Leikkuupöytä

Olin sahannut pöytälevyt putiikin pöytää varten jo toissa syksynä puutyötunnilla, mutta pöytä oli jäänyt silloin tekemättä valmiiksi. Jalkoja en ollut näemmä varannut, mutta onneksi sopivaa rimaa löytyi vielä palikkalaatikostani. Tein pöydän alle hyllylevyn, jossa voi säilöä kangaspakkoja. Puisen mittakepin vuolin kahvitikusta.

Sininen kamari

Ensimmäisenä yläkerran sininen huone sai sinivalkoraidallisen maton lattialleen. Puuvillaisesta langasta kudottu matto oli mukavan taipuisa ja ohut, päinvastoin kun pehmoisista langoista kutomani makuuhuoneen ja olohuoneen matot.

Tämä huone aiheutti minulle valtavaa päänvaivaa. Aivan aluksi olin suunnitellut siitä vierashuonetta. Sitten se muuttui askarteluhuoneeksi. Mutta kun mietin askarteluhuoneen kalustusta, tajusin, miten tympeän näköinen siitä tulisi: hyllyjä, pöytiä, lipastoja. Palasin takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan. Sinisestä huoneesta tulisi sittenkin valkoisin huonekaluin kalustettu vierasmakuuhuone. Haaveilin koukeroisesta rautasängystä! Pilvilinnan asukkaat kutsuvat näet mielellään sukulaisiaan ja hyviä ystäviään yökylään. Askartelinkin heti huoneeseen romanttisen lampunvarjostimen kartongista, sideharsosta, puuvillapitsistä ja silkkinauhasta.

Kun yläkerran sininen huone profiloitui vieraiden makuuhuoneeksi, päätin tehdä keskikerroksen pikkuisesta huoneesta paikan, jonne kreivi Mikael ja kreivitär Lilja voisivat käpertyä kainaloittain katselemaan elokuvia tai lueskelemaan kirjoja. Siispä huoneessa piti olla sohva. Minä en yleensäkään ole sohvien ystävä. Ne ovat useimmiten rumia möhkäleitä, jotka lietsovat ihmisiä laiskotteluun ja vastenmielisessä vaaka-asennossa lojumiseen. Siksipä päätin tehdä Pilvilinnaan komian entisaikaisen puusohvan. Koska olin aikeissa maalata sohvan vihreäksi eikä puun pinnan tarvinnut erottua, tein kaikki osat mdf-levystä. Sitä on huomattavasti helpompi työstää lehtisahalla kuin massiivipuuta silloin, kun tarvitaan koristeellisia osia.

Maalasin sohvan Tiimarin Jovi-maaleista sekoittamallani vihreän sävyllä, josta ei tullut lainkaan sellaista, mitä olin mielessäni kuvitellut. Lisäsin vielä valkoisen sydänkuvion selkänojaan. Vaahtomuovinpalasta leikkasin patjan, jonka päällystin vihreällä, pikkuruutuisella kankaalla. Kaikki tämän huoneen tekstiilit tulisivat olemaan samaa kangasta, ja kaikki huonekalut samaa vihreäksi maalattua sarjaa.

Koska minulta oli päässyt loppumaan ohuet puupalat, minun piti sahata niitä sirkkelillä pitkästä laudanpalasta. Niitähän tarvitaan koko ajan lähes kaikkien huonekalujen rakentamisessa. Ikävä puoli asiassa oli se, että näiden siivujen sahaaminen oli todella pelottavaa. Koulun valtava pyörösaha ei ollut ihan omiaan näin pikkuisten palasten työstämiseen. Olin varma, että kohta sormet napsuvat ja veri lentää. Niin ei kuitenkaan käynyt! Siirryin hyvillä mielin hiomakoneen ääreen ja siinä samassa olinkin jo rouhaissut irti viipaleen oikeasta etusormestani! Verta tuli yllättävän paljon, mutta pysyin näennäisesti tyynenä ja sain siteen sormeeni. Toivoin todella, että tämä haaveri tulisi jäämään viimeiseksi onnettomuudekseni puusepän urallani.

Koska inhoan televisioita vieläkin enemmän kuin sohvia, piti Pilvilinnan tuleva tv piilottaa kaappiin. Tein kaapin osat puusta, mutta koska halusin siitä yhteensopivan puusohvan kanssa, tein vielä kaapin päälle mdf:stä koristeleikkauksen. 

Päätin uskaltautua tekemään oikeasti avautuvat vetolaatikot kaapin alaosaan, vaikka tiesin sen olevan hankalaa. Työtä helpottaakseni annoin periksi balsalle ja kartongille. Lopuksi maalasin kaapin sohvan tapaan. Laatikot kyllä toimivat, mutta ovat varsin epäsopivat kolosiinsa nähden. Kaapista tuli kyllä sen näköinen, kuin se olisi minä hetkenä hyvänsä romahtamassa kasaan!

Näpersin vielä nopeasti pienen sivupöydän sekä rahin. Rahi syntyi paksusta balsasta, vaahtomuovista, kuution muotoisista puuhelmistä ja ruudullisesta kankaasta. 

Pieni sivupöytä sai jalat kukkakepeistä. 

Minulla olikin vielä yksi tuoli maalaamatta, ja niinpä sijoitin sen tähän huoneeseen. Alunperin keittiöön takoittamani lampunvarjostinkin päätyi sittenkin tänne.

Peilani lapsuuden aarrelaatikosta löysimme pikkuruisen punaisen muovisalkun. Hyväsydämisenä ihmisenä hän lahjoitti esineen nukkekotiini, sillä sehän näytti aivan mainiolta aihiolta kannettavaksi tietokoneeksi! Kuvittelin, että tietokone olisi helppo rakentaa, mutta erehdyin! 

Maalasin salkun hopeanväriseksi pienoismallimaalilla. Maali ei pysynyt sen pinnassa järin hyvin, vaan lähti helposti liuskoina pois. Näppäimistön sutaisin kasaan balsasta, ja sen se on näköinenkin! Otin vielä ruutukaapparilla kuvan oman tietokoneeni näytöstä ja tulostin sen sopivan kokoiseksi Pilvilinnan kannettavaan. Koska minulla ei ollut kontaktimuovia, päällystin tulosteen kirkkaalla teipillä. Kreivitär surffailee siis jatkuvasti Playmobilin sivustolla!

Aiemmin silppuamastani puumateriaalista sommittelin nyt kirjoituspöydän. Kiinalaiset syömäpuikot sopivat hyvin pöydänjaloiksi. En tehnyt tällä kertaa avattavia laatikoita, vaan sujuttelin dremelin hiomalaikalla urat esittämään laatikoiden välejä. Pöydästäpä tuli designiltaan melkoisen 70-lukulainen, ja arvelin sen kuitenkin päätyvän vintille säilöön. Eihän se miellyttänyt minun silmääni, kun pidän enemmän talonpoikaistyylisistä kalusteista. Maalasin vielä pöydän näyttämään kuluneelta ja liimasin pienet metalliset helmet laatikoiden vetimiksi. Olin lopputulokseen kuitenkin sen verran tyytyväinen, että pöytä ansaitsi paikkansa talossa.

Samalla kun muovailin keittiöön ja kellariin ruokia, tein myös pikkuruisen suklaalevyn Fimosta. Kääräisin sen foliopaperiin. Televisiota katsellessa onkin mukavaa mutustella suklaata. 

Television suhteen päädyin omituiseen ratkaisuun. Leikkasin ensin jostakin postin tuomasta kuvastosta modernin television kuvan. Sitten sahasin puutyötunnilla kuviosahalla kuvan muotoisen kappaleen ohuesta vanerista. (Vai pitäisikö puhua viilusta? Milloin viilu on viilua ja milloin se muuttuu vaneriksi?) Liimasin television kuvan sahaamani kappaleen päälle ja maalasin takaosan mustaksi. Jalustan taivutin rautalangasta ja kiinnitin balsanpalan avulla tv:n takapuolelle.

Televisio sai valitettavasti osakseen kritiikkiä sukulaisiltani. Mieheni keksi, että kun se kerran on taulu-tv, niin eikös sen voisi sijoittaa seinälle. Se näyttikin mukavan huomaamattomalta seinällä, joten iso kaappi saisikin nyt olla liinavaatekaappi.

Mitä enemmän tuijottelin nukkekotiani ja sovittelin huonekaluja paikoilleen, sitä tyytymättömämmäksi tulin huonejakoon. Päätinkin siirtää televisohuoneen yläkerran siniseen kamariin ja tehdä keskikerroksen ankeanruskeasta pikkukamarista vierashuoneen. Vihreät kalusteet näyttivät todella kummallisilta tummansinisiä tapetteja vasten, mutta silmäni alkoivat pikkuhiljaa tottua outoon yhdistelmään.

Sijoitin myös kannettavan tietokoneen tänne. Vaikka kreivitär hoitaakin työnsä putiikkinsa takahuoneessa käyttäen apunaan tehokkaita tietokoneita sekä muita työvälineitä, on myös asunnon yhteydessä tarpeen tila, jossa voi käyttää tietokonetta. Tänne on helppo pujahtaa, kun tarvitsee pääsyä Internetiin tai rauhallista paikkaa kirjeen kirjoittamiselle.

Olin yhä tyytymätön kalusteiden tekniseen tasoon, ja päätin yrittää parannella niitä. Aloitin maalaamalla sohvan koristekuviosta yksityiskohtaisemman. Ompelin myös muhkeat luonnonvalkoiset tyynyt puuvillakankaasta. Kiinnitin niihin reunapitsit ja täytin vanulla.

Kaappi oli hankalampi. Ovet lenkottivat rumasti ja niiden väliin jäi mojova rako. Leikkasin viilusta reunukset, joilla sain rakosen peitettyä. Spaatteleista pätkäisin ovien keskelle "peilit". Maalasin kaapin kaksiväriseksi, jotta vaaleampi vihreän sävy hiukan tasottaisi huoneen häijyä väritystä ja rauhoittaisi sitä.

Pikkuinen sivupöytä ja tuoli saivat siirtyä kokonaan pois talosta. Lahjoittaisin ne siskontytölle, mikäli hän kelpuuttaisi ne omaan nukkekotiinsa.

Lisää huonekaluja olohuoneeseen

Olohuoneen nurkkaan nikkaroin puusta ja viilusta pienen sivupöydän. Olin aiemmin jo yrittänyt tavoitella kulunutta vanhaa maalipintaa maalaamalla huonekaluja kerroksittain ja hiomalla pintaa pois. Se ei ollut onnistunut. Nyt tein niin, että maalasin pöydän valkoiseksi, ja maalin kuivuttua töpöttelin tummanruskeaa hieman kuivahtanutta maalia strategisiin paikkoihin. Lopputulos oli uskottava. 

Pöydän päälle sijoitin suuren lasipurkillisen suklaakonvehteja. Täytin yhden rokotepullon Agiolaxilla. Agiolax on ruskeiden rakeiden muodossa olevaa ulostuslääkettä ja näyttää nukkekodissa todella herkullisilta suklaakonvehdeilta! Purkin kumisen korkin maalasin hopeanvärisellä pienoismallimaalilla.

Olohuoneen hämäryys kiusasi minua. Alunperin olin tarkoittanut laittaa sinne kaksi valaisinta, mutta toinen hehkulamppuhan oli sittemmin joutunut kaakeliuunin sisuksiin. Poikaystäväni auttoi minua nyt rakentamaan uuniin toisen valonlähteen. Clas Ohlsonilta sai edullisesti pieniä elektronisia tuikkukynttilöitä. Purimme kynttilän ja laitoimme loimottavan pikku led-lampun uunini sisälle. Katkaisijan piilotimme uunin sisäpuolelle ja kiinnitimme sen tukevasti ilmastointiteipillä. Sen piti olla suhteellisen helposti irrotettavissa, koska joskus olisi aika vaihtaa paristo.

Uunin alaosaan puhkaisin pienen reiän, johon pujotimme palan ohutta mehupilliä. Pillinpätkän avulla saattoi nyt painaa lampun katkaisijaa, ilman että uunia tarvitsi siirtää lainkaan. Vaan eipä aikaakaan, kun sitten unohdin takkaan tulen loimottamaan useammaksi päiväksi lähtiessäni kotoa pois. Palatessani huomasin takkapesässä enää vaimean himerryksen.

Seuraavaksi rakensin kapoisen kirjahyllyn. Se on moderni, mutta sopii silti tyylillisesti yhteen vanhojen huonekalujen kanssa. Petsasin hyllyn ja aloin miettiä kirjojen tekemistä. Surffailin muiden nukkekotiharrastajien blogeissa, ja löysin aivan kertakaikkiaan kätevän ohjeen. Tällä tekniikalla ei kirjoja tarvitse itse alkaa sitoa, vaan blokki tulee valmiina aivan oikeasta kirjasta! Minä uhrasin joltakin Krishna-liikkeen tyypiltä saamani "Bhakti-Jooga"-nimisen opuksen hyvään tarkoitukseen. Skannasin omista kirjoistani kansia nukkekodin kirjoille. Toistaiseksi tekemäni kirjat täyttivät vasta kaksi hyllyä, mutta skannailen joskus myöhemmin lisää.

Olin sahaillut ja hionut puutyötunnilla pöytälevyn olohuoneen sohvapöytää varten. Onneksi viime hetkellä ymmärsin, että inhoan sohvapöytiä yhtälailla kuin sohviakin, eikä Pilvilinnaan sopisi laittaa vastenmielisyyttä herättäviä esineitä! Niinpä käytin pöytälevyn hyödyksi vanhaa kirstua tehdessäni. Maalasin sen valkoiseksi ja töpsöttelin jälleen ruskealla maalilla siitä kuluneen näköisen. Saranat tein pinnoitetusta kartongista, joka itse asiassa tuntuu olevan kaikkein toimivin ratkaisu kaikista niistä saranoista, joita olen kokeillut. Kirstu sai vielä koristemaalauksen kanteensa ja kylkeensä. Ainahan kaunis vanha arkku ruman sohvapöydän voittaa, eikö?

Netissä surffaillessani kohtasin myös ohjeita kukkien askarteluun. Niitä soveltamalla näpersin tulppaanikimpun. Käytin ruukkuna pientä keraamista maljakkoa, jonka joku äitini tuttavan tuttava oli savesta muotoillut. Olin ostanut Vapaavalinnasta vihreällä muovilla päällystettyä rautalankaa. Napsin siitä muutaman sentin mittaisia paloja ja kiinnitin niihin maalarinteippiä. Leikkasin teipin vihreiden lehtien muotoisiksi ja maalasin Tiimarin maaleilla. Kukinnot tein myös maalarinteipistä, ja kiinnitin ne varsiin käyttäen apuna pikaliimaa, sormiani ja pinsettejä. Pikaliiman kanssa tulppaanien muotoileminen oikeaan malliinsa oli vihoviimeistä sähläämistä, ja nukkumaanmennessäni jokainen sormenpääni oli tunnoton liimakuorrutteen takia. Täytin ruukun ensin sinitarralla ja tökin kukkien varret siihen kiinni. Lopuksi turautin perään muutaman tipan pikaliimaa, joka jämähdytti koko asetelman paikalleen.

Erehdyin eksymään oululaisen nukkekotiharrastajan sivuille. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai... no, itkeä. Sellaiseen tarkkuuteen en ollut vielä koskaan aiemmin missään törmännyt. Kun itse olin juuri valmistanut säälittävän tietokoneen ja tökerön hellan, oma rimani alkoi nousta. Katsoin uusin silmin Pilvilinnaani ja totesin, että erinäisiä kalusteita on pantava uusiksi.

Aloitin nojatuoleista.Ne olivat kömpelöt ja koomiset. Pois vaan!

Törmäsin netin nukkekotimaailmassa seikkaillessani lopultakin melko selkeään nojatuolin ohjeeseen. Innostuin itsekin yrittämään. Ikävä kyllä, kun olin sulkenut tietokoneen, en enää lainkaan muistanut, mitä piti tehdä, ja minun piti aika paljon säveltää. 

Kaiken puuntyöstämisen vastapainona oli mukava askarrella välillä pahvista. Hienompi ja painavampi tuolista kyllä olisi tullut, jos olisin malttanut odottaa puutyötuntia ja sahannut osat vanerista. Minua oli toisaalta alkanut ärsyttää valtavat koneet luokassa, jotka olivat kaikkea muuta kuin sopivia näin pienten osien työstämiseen. 

Tuolin askarteleminen oli kuitenkin myt niin hauskaa, että tein samantien kolme. Tein vielä ruudullisen rahin nojatuolin kaveriksi.

Ruokaa kellariin

Kellareissa tarvitaan paljon hyllytilaa. Sahasin lankusta siivuja pyörösahalla, ja tein niistä hyllylevyjä. Hyllyjen jalkoja varten päätin ostaa puurimaa Hobby Pointista, sillä vaikka valmiit rimat ovatkin aika kalliita, niiden sahaaminen itse on turhan työlästä. Kellariin tarvittaisiin myös pöytä, jonka rakensin vanerista ja valmiista puurimoista. Yhden hyllyistä jätin käsittelemäättä, yhden petsasin ja pöydän maalasin ohuesti keltaisella maalilla. Olin jo oppinut nostattamaan puunsyyt vedellä pintaan, ja hiomaan osat ennen maalausta tai petsaamista.

En oikein osannut päättää tulisiko kellarista ruokakellari vaiko tavarakellari, ja päätin yhdistää molemmat. Hyllyille tulisi purkkeja ja purnukoita, mutta kellarin nurkkiin mahtuisi myös varmasti lapioita, haravoita ja suloinen vaaleansininen skootteri. Oma miekkoseni oli sen minulle ostanut edellisiltä vappumarkkinoilta, ja se kyllä ansaitsi paikan Pilvilinnasta vaikkei omatekoinen ollutkaan.

Olin jo useita vuosia aikaisemmin hankkinut Sinooperista pari puista kiulua, jotka nyt tuunasin petsaamalla ja kiertämällä rautalangasta vanteet niiden ympärille. Reipas sulhaseni toi tasaiseen tahtiin työpaikaltaan pieniä rokotepulloja. Jäätelötikuista, kahvitikuista, tulitikuista ja spaatteleista syntyi helposti laatikoita perunoille ja muille vihanneksille.

Ruokien muovaileminen keittiöön oli niin innostavaa, etten malttanut millään lopettaa. Ilta vierähti yöksi, kun käsissäni syntyi Fimosta pieniä herkkuja toisensa perään. Kellariin tein kukkakaaleja, porkkanoita, punajuuria, purjosipuleita, kurkkuja, tomaatteja ja sangollisen aurinkoisia appelsiineja. Porkkanoiden ja punajuurien naatit tein tummanvihreästä piipunrassista.

Tein myös neljä täytekakkua odottamaan tupaantuliaisia.

Myöhemmin jatkoin muovailua ja kellarin hyllyille pääsivät myös vesimeloni, pari suklaakakkua, röykkiö karjalanpiirakoita, pari maissintähkää, kiinankaali, mansikoita sekä appelsiinirahkahyytelö.

Huomasin, että muovaillessa kannattaa ehdottomasti panna pikku kakut ja hedelmät jääkaappiin kovettumaan, ennenkuin ne leikkaa viipaleiksi. Massa pehmenee käsissä melko nopeasti ja lämpöisenä se litistyy leikatessa.

Kirpputorilta löysin neljä muovista Siku-merkkistä maitotonkkaa, jotka arvatenkin ovat joskus olleet lelutraktorin peräkärryssä. Rokotepullojen kumikorkeista sain tonkkiin kannet, jotka maalasin hopeanvärisellä pienoismallimaalilla. Sitten tulostin niihin etiketit. Purkeissa olisi muka kuivattuja tuotteita: sieniä, omenaviipaleita, nokkosta ja viinimarjanlehtiä. Tulostimeni tarkkuus vaan ei oikein tuntunut riittävän näin pieniin printteihin.

Elämää keittiössä

Jo syksyn ensimmäisellä puutyötunnilla olin surautellut vannesahalla puusta ja osittain ohuesta vanerista osat keittiön kaapistoihin, ruokapöytään, puulaatikkoon sekä tuoleihin. Olin aivan ihastuksissani siitä, miten sieviä pikku tuolien osista tulikaan, sillä olin ollut jokseenkin huolissani niin pikkutarkkojen osien valmistamisen suhteen. Kaiken kaikkiaan näin pienten kalusteiden työstäminen vaati alkuun totuttelua, sillä pienet osat tuppasivat katoamaan valtavien koneiden aukkojen uumeniin tai sinkoilemaan sormistani ympäri luokkaa. Onnistuin jopa saamaan hiomakoneen pahan kerran jumiin, kun pöytälevy singahti sen sisään ja koko kone päätti lopettaa yhteistyön.

Jääkaappi (merkitty yläkuvaan nuolella) oli mielenkiintoinen työ. Siitä piti tehdä retrotyyppinen, pyöreäkulmainen ja korkea kaappi. Sahasin ensin osat liiteristä kaivamastani vanhasta lankusta pyörö- ja vannesahoja käyttäen, ja pyöristin sitten jääkaapin kulmat hiomakoneella. Kaapin oveen piti saada kolonen hyllyjä varten. Sen koversin taltalla, puukolla ja vasaralla. Tämä oli yllättävän sujuvaa jopa sähkötyökoneisiin mieltyneelle nikkaroijalle, ja niinpä rupesin miettimään, mahtaisikö myös esimerkiksi ammeen työstäminen onnistua samoin. 

Kotona jatkoin jääkaapin työstämistä heilani hankkimalla dremel-kopiolla, jonka avulla syvennyksen hiominen kävi mukavasti. Homma vaati kyllä kärsivällisyyttä, joka ei ole koskaan ollut vahvimpia ominaisuuksiani. Olisin aivan vimmalla jo halunnut päästä täyttämään kaappia täytekakuilla ja juustoilla.

Keittiön pöytä syntyi helposti. Sahasin vannesahalla vanerista pöytälevyn ja käytin jalkoina valmista puurimaa. Sitten liimasin osat toisiinsa ja petsasin valmiin pöydän. Vannesahan kanssa pitäisi aina muistaa käyttää tukipalaa varsinaisen sahattavan vanerin alla, sillä saha repii vanerin reunoja aika rumasti.

Rakensin myös pienen puulaatikon asukkaiden polttopuita varten. Dremelistä oli jälleen iloa - tein sillä laatikon seiniin urat muistuttamaan lautarakennetta. Maalasin laatikon Tiimarista ostamillani Jovi Decor -maaleilla. Pakkauksessa on neljä melko käyttökelvotonta väriä sekä musta ja valkoinen. Ihme kyllä, noita ällistyttävän rumia värejä sekoittamalla sain aikaan varsin hienoja sävyjä. Tein laatikkoon saranat kartongista, mutta enpä tiedä, kauanko ne mahtavat kestää availua. Polttopuut sahasin oksanpätkistä ja halkaisin puukolla.

Samaan syssyyn liimasin kasaan seinähyllyn ja maalasin sen punaiseksi. Keittiöstä tulisi iloinen värien sekamelska. Oli ihanaa päästä sovittelemaan hyllykköön pikkuisia posliiniastioita.

Aioin päästää valmiina ostetun kaulimen sekä sinkkiämpärin talooni, vaikka noin periaatteessa en ostotavaroita hyväksykään. Kaulimesta piti kyllä hieman hioa kahvoja ohuemmiksi. Ja eräs ystäväni huomasi heti, että sinkkiämpäri tarvitsee puisen kädensijan
Olin myös aikoinani ostanut Sinooperista metallisen ruokailuvälinesarjan, ja nyt niitäkin pitäisi jotenkin tuunata, jotta ne voisivat päästä mukaan talooni. Leikkasin veitsestä kahvan irti ja upotin terän pieneen balsasta vuoltuun kädensijaan. Puun ja metallin yhteenliimamiseen kävi pikaliima.

Leivoin leipiä Tiimarista ostamastani Jovi-muotoilumassasta, joka kuivahtaa ja kovettuu itsekseen ilman vaikutuksesta. Maalasin käntyt akvarelliväreillä. Limput ja ruisreikäleipä onnistuivat hyvin, mutta patongeista tuli kärähtäneen näköisiä. Semmoiset tekeleet nakkasin pois, sillä kreivittären leipomusten pitää olla ensiluokkaisia.

Olin sahannut jo ensimmäisellä puutyötunnilla kaikkien tuolien osat etummaisia jalkoja lukuunottamatta. Vannesahalla pinnatuolien selkänojatkin syntyivät helposti. Käytin materiaalina pieniä puunpaloja koulun jätepuulaatikosta. Selkänojien ahtaat välit hioin sileiksi hiekkapaperin ja pienten viilojen avulla. Miesystäväni oli kaikessa ihanuudessaan ostanut minulle viilasatsin lahjaksi. Seuraavalla puutyötunnilla sahasin tuoleihin loput jalat ja liimasin ne kokoon.

Kotona maalailin tuolit iloisilla väreillä. Vuosia sitten, kun televisiosta alkoi Frendit-sarja, minä ihastuin Monican keittiöön, jossa ruokapöydän ympärillä oli erilaisia ja erivärisia tuoleja. Minun pikku keittiössäni tuolit ovat kyllä kaikki samaa mallia, mutta jokainen sai omanvärisensä maalin pintaansa.

Jääkaapin oven kiinnitin pienillä valmiina ostetuilla metallisaranoilla. Liimasin ne paikalleen kontaktiliimalla. Surautin dremelin pikkuisella katkaisulaikalla kaapin sisäpuolelle urat lasihyllyjen ujuttamista varten.

Vihdoin pääsin jatkamaan myös kuukausi aikaisemmin aloittamaani kaapistoa. Kaapistossa pitäisi olla tietenkin vanhanaikainen kipattava puulaatikko sekä muutama alakaappi. Yläkaappien lisäksi tein avohyllyjä, jotta voisin myöhemmin askarrella näkyviin kivoja pikku ruokapakkauksia.

Olisin halunnut keittiöön oranssit seinät, mutta koska tapetointivaiheessa sain käsiini vain keltaista tapettia, jouduin siitä ajatuksesta luopumaan. Nyt sitten maalasin kaappien ovet oranssilla, jota sekoittelin Tiimarin Jovi-maaleista. Muuten kaapisto ja hyllyt saivat pintaansa reippaan punaisen maalin. Mutta mitä enemmän maalasin, sitä kamalammalta kaapisto alkoi näyttää. Yritin pelastaa tekeleen sinisillä koristemaalauksilla, mutta eipä se siitä yhtään parantunut. 

Kaapiston vastenmielisyyttä lisäsi vielä sekin, että tajusin vasta nyt pöytätason olevan aivan liian korkealla ja ulottuvan kreiviä melkein rintaan! Sama vika näytti olevan myös kylpyhuoneen kalusteessa. Oli liian myöhäistä madaltaa kalusteita. Minua kiukutti ja inhotti. Pakko aloittaa alusta koko kaapiston rakentaminen. Onneksi pieni sisarentyttäreni ei ole yhtä kriittinen, vaan vei kaapiston tyytyväisenä omaan nukkekotiinsa!

Keittiössä pitäisi olla kaapit täynnä ruokaa! Skannasin erilaisia ruokapakkauksia ja tulostin ne paperille. Sitten taittelin niistä hiutalepakkauksia, maito- ja mehutölkkejä. Tulipa niistä ihastuttavia! Pettymys valtasi kuitenkin mieleni, kun vein tuotteet nukkekotiin. Ne näyttivät sielläkin miniatyyreiltä, vaikka oli laskenut suhteet oikein. Mieleeni muistui, että olin joltakin nukkekotisivulta joskus lukenut, että pienten esineiden ollessa kyseessä ei kannatakaan tarkasti noudattaa mittakaavaa, sillä ne jäävät silmällä katsottuina turhan pieniksi.

Kattilan ja paistinpannun muovailin Tiimarin Jovi-massasta. Kun massa oli kuivunut, maalasin esineet mattamustalla pienoismallimaalilla, jotta ne näyttäisivät valurautaisilta.
Lampunvarjostimen askartelin kartongista kukkaputkilon korkin varaan, päällystin sen vielä pikkuruudullisella kankaalla ja koristin reunan pitsillä.


Marraskuun puutyötunnilla kävin uudelleen rakentamaan keittiönkaappeja. Toimin aivan samoin kuin edelliselläkin kerralla, mutta yritin tehdä kaapiston suhteet paremmiksi tällä kertaa. Jätin kaapiston reunaan tilan myös sähköliedelle, jota en aiemmassa suunnitelmassani ollut ottanut huomioon. Kreivittären keittiössä pitäisi olla sekä moderni liesi että kaunis vanhan ajan puuhella.

Lieden rakentamiseen minulla ei ollut etukäteissuunitelmia, mutta rupesin silti työhön, sillä puutyötuntia oli vielä reippaasti jäljellä. Suunnittelemattomuus ei yleensä tiedä hyvää näissä hommissa. Sahailin lehtisahalla (koska rakas vannesahani oli lopullisesti rikki eikä uutta oltu saatu vieläkään hankittua) 7 milliä paksusta puunpalasta osia, joista liimailin kokoon hellaa muistuttavan rakennelman.

Rekvisiittaa putiikkiin

Kreivitär von Hottendottir pitää pientä putiikkia talonsa alimmassa kerroksessa, katutasossa. Putiikissa myydään käsitöitä ja käsityötarvikkeita sekä kaikkea pientä kaunista tavaraa.

Päätin nimetä kaupan Sammakkoprinsessaksi, koska se on nimi, jonka itse haluaisin omalle yritykselleni, jos olisin yrittäjä. Valitettavasti vaan tuo nimi on jo käytössä kauneuspalveluyrityksellä. Ehkäpä ei haittaa, jos nukkemaailmassa von Hottendottirit käyttävät samaa nimeä?

Printtasin liikkeen logon paperille ja liimasin sen puuviilusta leikkaamani kyltin päälle. Kiinnitin kyltin roikkumaan liikkeen ikkunan eteen ohuella koruketjulla, jonka nappasin jostakin vanhasta rihkamakorustani.

Käytin kyltin kiinnittämiseen myös pieniä messinkirenkaita, jotka aikoinaan olivat jääneet talteen hopeakorutunnilla.

Kaupassa pitää olla runsaasti hyllytilaa. Ajattelin sisustaa kaupan samaan tyyliin kuin muunkin talon, eli romanttisen vanhanaikaisesti. Rakensin ensitöikseni puusta myymälään tiskin sekä sen taakse korkean hyllykön. Maalasin ne valkoisiksi, mutta valmiit kalusteet nähdessäni aloin harmitella, etten vain yksinkertaisesti ollut petsannut niitä. No, eteenpäin ja surut pois! Hyllyissä oli paikat lukuisille kauniille kankaille, joita Sammakkoprinsessan tuotevalikoimaan kuului. Leikkasin erilaisista tilkuista sopivia paloja, jotka kiepautin hyllyille.

Poikaystäväni oli jälleen osallistunut nukkekotitouhuihin tuomalla työpaikaltaan pieniä lasipulloja, joissa oli ollut rokotteita tai muita lääkeaineita. Suurimmat pullot pääsivät kauppaan, ja sisälsivät nyt nappeja tai helmiä.

Olin tehnyt valkoisen hyllykön yläkerran sinistä huonetta varten, mutta siirsinkin sen kauppaan ja somistin hyllyn reunan valkoisella puuvillapitsillä. Hyllyn alle askartelin suuren korin myytäviä tuotteita varten. Kori syntyi lääkemittakupista. Se oli juuri sopivan muotoinen ja kokoinen. Vuorasin sen sisäpuolen kankaalla ja kiersin ulkopinnalle beigenväristä puuvillalankaa. Kahvat tein virkkaamalla.

Suuren ikkunan eteen ajattelin tehdä pitkän tason. Se palvelisi samalla sekä näyteikkunana että kaupan hyllynä. Sahasin osat puusta, liimasin ne yhteen puuliimalla ja viimeistelin ohkaisella vanerilla. Ikkunan taso noudattaa samaa muotoilua kuin kaupan myyntitiski.

Olin malttamaton mallinukkien suhteen, mutta niiden rakentaminen oli suuri mysteeri. Ihan itse -foorumilla joku kertoi tehneensä muotin vanhasta muovinukestaan, ja painelleensa siihen muottiin sitten massasta mallinukkeja. Tuo oli mielestäni hieno idea. Minun kyllä teki mieli tehdä kipsimuotti, johon voisi valaa paperimassaa. Tiesin, että minulla oli toki vintillä vaikka kuinka paljon kipsiä ja muut muotintekovälineet. Siitä oli kuitenkin useita vuosia, kun olin tehnyt nukkemuotteja, eikä minua hirveästi innostanut ryhtyä niin suuritöiseen urakkaan.

Koska minulla ei sattunut olemaan valmista nukkea kaytössäni, piti minun muotoilla torso Fimo-massasta. Jätin mallinukkeasian hautumaan kaikessa rauhassa - ehkäpä jonain päivänä innostuisin tekemään ne muotitkin.

Muovaillessani tein myös pieniä valko-punaraitaisia karkkikeppejä. Ujutin ne lasipulloon, ja keksin, että Sammakkoprinsessan valikoimiin voisi kuulua myös käsintehtyjä karamelleja. Olohuoneen jättimäinen suklaakonvehtipurkkikin päätyi nyt kaupan tiskille. Käsintehtyihin, hintaviin tuotteisiin erikoistuneilla liikkeillä kannattaa aina olla myynnissä myös jotain edullista pikkutavaraa, tai vaikkapa juuri karkkeja, jotka tarttuisivat asiakkaiden matkaan!

Halusin myös saada uutta ilmettä myyntitiskiin. Olin löytänyt Tiimarista pikkusieviä puuleikkauskoristeita. Sahasin niistä lehtisahalla osan irti, maalasin vaaleansinisiksi ja liimasin ne tiskin etuseinässä oleviin paneeleihin. Ajattelin yrittää tehdä putiikkiin todella romanttisen sisustuksen, ja tässä oli hyvä alku.

Kreivittären kaupassa saa viettää aikaa kaikessa rauhassa sovittaen vaatteita ja miettien vaihtoehtoja teekupposen ääressä. Sinne siis tarvittiin nojatuoli kiireettömiä asiakkaita varten.

Nappasin yhden olohuoneeseen valmistamistani tuoleista. Maalasin puuosat valkoisiksi. Tuolin selkämykselle asetin pienen pitsiliinan, joka syntyi brodyyrinpalasesta. Muotoilin sen hiuslakan avulla, jotta se pysyisi kauniisti paikallaan tuolin nojalla.

Harjoittelin jälleen Fimo-massasta muovailua. Minua oli aina ihmetyttänyt pienet appelsiiniviipaleet, joita olin nähnyt joidenkin ihmisten muovailleen ja halusin opetella itsekin. Löysinkin netistä loistavat ohjeet ja niiden avulla pyörittelin pikkuisia sitrushedelmiä. Omani eivät onnistuneet täydellisesti. Ne sopivat kuitenkin marmeladimakeisiksi kaupan hyllyyn. Samalla muovailin myös englanninlakritsia, nekkuja sekä tikkukaramellejä. Tikkareiden tikut vuolin coctailtikuista.

Taas oli oma miekkoseni keksinyt hyödyllisiä kapistuksia Biltemasta. Korkista valmistetut huonekalujen jalkojen suojapalat tulivat tarpeeseen. Leikkasin niistä korkit karkkipurkkeihin ja pääsin eroon kumitulpista.

Tampereella Tamperetalossa oli kädentaitomessut, joiden yhteydessä oli myös pieni nukkekotimessuosasto. Arvelin että sieltä saisin Fray Stay -rispaantumisenestoainetta, joka tulisi olemaan välttämätön siinä vaiheessa, kun alan ommella myytäviä tekstiilejä puotiin ja vaatteita talonväelle. Tuotetta myi messuilla Dolores-nettikauppa. Oli hienoa päästä näkemään livenä Doloreksen tuotevalikoimaa ja mukaani tarttui myös valikoima erilaisia nauhoja.