Kierros jokaisessa huoneessa

Tässä vanhoja tekstejä läpikahlatessani totesin, ettei koko blogissa ole kai ainoatakaan kuvaa talon huoneista. Nukkekodin valokuvaaminen on tuskaista hommaa, mutta olen huomannut, että vasta kun ilta alkaa hämärtyä, on aika ottaa kamera esiin. Silloin kamera taikoo valon tasaisesti pieniin huoneisiin, eivätkä takaseinät jää aivan pimentoon, kuten päivänvalolla kuvattaessa.

Kierros alkaa ylimmästä kerroksesta. Von Hottendottirien makuuhuone on herttaisen valeanpunainen. Lämpöä tuo rapattu tiiliuuni.

Makuuhuoneesta johtaa ovi yläkerran aulaan. Kapeassa huoneessa ei mahdu olemaan juurikaan kalusteita, sillä ullakolle johtavat portaat vievät paljon tilaa. Huoneen takaosasta lähtevät portaat alas.

Aulasta pääsee vierashuoneeseen, joka sijaitsee makuuhuonetta vastapäätä. Se muistuttaa huomattavan paljon meidän oikean kotimme makuuhuonetta. Yhtä tummansiniset ja yhtä ruttuiset tapetit, vanhoja matkalaukkuja, valkoiset kalusteet ja pönttöuuni. Tekstiileissä limenvihreää ja virkattu pitsipäiväpeitto.

Keskimmäisessä kerroksessa sijaitsee suuri, punainen olohuone. Silläkin on yhtäläisyyyksiä meidän kotimme saliin. Pyöreä kaakeliuuni tuo lisää lämpöä ja tunnelmaa kodikkaaseen huoneeseen.

Tämä suuri kaappi on kerinnyt vaihtaa väriä ja paikkaa jo moneen kertaan. Minä sisustan 1:1-mittakaavassa ja minikoossa samalla periaatteella: kalusteita hinataan jatkuvasti huoneesta toiseen ja sen mukaan niiden pinta maalataan aina kuhunkin tilaan sopivaksi.

Salista vie ovi ruskeaan pieneen kamariin, johon minun on aina ollut vaikeaa suhtautua mitenkään. Vaikeus johtuu epämiellyttävästä ruskeudesta, joka siellä vallitsee.

Huonetta on hankala sisustaa iloiseksi, ja siitä pyrkii aina tulemaan turhankin arvokas. Kaakeliuunin valmistumisesta kerroinkin aiemmin tänään. Lattialta puuttuu kipinäsuojus.

Tällä hetkellä huone on televisionkatseluun oikein sopiva. Kun huomio keskittyy laatuviihteeseen, ei ympäristön ruskeutta enää huomaakaan.

Punaisesta salista pääsee portaita pitkin alakerran eteiseen. Ulko-ovi sijaitsee huoneen perällä. Siitä puuttuu vielä ripa, kuten kaikista muistakin Pilvilinnan ovista.

Eteisestä siirrytään kylpyhuoneeseen.

Kylppäriä lämmittää mustakylkinen kamiina. Ammeessa peseydytään ja pyykit ripustetaan kuivumaan telineeseen. Vessanpytty puuttuu vielä.

Eteisestä on kulku myös keittiöön. Siinäkin on paljon samaa tunnelmaa kuin meidän omassa keittiössämme. Paljon reippaita värejä, pientä piperrystä, monia kivoja yksityiskohtia.

Nurkassa on puuhella, jonka kuvaaminen on mahdottoman vaikeaa. Sinne pitäisi vielä lisätä muuri ja huuva.

Pohjakerroksessa sijaitsee kreivittären putiikki. Tämä käsityöalan yritys on nimeltään Sammakkoprinsessa. Kreivitär suunnittelee ja valmistaa aivan upeita korsetteja ja juhlapukuja mittatilaustyönä.

Putiikki on vielä keskeneräinen ja avajaisia odotellaan. Hyllyt notkuvat erilaisia kankaita, joista asiakas voi valita mieleisensä.

Näyteikkunaan on tulossa rivi mallinukkeja, joiden yllä nähdään vielä mitä koreampia luomuksia.

Myyjättären soisi pukevan jotakin päälleen. En oikein malta odottaa sitä vaihetta, että pääsen ompelemaan tyypeille ja mallinukeille vaatteita, mutta tiedän, että kun siihen ryhdyn, minulta jää koko muu elämä. Pitää siis harkita tarkasti, milloin on aika ryhtyä vaatturiksi.

Liikeen seinän takana sijaitsee Pilvilinnan kellari. Satokausi on ilmeisesti vasta edessäpäin, kun hyllyt ovat vielä näin tyhjillään.

Pyykinpesua

Kylpyhuoneen pyykkikori syntyi muovisesta lääkemittakupista. Päällystin sen sisäpuolen puuvillakankaalla, ja ulkopinnalle kiersin beigeä neulelankaa. Korin reunuksen huolittelin vinonauhanpätkällä. Pyykit syntyivät kangastilkuista, jotka muotoilin veden ja hiuslakan avulla. Kun kerran korien makuun olin päässyt, taittelin vielä kovetetusta ristipistokankaasta pikkuisen vasun rasvapurkeille ja muille hygieniatuotteille. Sen reunaan liimasin kanttinauhaa.

Omaa Lundby-nukketaloaan kalustava ystäväni oli tarkkasilmäisenä hoksannut, että erään joulukoristeena myytävän pahvikuusen helminauhasta tulee ilmiselvästi tulppaketjua nukkekodin ammeeseen. Niinpä hän ystävällisesti lahjoitti minullekin tuollaisen pikku kuusen. Irrotin nauhan, ja ujutin sen toisen pään tulpan sisään. Tulppa syntyi yksinkertaisesti harmaasta kumipötköstä, jota sulhaseni oli tuonut työpaikaltaan. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin tarkoitukseen pötkylä alunperin on tarkoitettu.

Suunnittelin laittavani kylpyhuoneen katonrajaan pyykkinarun, mutta sen kiinnittämisessä oli vielä miettimistä. Kuningasajatuksia odotellessani askartelin pyykinkuivaustelineen valmiista ohuesta rimasta ja muliinilangasta.

Kylpyhuoneen kalustus

Kylpyhuonekalusteiden tekeminen hermostutti minua kovasti. Miten saisin niin epämääräisen muotoiset kalusteet kuten pöntön ja ammeen tehtyä? Muovailumassoilla ehkäpä kaiketi tietenkin, mutta takuulla niistä tulisi krumppuiset ja tökeröt... Jätin asian hautumaan ja päätin aloittaa helpommista kalusteista.

Kylpyhuoneeseen tulisi pitkähkö pöytätaso, jonka alle saisi pesukoneen sievästi osittain piiloon ja päällä olisi lavuaari. Sahasin osat puusta, hioin, liimasin ja maalasin taas Tiimarin maaleilla. Hyllykköön taittelin vohvelikankaisia pyyheliinoja siisteihin pinoihin. Altaan alle ripustin verhon peittämään kuvitteellisia viemäriputkia.

Yhtäkkiä sain idean lavuaaria varten! Nappasin Rexona Roll-on -deodoranttipullosta korkin ja sahasin sen pään irti lehtisahalla. Hioin reunat hiomapaperilla ja pienillä viiloilla. Altaan pohjalle leikkasin juomatölkistä palasen esittämään viemäriaukkoa. Minulla ei ollut mitään maalia, joka kestäisi muovissa, joten en päässyt vielä liimaamaan allasta paikalleen pöytätason päälle. Olin aika tyytyväinen silti, sillä altaani näytti keskeneräisenäkin aivan design-tuotteelta.

Ehkäpä nukkekotiharrastajien tuntema "nukkissilmä" alkoi jo kehittyä minussakin, sillä muistin huuliherpeslaastarilaatikossa olevan käyttökelpoisen pikku peilin. Irrotin sen ja näpersin sen ympärille puiset kehykset. Tein samalla myös kauniin taulun kylpyhuoneen seinälle. 

Pilvilinnan kylpyhuoneesta oli jo tulossa yksi talon sievimmistä huoneista. Kelta-sininen värimaailma miellytti minua kovasti.

Oli aika käväistä Tampereella. Sinooperista löytyi kiiltävää, vesiohenteista Aqualux-maalia, joka väitti pysyvänsä niin muovissa kuin metallissakin. Olin hyvin epäileväinen, mutta ostin silti purkin, ja toden totta sain pesualtaani maalattua.

Taivuttelin paksusta rautalangasta kraanan, ja kiillotin sen dremelillä. Pienistä helmistä tein hanat, ja liimasin kaiken kasaan pikaliimalla. Ei huonompi lopputulos!

Myös sulhollani on selvästi "nukkissilmää", sillä hän hoksasi että salmiakkijauhetta sisältävistä putkiloista saa lyhentämällä näppärästi voide- tai vaikka sinappituubeja. Maalasin nämä tuubitkin Aqualux-maalilla.

Apteekissakin käyminen kannatti jälleen. Siellä nimittäin jaettiin ilmaiseksi pieniä pyöreitä, sormeen ujutettavia peilejä, jälleen huuliherpeksen hoitoa varten. Leikkasin peilin ympärillä olevan muovisen tötterön ohuemmaksi ja kiinnitin peiliin rautalangasta telineen. Muovinen kehys oli sopivasti sininen ja sopi sellaisenaan kylpyhuoneen värimaailmaan. Näin kreivi oli saanut parranajopeilin!

Seuraavana oli vuorossa edestätäytettävän pesukoneen kasaaminen. Päätin taitella sen pahvista. Rummun pyöräytin virvoitusjuomatölkin alumiinista ja pistelin siihen harpilla reikiä. Metallin kiinnittämisessä ilmastointiteippi on aika hyvä vaihtoehto. 

Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun piti saada aikaan pesukoneen luukku. Yritin leikellä sitä myös juomatölkistä, mutta kun jo toinenkin tekeleeni epäonnistui täysin, päätin luovuttaa. Ajattelin, että tässä olisi hyvä jokin valmis metallinen rengas. Kas kummaa - sellainen löytyikin aivan tuota pikaa. Olin kerran löytänyt tienpenkalta paksun panssariketjun, jonka oletin olevan koiran kuristuspanta. Siinä sattui olemaan päässä juuri täsmälleen pesukoneeni aukkoon sopiva rengas! 

Sahasin renkaan irti rautasahalla, liimasin siihen palan polykarbonaattilevyä ikkunaksi, ja näin oli pesukone saanut luukun. Koneen nappulat tein halkaistuista puuhelmistä, ja vasta kun olin jo liimannut ne pikaliimalla, tajusin, miten naurettavilta ne näyttävät. Miksi olin tehnyt niistä niin epärealistiset? Pikaliimaa ei saanut enää irrotettua. Kone näytti muutenkin olevan malliltaan melko antiikkinen, mutta eivätkös vanhat kodinkoneet olekin kestäviä...

Jäin melkoisen tyytymättömyyden valtaan pesukoneen suhteen. Vielä kun muutaman päivän kuluttua huomasin pikaliiman aiheuttaneen kummallisen kemiallisen reaktion niin polykarbonaattilevyn kuin Aqualux-maalinkin kanssa, sieppasin koko ruman hökötyksen pois ja jätin pesukoneasian vielä hautumaan mieleeni. Eikä edes siskontyttöni huolinut rumaa pesukonetta omaan nukkekotiinsa, koska sen luukku ei auennut ihan oikeasti. Huoh.

Oli aika käydä kylpyammeongelman kimppuun. Ihan itse -foorumin nukkekotiharrastajat ehdottivat tekemään ammeen tuorejuustorasiasta. He olivatkin saaneet niistä aikaan kauniita ammeita, mutta minua häiritsi se, että ammeen reunat jäisivät kovin ohuiksi. Creme Bonjour-juustossa kuitenkin oli hyvänmallinen ja -kokoinen rasia, joten päätin hyödyntää sen muottina.

Ostin ilmassakovettuvaa Jovi-muovailumassaa, jolla vuorasin rasian. Nukkemuotoilua varten ostamani puiset muotoilupuikot olivat tässä hyvänä apuna. Jätin ammeen pariksi päiväksi kuivumaan ja lähdin miehelään Tampereelle. Kotiin palatessani havaitsin, että massa oli yhä melko märkää. Tämä oli etu, sillä saatoin vielä vuolla ammetta alaosastaan hieman kapoisemmaksi. Käytin tähän työhön mattoveistä.

Vielä pari päivää kuivuttuaan amme oli valmis hiottavaksi ja maalattavaksi. Onneksi oli poutapäivä, ja pääsin hiomaan ulkosalle, sillä tämä hieno pöly on vielä puupölyäkin inhottavampaa sisätiloissa. Hiominen on yleensäkin minulle aika ylivoimasta, ja niin tälläkin kertaa esine jäi jonkin verran epätasaiseksi. Maalasin ammeen Aqualux-maalilla. Laiskuuttani tökkäsin puuhelmet jaloiksi, ja näin tassuammeesta tulikin palloamme. Minulta pitäisi kokonaan kieltää puuhelmien käyttö - pilaan niillä yhden jos toisenkin kalusteen!

Hanasysteemit kokosin jälleen rautalangasta, helmistä ja nuppineuloista.

Puutyötunnilla kävin uudelleen pesukoneongelman kimppuun. Sahasin lankusta palikan, jonka keskelle porasin 25-millisellä terällä reiän. Heilani ehdotti, että hankkisin rautakaupasta prikan pesukoneen luukuksi, sillä aiempi pyöreä rengas oli vaikea kiinnittää ja typerän näköinen. Näin teinkin. Prikka oli jyhkeämpi kuin olin kuvitellut, mutta kelpasi luukuksi. Käytin sen liimaamiseen tällä kertaa kontaktiliimaa, koska en halunnut pikaliiman jälleen sumentavan luukun ikkunaa. Valintakiekot sahasin pyöreästä puurimasta. Uudesta pesukoneesta tuli vain aavistuksen paremman näköinen kuin ensimmäisestä, mutta päätin, että aavistus kyllä riittää.

Kylpyhuoneessakin piti olla lämmitys. Olin suunnitellut mustakylkisen kaminan sijoittamista perimmäiseen nurkkaan. Kirpputorilta löysin pätkän harmaata muoviputkea, josta tuli hyvä runko. Pillistä tein savuhormin, Jovi-massasta luukun, suuresta puunapista kannen ja puutikun pätkistä jalat. Lopuksi kiersin vielä koristenyöriä kaminan ympärille. 

Maalasin kaminan mattamustalla pienoismallimaalilla ja huomasin unohtaneeni tuhkaluukun. Tulipa kaminasta muutenkin melkoisen surkea esitys. Uusiksi menee sekin!

Kylpyhuoneen lampunvarjostin syntyi kuten muissakin huoneissa. Tällä kertaa maalasin kartonkivarjostimen keltaiseksi ja liimasin pieniä muovihelmiä kiertämään sen reunaa.