säilytystilana, ja sinne voisi ujuttaa erilaisia laatikoita ja rasioita.
Löysin lipastoni laatikosta pikkuisia peilinpaloja, olisivatkohan ne olleet peilimosaiikkia. Kehystin yhden palasen kapealla puurimalla, jotta seinällä olisi edes pikkuinen peili. Siitä on näppärä ohikulkiessaan tarkistaa, että kasvoissa kaikki on kohdillaan.
Löysin lipastoni laatikosta pikkuisia peilinpaloja, olisivatkohan ne olleet peilimosaiikkia. Kehystin yhden palasen kapealla puurimalla, jotta seinällä olisi edes pikkuinen peili. Siitä on näppärä ohikulkiessaan tarkistaa, että kasvoissa kaikki on kohdillaan.
Alakerran eteinen oli yhtälailla hankala kalustaa. Eteisen taimmassa seinässä oli valeovi, josta mukamas olisi käynti Pilvilinnan pihamaalle. Kahdella muulla seinällä olivat ovet keittiöön sekä kylppäriin, ja yläkerran portaat hotkaisivat suurimman osan huoneen pinta-alasta. Kirpputorilta mukaani tarttui etnohenkinen hiusdonitsi, jonka purkamalla sain värikkäät matot eteisen lattialle. Ne piristivät kummasti tummansävyistä huonetta ja säästivät minut tylsältä matonkutomiselta.
Kreivitär harrastaa kaikenlaista askartelua, piirtämistä, maalaamista ja käsitöitä. Hän taitaa myös olla innokas nukkekoti-ihminen. Niinpä minä askartelin pienen nukkekodin 0,8-millisestä viilusta. Tein talon etuseinästä avautuvan oman nukketaloni malliin, mutta en ajatellut sentään onnistuvani kalustamaan tätä minimökkiä. Maalasin sen siniseksi Tiimarin Jovi-maaleilla. Sijoitin talon toistaiseksi ylläkertaan.
Puisesta pyykkipojasta sai sahaamalla sirot pöydänjalat. Yläkerran porrashuone sai pienen sivupöydän, jolle nukkekoti asetettiin.
Puisesta pyykkipojasta sai sahaamalla sirot pöydänjalat. Yläkerran porrashuone sai pienen sivupöydän, jolle nukkekoti asetettiin.
Pyörittelin huonekalutehtailusta ylijääneitä pieniä vanerin- ja puunpalasia käsissäni, ja mietin, miten niitä voisi hyödyntää. Vanhanaikainen hattuhylly syntyikin kädenkäänteessä, ja ompelulaatikostani löytyneet hakaset pääsivät hoitamaan naulakkokoukkujen virkaa.
Naulakon kiinnittäminen seinään oli kuitenkin suuri ongelma. Mitään en halunnut liimata pysyvästi paikalleen, mutta tässä ahtaassa tilassa en voinut vasaroida naulojakaan seinälle. Mahtaisiko teippi jaksaa kannatella koko naulakkoa? Ei jaksanut, joten käytin kuitenkin liimaa.
Eteisiin ei mahtuisi juurikaan huonekaluja, joten niitä pitäisi täyttää muunlaisella tavaralla. Alakerran ovensuussa voisi odottaa postipaketti. Hyödynsin Playmobil-joulukalenterista jääneen pikkuruisen pahvilaatikon ja päällystin sen ruskealla lahjapaperilla. Kietaisin ympärille lankaa paketointinaruksi ja sinetöin solmun liimatipalla, jonka kuivuttuaan väritin tussilla punaiseksi.
keskiviikko 1. elokuuta 2007
Kangaspuut
Aloitin kalustamisen mattojen kutomisella, koska ajattelin sen sujuvan mukavasti auringonoton lomassa. Ensin kaivoin vintiltä vanhat Brion kangaspuuni, jotka olin saanut joskus lapsena. Ihme kyllä, ne olivat vielä aivan ehjät, ja vain sukkulat olivat kadonneet vuosien varrella. Mutta niin oli myös loimien luonnin ohjeet. Soitin äidilleni, joka tiesi ainakin, miten oikeiden kangaspuiden loimi luodaan. Äiti pulputti minulle tiuhtalangoista ja niisistä, enkä ymmärtänyt sanaakaan. Aloin hermostua, ja päätin keksiä kaiken ihan itse.Pienen kikkailun jälkeen sainkin kangaspuuni loimitettua ohuella virkkauslangalla. Uuden sukkulan leikkasin polykarbonaattilevystä, jota oli jäänyt yli nukkekodin ikkunalaseista. Matonkuteen virkaa saivat hoitaa erilaiset neulelankojen jämät omista ja äitini lankavarastoista.
Valitettavasti kesästä tuli hirveän sateinen ja kylmä, ja auringonotto piti unohtaa. Samalla vähän unohdin mattojen kutomisenkin. Kesän loppuessa minulla oli vasta yläkerran huoneiden matot valmiina. Kutominenhan on loppujen lopuksi aika tylsää touhua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





