Lemmikki

Pilvilinnan väki on saanut koiran!  Se on staffordshirenbullterrieri nimeltään Sulo.

Nukkekotini edusti aluperin haavekotiani, unelmaa jota en kuvitellut saavuttavani. Mutta se unelma kuitenkin toteutui ja nythän minulla on ihan oikeasti haavekoti, joka täyttää ne haaveet jopa paremmin kuin nukketaloni. Mutta yksi puuttuu - koira nimittäin. Halusin sellaisen silti Pilvilinnaan ja etsin tosi ankarasti netistä pientä kullanruskeaa staffia. Lopulta löysin ihmisen, joka huovuttaa koiria mallista ja tilasin häneltä pikkuruisen haavehauvan.

Se on ihastuttava! Niin pieni ja silti niin aidon muotoinen. Sen ruumiinrakenteessa on juuri oikeaa staffimaista vantteruutta.

Asukkaat ja heidän ystävänsä

Tässä ovat kreivitär Lilja von Hottendottir sekä hänen puolisonsa Mikael von Hottendottir. Lilja on vaatesuunnittelija ja puodinpitäjä, ja Mikael kirurgi.

Tässä vasemmalla poseeraa Fiina Elisabeth, joka on kreivitär von Hottendottirin palkollinen. Hänen taitavissa ja huolelisissa käsissään kreivittären suunnittelemat korsetit ja muut asut muuttuvat todeksi.

Oikealla puolella on Thomas. Hän on paitsi pariskunnan läheinen ystävä, myös kreivittären yrityksen pitkäaikaisin asiakas.

Ensimmäiset vaatteet

Kreivitär Lilja von Hottendottir pukeutuu kotonaankin aina oikein viehättäviin vaatteisiin. Aloitin hänen vaatettamisensa alusvaatekerrasta, kun makuuhuoneen katosvuoteen verho jäi käyttämättä. Olin leikannut verhot kankaasta vinoon, koska joskus olen ollut ymmärtävinäni, että siten kangas laskeutuu kauniimmin. Vinoon leikkaamisesta on myös se hyöty, etteivät reunat rispaannu.

Aluspaita syntyi kolmesta suorakaiteen muotoisesta kappaleesta, joissa kaikissa oli pitsi reunassa. Olin hankkinut hyvin hentoista puuvillapitsiä vuosia sitten, ja pelkään jatkuvasti sitä päivää, jolloin pienet pitsini loppuvat. Niitä kun ei löydä oikein mistään. Kiinnitin suorakaiteen muotoiset palat hihoiksi niin, että ompelin niihin vekit. Näin loin illuusion puhvihihoista.

Alushame syntyi niinikään suorakaiteen muotoisesta kappaleesta, jonka rypytin yläreunastaan.

Vaatteiden kiinnittäminen oli pieni ongelma, sillä halusin niistä riisuttavia. Nepparit ja napit olivat liian isoja, tarranauha liian paksua. Niinpä harsin muutamalla pistolla paidan kiinni takaa ja solmin langan rusettisolmulla. Samoin tein alushameen vyötärön kohdalla. Näin vaatteet on kyllä helppo riisua, mutta pukemiseen tarvitaan avuksi neulaa.

Pilvilinnan väkeä

Minulla oli nukkekotini asukkaiden posliiniosat jo valmiina. Olin valanut ne valmiilla muoteilla monta vuotta aikaisemmin Kalajoen kristillisen opiston nukkemuotoilukurssilla. Tähän saakka nämä pikku ystävät olivat odottaneet kaapin kätköissä elämänsä alkua.

Armas sulhaseni osallistui jälleen nukkekotiprojektiini keksimällä komean sukunimen Pilvilinnan kreivitärpariskunnalle. Kuvassa siis äärimmäisenä vasemmalla ihastuttava kreivitär Lilja von Hottendottir sekä hänen vierellään suloinen kreivi Mikael von Hottendottir, joka pienestä rintavauriostaan huolimatta on elinvoimainen ja hyväluontoinen mies.

Ompelin nukeille vartalot valkoisesta, hyvin ohuesta puuvillakankaasta. Kalajoen opistolta olin ottanut talteen myös vartalokaavat. Ne osoittautuivatkin varsin nerokkaiksi - koko vartalo ommeltiin vain yhdellä kaavalla, eli kahdesta kappaleesta. Lisäksi joillekin nukeille lisättiin vielä käsivarsiksi suorakaiteen muotoinen kappale.

Alunperinkään en ollut osannut kuvitella pienen poikanuken koskaan pääsevän asumaan taloon. Pilvilinnasta tulisi kahden leikkimielisen aikuisen koti. Ylimääräiselle nukkeyksilölle oli siis keksittävä hyötykäyttöä. Hän sai kunnian olla Pekko Pelastaja, rohkea ensihoitaja. Ompelin Pekolle sairaalavaatteet puuvillasta: valkoiset housut ja takin sekä vihreän paidan. Ambulanssityöskentelyä varten Pekko sai huomiovärisen takin sekä housut. Askartelin lopuksi vielä konvehtirasiasta pakkauksen nukelle ja annoin koko komeuden omalle pelastajamiehelleni synttärilahjaksi!

Alkuperäiseen henkilögalleriaan alkoi tulla muutoksia. Kun olin ajatellut palkata tumman viiksiniekan kaupan kassaherraksi, havaitsinkin eräänä iltana olevani tekemässä virhettä. Herrahan ei tietenkään sopinut tiskin taakse, vaan sen eteen. Tämä mukava nuori mies oli tietenkin asiakas, joka uskollisesti kävi ostamassa korsettinsa ja mekkonsa kreivittären putiikista, koska oli varsin mieltynyt näihin uniikkituotteisiin. Nimekseen hän sai Thomas.

Kikkarapäinen rouva puolestaan oli alunperin ollut ehdolla kaupan asiakkaaksi, mutta saikin nyt siirtyä kreivitär von Hottendottirin sisareksi. Annoin omalle siskolleni tehtäväksi keksiä nimen tälle uudelle naiselle, ja niin hänet ristittiin sitten keisarinna Fiina Elisabethiksi. Fiina vierailee usein von Hottendottirien luona.