Kierros jokaisessa huoneessa

Tässä vanhoja tekstejä läpikahlatessani totesin, ettei koko blogissa ole kai ainoatakaan kuvaa talon huoneista. Nukkekodin valokuvaaminen on tuskaista hommaa, mutta olen huomannut, että vasta kun ilta alkaa hämärtyä, on aika ottaa kamera esiin. Silloin kamera taikoo valon tasaisesti pieniin huoneisiin, eivätkä takaseinät jää aivan pimentoon, kuten päivänvalolla kuvattaessa.

Kierros alkaa ylimmästä kerroksesta. Von Hottendottirien makuuhuone on herttaisen valeanpunainen. Lämpöä tuo rapattu tiiliuuni.

Makuuhuoneesta johtaa ovi yläkerran aulaan. Kapeassa huoneessa ei mahdu olemaan juurikaan kalusteita, sillä ullakolle johtavat portaat vievät paljon tilaa. Huoneen takaosasta lähtevät portaat alas.

Aulasta pääsee vierashuoneeseen, joka sijaitsee makuuhuonetta vastapäätä. Se muistuttaa huomattavan paljon meidän oikean kotimme makuuhuonetta. Yhtä tummansiniset ja yhtä ruttuiset tapetit, vanhoja matkalaukkuja, valkoiset kalusteet ja pönttöuuni. Tekstiileissä limenvihreää ja virkattu pitsipäiväpeitto.

Keskimmäisessä kerroksessa sijaitsee suuri, punainen olohuone. Silläkin on yhtäläisyyyksiä meidän kotimme saliin. Pyöreä kaakeliuuni tuo lisää lämpöä ja tunnelmaa kodikkaaseen huoneeseen.

Tämä suuri kaappi on kerinnyt vaihtaa väriä ja paikkaa jo moneen kertaan. Minä sisustan 1:1-mittakaavassa ja minikoossa samalla periaatteella: kalusteita hinataan jatkuvasti huoneesta toiseen ja sen mukaan niiden pinta maalataan aina kuhunkin tilaan sopivaksi.

Salista vie ovi ruskeaan pieneen kamariin, johon minun on aina ollut vaikeaa suhtautua mitenkään. Vaikeus johtuu epämiellyttävästä ruskeudesta, joka siellä vallitsee.

Huonetta on hankala sisustaa iloiseksi, ja siitä pyrkii aina tulemaan turhankin arvokas. Kaakeliuunin valmistumisesta kerroinkin aiemmin tänään. Lattialta puuttuu kipinäsuojus.

Tällä hetkellä huone on televisionkatseluun oikein sopiva. Kun huomio keskittyy laatuviihteeseen, ei ympäristön ruskeutta enää huomaakaan.

Punaisesta salista pääsee portaita pitkin alakerran eteiseen. Ulko-ovi sijaitsee huoneen perällä. Siitä puuttuu vielä ripa, kuten kaikista muistakin Pilvilinnan ovista.

Eteisestä siirrytään kylpyhuoneeseen.

Kylppäriä lämmittää mustakylkinen kamiina. Ammeessa peseydytään ja pyykit ripustetaan kuivumaan telineeseen. Vessanpytty puuttuu vielä.

Eteisestä on kulku myös keittiöön. Siinäkin on paljon samaa tunnelmaa kuin meidän omassa keittiössämme. Paljon reippaita värejä, pientä piperrystä, monia kivoja yksityiskohtia.

Nurkassa on puuhella, jonka kuvaaminen on mahdottoman vaikeaa. Sinne pitäisi vielä lisätä muuri ja huuva.

Pohjakerroksessa sijaitsee kreivittären putiikki. Tämä käsityöalan yritys on nimeltään Sammakkoprinsessa. Kreivitär suunnittelee ja valmistaa aivan upeita korsetteja ja juhlapukuja mittatilaustyönä.

Putiikki on vielä keskeneräinen ja avajaisia odotellaan. Hyllyt notkuvat erilaisia kankaita, joista asiakas voi valita mieleisensä.

Näyteikkunaan on tulossa rivi mallinukkeja, joiden yllä nähdään vielä mitä koreampia luomuksia.

Myyjättären soisi pukevan jotakin päälleen. En oikein malta odottaa sitä vaihetta, että pääsen ompelemaan tyypeille ja mallinukeille vaatteita, mutta tiedän, että kun siihen ryhdyn, minulta jää koko muu elämä. Pitää siis harkita tarkasti, milloin on aika ryhtyä vaatturiksi.

Liikeen seinän takana sijaitsee Pilvilinnan kellari. Satokausi on ilmeisesti vasta edessäpäin, kun hyllyt ovat vielä näin tyhjillään.

Ja niin joulu joutui

Pilvilinnan joulukuusi sai viimeinkin valot, ja se on puolisoni ansiota. Hän löysi Maskusta kyllin pienen led-jouluvalosarjan. Pikkuruiset ledit on yhdistetty toisiinsa vain kuparilangalla, eikä lankaa ole päällystetty millään paksulla muovilla. Ohuet johdot oli helppo kieputella lähes näkymättömiin kuusen oksien kätköihin. Valosarja saa virtansa kahdesta paristosta, ja paristokotelo tulee joskus tulevaisuudessa piiloutumaan jonkun huonekalun sisään. Pitänee askarrella tarpeeksi suuri kaappi tai senkki tai sohva.

Lisää huonekaluja olohuoneeseen

Olohuoneen nurkkaan nikkaroin puusta ja viilusta pienen sivupöydän. Olin aiemmin jo yrittänyt tavoitella kulunutta vanhaa maalipintaa maalaamalla huonekaluja kerroksittain ja hiomalla pintaa pois. Se ei ollut onnistunut. Nyt tein niin, että maalasin pöydän valkoiseksi, ja maalin kuivuttua töpöttelin tummanruskeaa hieman kuivahtanutta maalia strategisiin paikkoihin. Lopputulos oli uskottava. 

Pöydän päälle sijoitin suuren lasipurkillisen suklaakonvehteja. Täytin yhden rokotepullon Agiolaxilla. Agiolax on ruskeiden rakeiden muodossa olevaa ulostuslääkettä ja näyttää nukkekodissa todella herkullisilta suklaakonvehdeilta! Purkin kumisen korkin maalasin hopeanvärisellä pienoismallimaalilla.

Olohuoneen hämäryys kiusasi minua. Alunperin olin tarkoittanut laittaa sinne kaksi valaisinta, mutta toinen hehkulamppuhan oli sittemmin joutunut kaakeliuunin sisuksiin. Poikaystäväni auttoi minua nyt rakentamaan uuniin toisen valonlähteen. Clas Ohlsonilta sai edullisesti pieniä elektronisia tuikkukynttilöitä. Purimme kynttilän ja laitoimme loimottavan pikku led-lampun uunini sisälle. Katkaisijan piilotimme uunin sisäpuolelle ja kiinnitimme sen tukevasti ilmastointiteipillä. Sen piti olla suhteellisen helposti irrotettavissa, koska joskus olisi aika vaihtaa paristo.

Uunin alaosaan puhkaisin pienen reiän, johon pujotimme palan ohutta mehupilliä. Pillinpätkän avulla saattoi nyt painaa lampun katkaisijaa, ilman että uunia tarvitsi siirtää lainkaan. Vaan eipä aikaakaan, kun sitten unohdin takkaan tulen loimottamaan useammaksi päiväksi lähtiessäni kotoa pois. Palatessani huomasin takkapesässä enää vaimean himerryksen.

Seuraavaksi rakensin kapoisen kirjahyllyn. Se on moderni, mutta sopii silti tyylillisesti yhteen vanhojen huonekalujen kanssa. Petsasin hyllyn ja aloin miettiä kirjojen tekemistä. Surffailin muiden nukkekotiharrastajien blogeissa, ja löysin aivan kertakaikkiaan kätevän ohjeen. Tällä tekniikalla ei kirjoja tarvitse itse alkaa sitoa, vaan blokki tulee valmiina aivan oikeasta kirjasta! Minä uhrasin joltakin Krishna-liikkeen tyypiltä saamani "Bhakti-Jooga"-nimisen opuksen hyvään tarkoitukseen. Skannasin omista kirjoistani kansia nukkekodin kirjoille. Toistaiseksi tekemäni kirjat täyttivät vasta kaksi hyllyä, mutta skannailen joskus myöhemmin lisää.

Olin sahaillut ja hionut puutyötunnilla pöytälevyn olohuoneen sohvapöytää varten. Onneksi viime hetkellä ymmärsin, että inhoan sohvapöytiä yhtälailla kuin sohviakin, eikä Pilvilinnaan sopisi laittaa vastenmielisyyttä herättäviä esineitä! Niinpä käytin pöytälevyn hyödyksi vanhaa kirstua tehdessäni. Maalasin sen valkoiseksi ja töpsöttelin jälleen ruskealla maalilla siitä kuluneen näköisen. Saranat tein pinnoitetusta kartongista, joka itse asiassa tuntuu olevan kaikkein toimivin ratkaisu kaikista niistä saranoista, joita olen kokeillut. Kirstu sai vielä koristemaalauksen kanteensa ja kylkeensä. Ainahan kaunis vanha arkku ruman sohvapöydän voittaa, eikö?

Netissä surffaillessani kohtasin myös ohjeita kukkien askarteluun. Niitä soveltamalla näpersin tulppaanikimpun. Käytin ruukkuna pientä keraamista maljakkoa, jonka joku äitini tuttavan tuttava oli savesta muotoillut. Olin ostanut Vapaavalinnasta vihreällä muovilla päällystettyä rautalankaa. Napsin siitä muutaman sentin mittaisia paloja ja kiinnitin niihin maalarinteippiä. Leikkasin teipin vihreiden lehtien muotoisiksi ja maalasin Tiimarin maaleilla. Kukinnot tein myös maalarinteipistä, ja kiinnitin ne varsiin käyttäen apuna pikaliimaa, sormiani ja pinsettejä. Pikaliiman kanssa tulppaanien muotoileminen oikeaan malliinsa oli vihoviimeistä sähläämistä, ja nukkumaanmennessäni jokainen sormenpääni oli tunnoton liimakuorrutteen takia. Täytin ruukun ensin sinitarralla ja tökin kukkien varret siihen kiinni. Lopuksi turautin perään muutaman tipan pikaliimaa, joka jämähdytti koko asetelman paikalleen.

Erehdyin eksymään oululaisen nukkekotiharrastajan sivuille. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai... no, itkeä. Sellaiseen tarkkuuteen en ollut vielä koskaan aiemmin missään törmännyt. Kun itse olin juuri valmistanut säälittävän tietokoneen ja tökerön hellan, oma rimani alkoi nousta. Katsoin uusin silmin Pilvilinnaani ja totesin, että erinäisiä kalusteita on pantava uusiksi.

Aloitin nojatuoleista.Ne olivat kömpelöt ja koomiset. Pois vaan!

Törmäsin netin nukkekotimaailmassa seikkaillessani lopultakin melko selkeään nojatuolin ohjeeseen. Innostuin itsekin yrittämään. Ikävä kyllä, kun olin sulkenut tietokoneen, en enää lainkaan muistanut, mitä piti tehdä, ja minun piti aika paljon säveltää. 

Kaiken puuntyöstämisen vastapainona oli mukava askarrella välillä pahvista. Hienompi ja painavampi tuolista kyllä olisi tullut, jos olisin malttanut odottaa puutyötuntia ja sahannut osat vanerista. Minua oli toisaalta alkanut ärsyttää valtavat koneet luokassa, jotka olivat kaikkea muuta kuin sopivia näin pienten osien työstämiseen. 

Tuolin askarteleminen oli kuitenkin myt niin hauskaa, että tein samantien kolme. Tein vielä ruudullisen rahin nojatuolin kaveriksi.

Olohuoneen ensimmäiset kalusteet

Otin törkeästi mallia netistä löytyviltä nukkekotiharrastajien kotisivuilta, kun aloin miettiä olohuoneen kaakeliuunin rakentamista. Monet olivat käyttäneet runkona Pringles-perunalastuputkiloa. Minä valitsin kuitenkin omenalastuputkilon, joka on samanlainen, mutta hivenen kapoisempi, ja sopii näin mukavammin liian mataliin huoneisiini.

Teippasin putkilon päälle edellisenä talvena Hobby Pointista ostamaani kaakeliarkkia ja leikkasin mattoveitsellä uunin kylkeen aukon. Valitsemani kaakeliarkki ei ollut sittenkään kuvioinniltaan paras mahdollinen, mutta sitä oli nyt enää turha surra. Uunin yläreunan somistin puuvillapitsillä, jonka maalasin valkoiseksi ja vielä lakkasin. Kiinnitin koristeellisen napin uunin etuosaan. Napinkin maalasin Bilteman seinämaalilla, mutta sen päällä vesiohenteinen lakka oli huono keksintö. Lakka jotenkin liuotti maalia pois ja teki siitä inhottavan muovisen näköisen. Näin jouduin maalaamaan napin vielä kertaalleen ja jättämään pinnan lakkaamatta.

Olohuoneessahan on sähköjohdot kahdelle valaisimelle, koska alunperin olin ajatellut laittaa sinne sekä katto- että jalkalampun. Nyt kuitenkin keksin hyödyntää toisen lampun uunissa, ja vedin sen johtoineen putkilon sisään.

Tulipesän taittelin tukevasta pahvista ja maalasin mustaksi. Sen takaseinäksi laitoin palan polykarbonaattilevyä, jonka väritin permanent-tussilla punaiseksi. Pilkoin muutaman tikunpätkän polttopuiksi ja liimasin ne tulipesään. Lamppu loimottaa punaisena uunin pesästä, kun taloon kytketään valot päälle. Uunin luukut ja lattian kipinäsuojan leikkasin ja taittelin hopeanvärisestä juomatölkistä. Taas kerran hopeatyökaluista oli paljon hyötyä. Uunin pesän edessä oleva ritilä syntyi harmaasta hyttysverkosta.

Lokakuun puutyölauantai alkoi ikävästi: uskollinen vannesahani olikin rikki! Meinasin vaipua masennukseen, mutta kokeilin kuitenkin lehtisahaa, jonka kanssa en tullut viime vuonna kovin hyvin toimeen. Pikkuhiljaa kädet ja kone kuitenkin löysivät yhteisen sävelen, enkä joutunut kauaa itkemään vannesahan perään.

Sahasin puusta osat hyllyyn, johon sijoittaisin sievän ruusuastiaston. Olin tehnyt astiat Kalajoen nukkekoulussa jo viitisen vuotta aiemmin. Astiat on valettu kipsimuoteilla, jotka on tehty Sinooperin valmiita posliiniastoita malleina käyttäen. Nämä minun astiani ovat siis Sinooperin astioiden kopioita, mutta hivenen pienempikokoisia, koska posliini kutistuu poltossa. Polton jälkeen ne on hiottu varovasti, ja maalattu posliinimaaleilla.

Olin kerrankin tunnollinen, ja kastelin kaikki kaapin puuosat ensin, jotta puunsyyt nousisivat pintaan. Hioin pinnat tämän jälkeen ja sen jälkeen petsasin ja liimasin kaapin kasaan. Saranat tein nahasta ja nupeiksi liimasin puuhelmet.

Puusepäntöiden vastapainoksi oli aika vähän askarrella paperista. Monien aikakauslehtien www-sivuilla on pieni kuva uusimman numeron kannesta. Niistä tulee oivia lehtiä nukkekotiin. Minä tulostelin näitä kansia paperille, leikkasin irti ja liimasin vielä muutaman palan paperia sisälehdiksi.

Seuraavaksi oli aika ryhtyä verhoilijaksi. Mielessäni oli nikkaroida Pilvilinnaan komeat k-tuolit. Olin sahannut puutyötunnilla kolmemillisestä mdf-levystä nojatuoleja varten selkänoja- ja istuinlevyt sekä käsinojat. Kaipasin kipeästi askel askeleelta -ohjeita tuolien kokoamiseen, mutta koska sellaisia ei juuri ollut saatavilla, jouduin vain suinpäin ryhtymään työhön ja oppimaan tehdessäni.

Ensin leikkasin vaahtomuovista pehmusteet istuimeen ja selkänojaan. Liimasin ne puuliimalla. Leikkasin pellavakankaasta sopivan kokoisen tilkun ja pyöräytin sen vaahtomuovi-levy -yhdistelmän päälle. Olen yleensäkin tekstiilitöissä luonnonkuitujen puolestapuhuja, ja niin nytkin. Pellava liimautuu mainiosti askarteluliimalla, ja mielestäni parasta on Pritt-puikkoliima. Tuolin takapuolelle liimasin vielä tilkun, jonka reunat olin huolitellut erikeeperillä purkautumisen estämiseksi.

Selkänojan ja istuimen yhdistin toisiinsa käyttäen samaisia pikkuisia neuloja, joilla olin naulannut tauluja Pilvilinnan seinille. Naulaamisessa ovat hyvänä apuna pihdit, sillä pieniä neuloja on melkoisen hankalaa pitää sormilla pystyssä. Käsinojat maalasin, hioin ja lakkasin, ja naulasin kiinni tuoliin. Takajalat sahasin valmiista puurimasta ja liimasin paikalleen.

Minua vähän häiritsi se, ettei olohuoneessa ollut kuin yksi ikkuna. Alunperin olin ajatellut tehdä valeikkunoita tarvittaviin kohtiin, mutta luovuin ideasta, koska arvelin niiden kuitenkin näyttävän juuri siltä mitä ovat: valheellisilta.

Siispä täyttäisin seinät tauluilla. Valokuvasin elävän mallin piirustuksiani, ja tulostin ne pieneen kokoon. Petsatut kehykset tein Hobby Pointin jalkalistasta.

Lampunvarjostimen askartelin kukkaputkilon korkin varaan. Tein varjostimen kartongista, päällystin sen sideharsolla ja liimasin reunaan puuvillapitsiä ja silkkinauhaa.

Törmäsin erään nukkekotiharrastajan blogissa piipunrasseista tehtyyn joulukuuseen, ja innostuin itsekin kokeilemaan. Ensimmäisen yritelmäni taivuttelin Tiimarin piipunrassista, mutta tuloksena oli lelukuusen näköinen tekele - syynä liian kirkkaanvihreät ja paksut piipunrassit. 

Onneksi Ideaparkin Minimanissa tai Tokmannissa (en muista, kummassa ja väliäkö tuolla) sattui silmääni ohutta, tummanvihreää piipunrassia. Siitä tulikin heti komia kuusi. Kieputin grillitikkurungon ympäri ensin yhden piipunrassin ja aloin sitten lisäillä oksia. 

Tuputtelin pikaliimaa oksien ja rungon yhtymäkohtiin, jotta oksat eivät myöhemmin pyörisi rungon ympäri. Latvatähti syntyi tähden muotoisesta niitistä. Kuusenjalaksi laitoin kummallisen metallikappaleen, joka oli jäänyt yli jostakin Ikean huonekalun kiinnikkeestä. Jalka tarvitsi hieman lisää painoa, ja siihen liimattiin vielä 50 sentin kolikko.