Kierros jokaisessa huoneessa

Tässä vanhoja tekstejä läpikahlatessani totesin, ettei koko blogissa ole kai ainoatakaan kuvaa talon huoneista. Nukkekodin valokuvaaminen on tuskaista hommaa, mutta olen huomannut, että vasta kun ilta alkaa hämärtyä, on aika ottaa kamera esiin. Silloin kamera taikoo valon tasaisesti pieniin huoneisiin, eivätkä takaseinät jää aivan pimentoon, kuten päivänvalolla kuvattaessa.

Kierros alkaa ylimmästä kerroksesta. Von Hottendottirien makuuhuone on herttaisen valeanpunainen. Lämpöä tuo rapattu tiiliuuni.

Makuuhuoneesta johtaa ovi yläkerran aulaan. Kapeassa huoneessa ei mahdu olemaan juurikaan kalusteita, sillä ullakolle johtavat portaat vievät paljon tilaa. Huoneen takaosasta lähtevät portaat alas.

Aulasta pääsee vierashuoneeseen, joka sijaitsee makuuhuonetta vastapäätä. Se muistuttaa huomattavan paljon meidän oikean kotimme makuuhuonetta. Yhtä tummansiniset ja yhtä ruttuiset tapetit, vanhoja matkalaukkuja, valkoiset kalusteet ja pönttöuuni. Tekstiileissä limenvihreää ja virkattu pitsipäiväpeitto.

Keskimmäisessä kerroksessa sijaitsee suuri, punainen olohuone. Silläkin on yhtäläisyyyksiä meidän kotimme saliin. Pyöreä kaakeliuuni tuo lisää lämpöä ja tunnelmaa kodikkaaseen huoneeseen.

Tämä suuri kaappi on kerinnyt vaihtaa väriä ja paikkaa jo moneen kertaan. Minä sisustan 1:1-mittakaavassa ja minikoossa samalla periaatteella: kalusteita hinataan jatkuvasti huoneesta toiseen ja sen mukaan niiden pinta maalataan aina kuhunkin tilaan sopivaksi.

Salista vie ovi ruskeaan pieneen kamariin, johon minun on aina ollut vaikeaa suhtautua mitenkään. Vaikeus johtuu epämiellyttävästä ruskeudesta, joka siellä vallitsee.

Huonetta on hankala sisustaa iloiseksi, ja siitä pyrkii aina tulemaan turhankin arvokas. Kaakeliuunin valmistumisesta kerroinkin aiemmin tänään. Lattialta puuttuu kipinäsuojus.

Tällä hetkellä huone on televisionkatseluun oikein sopiva. Kun huomio keskittyy laatuviihteeseen, ei ympäristön ruskeutta enää huomaakaan.

Punaisesta salista pääsee portaita pitkin alakerran eteiseen. Ulko-ovi sijaitsee huoneen perällä. Siitä puuttuu vielä ripa, kuten kaikista muistakin Pilvilinnan ovista.

Eteisestä siirrytään kylpyhuoneeseen.

Kylppäriä lämmittää mustakylkinen kamiina. Ammeessa peseydytään ja pyykit ripustetaan kuivumaan telineeseen. Vessanpytty puuttuu vielä.

Eteisestä on kulku myös keittiöön. Siinäkin on paljon samaa tunnelmaa kuin meidän omassa keittiössämme. Paljon reippaita värejä, pientä piperrystä, monia kivoja yksityiskohtia.

Nurkassa on puuhella, jonka kuvaaminen on mahdottoman vaikeaa. Sinne pitäisi vielä lisätä muuri ja huuva.

Pohjakerroksessa sijaitsee kreivittären putiikki. Tämä käsityöalan yritys on nimeltään Sammakkoprinsessa. Kreivitär suunnittelee ja valmistaa aivan upeita korsetteja ja juhlapukuja mittatilaustyönä.

Putiikki on vielä keskeneräinen ja avajaisia odotellaan. Hyllyt notkuvat erilaisia kankaita, joista asiakas voi valita mieleisensä.

Näyteikkunaan on tulossa rivi mallinukkeja, joiden yllä nähdään vielä mitä koreampia luomuksia.

Myyjättären soisi pukevan jotakin päälleen. En oikein malta odottaa sitä vaihetta, että pääsen ompelemaan tyypeille ja mallinukeille vaatteita, mutta tiedän, että kun siihen ryhdyn, minulta jää koko muu elämä. Pitää siis harkita tarkasti, milloin on aika ryhtyä vaatturiksi.

Liikeen seinän takana sijaitsee Pilvilinnan kellari. Satokausi on ilmeisesti vasta edessäpäin, kun hyllyt ovat vielä näin tyhjillään.

Ahtaat eteiset

Yläkerran porrashuoneen kalustaminen oli minulle hiukan ongelmallista, sillä siellä ei ollut yhtään tilaa huonekaluille. Mutta tyhmää se olisi tyhjäksikään jättää. Ajattelin, että vintin tikkaiden alle jäävän tilan voisi hyödyntää säilytystilana, ja sinne voisi ujuttaa erilaisia laatikoita ja rasioita.

Löysin lipastoni laatikosta pikkuisia peilinpaloja, olisivatkohan ne olleet peilimosaiikkia. Kehystin yhden palasen kapealla puurimalla, jotta seinällä olisi edes pikkuinen peili. Siitä on näppärä ohikulkiessaan tarkistaa, että kasvoissa kaikki on kohdillaan.

Alakerran eteinen oli yhtälailla hankala kalustaa. Eteisen taimmassa seinässä oli valeovi, josta mukamas olisi käynti Pilvilinnan pihamaalle. Kahdella muulla seinällä olivat ovet keittiöön sekä kylppäriin, ja yläkerran portaat hotkaisivat suurimman osan huoneen pinta-alasta. Kirpputorilta mukaani tarttui etnohenkinen hiusdonitsi, jonka purkamalla sain värikkäät matot eteisen lattialle. Ne piristivät kummasti tummansävyistä huonetta ja säästivät minut tylsältä matonkutomiselta.

Kreivitär harrastaa kaikenlaista askartelua, piirtämistä, maalaamista ja käsitöitä. Hän taitaa myös olla innokas nukkekoti-ihminen. Niinpä minä askartelin pienen nukkekodin 0,8-millisestä viilusta. Tein talon etuseinästä avautuvan oman nukketaloni malliin, mutta en ajatellut sentään onnistuvani kalustamaan tätä minimökkiä. Maalasin sen siniseksi Tiimarin Jovi-maaleilla. Sijoitin talon toistaiseksi ylläkertaan. 

Puisesta pyykkipojasta sai sahaamalla sirot pöydänjalat. Yläkerran porrashuone sai pienen sivupöydän, jolle nukkekoti asetettiin.

Pyörittelin huonekalutehtailusta ylijääneitä pieniä vanerin- ja puunpalasia käsissäni, ja mietin, miten niitä voisi hyödyntää. Vanhanaikainen hattuhylly syntyikin kädenkäänteessä, ja ompelulaatikostani löytyneet hakaset pääsivät hoitamaan naulakkokoukkujen virkaa.

Naulakon kiinnittäminen seinään oli kuitenkin suuri ongelma. Mitään en halunnut liimata pysyvästi paikalleen, mutta tässä ahtaassa tilassa en voinut vasaroida naulojakaan seinälle. Mahtaisiko teippi jaksaa kannatella koko naulakkoa? Ei jaksanut, joten käytin kuitenkin liimaa.

Eteisiin ei mahtuisi juurikaan huonekaluja, joten niitä pitäisi täyttää muunlaisella tavaralla. Alakerran ovensuussa voisi odottaa postipaketti. Hyödynsin Playmobil-joulukalenterista jääneen pikkuruisen pahvilaatikon ja päällystin sen ruskealla lahjapaperilla. Kietaisin ympärille lankaa paketointinaruksi ja sinetöin solmun liimatipalla, jonka kuivuttuaan väritin tussilla punaiseksi.