Kierros jokaisessa huoneessa

Tässä vanhoja tekstejä läpikahlatessani totesin, ettei koko blogissa ole kai ainoatakaan kuvaa talon huoneista. Nukkekodin valokuvaaminen on tuskaista hommaa, mutta olen huomannut, että vasta kun ilta alkaa hämärtyä, on aika ottaa kamera esiin. Silloin kamera taikoo valon tasaisesti pieniin huoneisiin, eivätkä takaseinät jää aivan pimentoon, kuten päivänvalolla kuvattaessa.

Kierros alkaa ylimmästä kerroksesta. Von Hottendottirien makuuhuone on herttaisen valeanpunainen. Lämpöä tuo rapattu tiiliuuni.

Makuuhuoneesta johtaa ovi yläkerran aulaan. Kapeassa huoneessa ei mahdu olemaan juurikaan kalusteita, sillä ullakolle johtavat portaat vievät paljon tilaa. Huoneen takaosasta lähtevät portaat alas.

Aulasta pääsee vierashuoneeseen, joka sijaitsee makuuhuonetta vastapäätä. Se muistuttaa huomattavan paljon meidän oikean kotimme makuuhuonetta. Yhtä tummansiniset ja yhtä ruttuiset tapetit, vanhoja matkalaukkuja, valkoiset kalusteet ja pönttöuuni. Tekstiileissä limenvihreää ja virkattu pitsipäiväpeitto.

Keskimmäisessä kerroksessa sijaitsee suuri, punainen olohuone. Silläkin on yhtäläisyyyksiä meidän kotimme saliin. Pyöreä kaakeliuuni tuo lisää lämpöä ja tunnelmaa kodikkaaseen huoneeseen.

Tämä suuri kaappi on kerinnyt vaihtaa väriä ja paikkaa jo moneen kertaan. Minä sisustan 1:1-mittakaavassa ja minikoossa samalla periaatteella: kalusteita hinataan jatkuvasti huoneesta toiseen ja sen mukaan niiden pinta maalataan aina kuhunkin tilaan sopivaksi.

Salista vie ovi ruskeaan pieneen kamariin, johon minun on aina ollut vaikeaa suhtautua mitenkään. Vaikeus johtuu epämiellyttävästä ruskeudesta, joka siellä vallitsee.

Huonetta on hankala sisustaa iloiseksi, ja siitä pyrkii aina tulemaan turhankin arvokas. Kaakeliuunin valmistumisesta kerroinkin aiemmin tänään. Lattialta puuttuu kipinäsuojus.

Tällä hetkellä huone on televisionkatseluun oikein sopiva. Kun huomio keskittyy laatuviihteeseen, ei ympäristön ruskeutta enää huomaakaan.

Punaisesta salista pääsee portaita pitkin alakerran eteiseen. Ulko-ovi sijaitsee huoneen perällä. Siitä puuttuu vielä ripa, kuten kaikista muistakin Pilvilinnan ovista.

Eteisestä siirrytään kylpyhuoneeseen.

Kylppäriä lämmittää mustakylkinen kamiina. Ammeessa peseydytään ja pyykit ripustetaan kuivumaan telineeseen. Vessanpytty puuttuu vielä.

Eteisestä on kulku myös keittiöön. Siinäkin on paljon samaa tunnelmaa kuin meidän omassa keittiössämme. Paljon reippaita värejä, pientä piperrystä, monia kivoja yksityiskohtia.

Nurkassa on puuhella, jonka kuvaaminen on mahdottoman vaikeaa. Sinne pitäisi vielä lisätä muuri ja huuva.

Pohjakerroksessa sijaitsee kreivittären putiikki. Tämä käsityöalan yritys on nimeltään Sammakkoprinsessa. Kreivitär suunnittelee ja valmistaa aivan upeita korsetteja ja juhlapukuja mittatilaustyönä.

Putiikki on vielä keskeneräinen ja avajaisia odotellaan. Hyllyt notkuvat erilaisia kankaita, joista asiakas voi valita mieleisensä.

Näyteikkunaan on tulossa rivi mallinukkeja, joiden yllä nähdään vielä mitä koreampia luomuksia.

Myyjättären soisi pukevan jotakin päälleen. En oikein malta odottaa sitä vaihetta, että pääsen ompelemaan tyypeille ja mallinukeille vaatteita, mutta tiedän, että kun siihen ryhdyn, minulta jää koko muu elämä. Pitää siis harkita tarkasti, milloin on aika ryhtyä vaatturiksi.

Liikeen seinän takana sijaitsee Pilvilinnan kellari. Satokausi on ilmeisesti vasta edessäpäin, kun hyllyt ovat vielä näin tyhjillään.

Sininen kamari

Ensimmäisenä yläkerran sininen huone sai sinivalkoraidallisen maton lattialleen. Puuvillaisesta langasta kudottu matto oli mukavan taipuisa ja ohut, päinvastoin kun pehmoisista langoista kutomani makuuhuoneen ja olohuoneen matot.

Tämä huone aiheutti minulle valtavaa päänvaivaa. Aivan aluksi olin suunnitellut siitä vierashuonetta. Sitten se muuttui askarteluhuoneeksi. Mutta kun mietin askarteluhuoneen kalustusta, tajusin, miten tympeän näköinen siitä tulisi: hyllyjä, pöytiä, lipastoja. Palasin takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan. Sinisestä huoneesta tulisi sittenkin valkoisin huonekaluin kalustettu vierasmakuuhuone. Haaveilin koukeroisesta rautasängystä! Pilvilinnan asukkaat kutsuvat näet mielellään sukulaisiaan ja hyviä ystäviään yökylään. Askartelinkin heti huoneeseen romanttisen lampunvarjostimen kartongista, sideharsosta, puuvillapitsistä ja silkkinauhasta.

Kun yläkerran sininen huone profiloitui vieraiden makuuhuoneeksi, päätin tehdä keskikerroksen pikkuisesta huoneesta paikan, jonne kreivi Mikael ja kreivitär Lilja voisivat käpertyä kainaloittain katselemaan elokuvia tai lueskelemaan kirjoja. Siispä huoneessa piti olla sohva. Minä en yleensäkään ole sohvien ystävä. Ne ovat useimmiten rumia möhkäleitä, jotka lietsovat ihmisiä laiskotteluun ja vastenmielisessä vaaka-asennossa lojumiseen. Siksipä päätin tehdä Pilvilinnaan komian entisaikaisen puusohvan. Koska olin aikeissa maalata sohvan vihreäksi eikä puun pinnan tarvinnut erottua, tein kaikki osat mdf-levystä. Sitä on huomattavasti helpompi työstää lehtisahalla kuin massiivipuuta silloin, kun tarvitaan koristeellisia osia.

Maalasin sohvan Tiimarin Jovi-maaleista sekoittamallani vihreän sävyllä, josta ei tullut lainkaan sellaista, mitä olin mielessäni kuvitellut. Lisäsin vielä valkoisen sydänkuvion selkänojaan. Vaahtomuovinpalasta leikkasin patjan, jonka päällystin vihreällä, pikkuruutuisella kankaalla. Kaikki tämän huoneen tekstiilit tulisivat olemaan samaa kangasta, ja kaikki huonekalut samaa vihreäksi maalattua sarjaa.

Koska minulta oli päässyt loppumaan ohuet puupalat, minun piti sahata niitä sirkkelillä pitkästä laudanpalasta. Niitähän tarvitaan koko ajan lähes kaikkien huonekalujen rakentamisessa. Ikävä puoli asiassa oli se, että näiden siivujen sahaaminen oli todella pelottavaa. Koulun valtava pyörösaha ei ollut ihan omiaan näin pikkuisten palasten työstämiseen. Olin varma, että kohta sormet napsuvat ja veri lentää. Niin ei kuitenkaan käynyt! Siirryin hyvillä mielin hiomakoneen ääreen ja siinä samassa olinkin jo rouhaissut irti viipaleen oikeasta etusormestani! Verta tuli yllättävän paljon, mutta pysyin näennäisesti tyynenä ja sain siteen sormeeni. Toivoin todella, että tämä haaveri tulisi jäämään viimeiseksi onnettomuudekseni puusepän urallani.

Koska inhoan televisioita vieläkin enemmän kuin sohvia, piti Pilvilinnan tuleva tv piilottaa kaappiin. Tein kaapin osat puusta, mutta koska halusin siitä yhteensopivan puusohvan kanssa, tein vielä kaapin päälle mdf:stä koristeleikkauksen. 

Päätin uskaltautua tekemään oikeasti avautuvat vetolaatikot kaapin alaosaan, vaikka tiesin sen olevan hankalaa. Työtä helpottaakseni annoin periksi balsalle ja kartongille. Lopuksi maalasin kaapin sohvan tapaan. Laatikot kyllä toimivat, mutta ovat varsin epäsopivat kolosiinsa nähden. Kaapista tuli kyllä sen näköinen, kuin se olisi minä hetkenä hyvänsä romahtamassa kasaan!

Näpersin vielä nopeasti pienen sivupöydän sekä rahin. Rahi syntyi paksusta balsasta, vaahtomuovista, kuution muotoisista puuhelmistä ja ruudullisesta kankaasta. 

Pieni sivupöytä sai jalat kukkakepeistä. 

Minulla olikin vielä yksi tuoli maalaamatta, ja niinpä sijoitin sen tähän huoneeseen. Alunperin keittiöön takoittamani lampunvarjostinkin päätyi sittenkin tänne.

Peilani lapsuuden aarrelaatikosta löysimme pikkuruisen punaisen muovisalkun. Hyväsydämisenä ihmisenä hän lahjoitti esineen nukkekotiini, sillä sehän näytti aivan mainiolta aihiolta kannettavaksi tietokoneeksi! Kuvittelin, että tietokone olisi helppo rakentaa, mutta erehdyin! 

Maalasin salkun hopeanväriseksi pienoismallimaalilla. Maali ei pysynyt sen pinnassa järin hyvin, vaan lähti helposti liuskoina pois. Näppäimistön sutaisin kasaan balsasta, ja sen se on näköinenkin! Otin vielä ruutukaapparilla kuvan oman tietokoneeni näytöstä ja tulostin sen sopivan kokoiseksi Pilvilinnan kannettavaan. Koska minulla ei ollut kontaktimuovia, päällystin tulosteen kirkkaalla teipillä. Kreivitär surffailee siis jatkuvasti Playmobilin sivustolla!

Aiemmin silppuamastani puumateriaalista sommittelin nyt kirjoituspöydän. Kiinalaiset syömäpuikot sopivat hyvin pöydänjaloiksi. En tehnyt tällä kertaa avattavia laatikoita, vaan sujuttelin dremelin hiomalaikalla urat esittämään laatikoiden välejä. Pöydästäpä tuli designiltaan melkoisen 70-lukulainen, ja arvelin sen kuitenkin päätyvän vintille säilöön. Eihän se miellyttänyt minun silmääni, kun pidän enemmän talonpoikaistyylisistä kalusteista. Maalasin vielä pöydän näyttämään kuluneelta ja liimasin pienet metalliset helmet laatikoiden vetimiksi. Olin lopputulokseen kuitenkin sen verran tyytyväinen, että pöytä ansaitsi paikkansa talossa.

Samalla kun muovailin keittiöön ja kellariin ruokia, tein myös pikkuruisen suklaalevyn Fimosta. Kääräisin sen foliopaperiin. Televisiota katsellessa onkin mukavaa mutustella suklaata. 

Television suhteen päädyin omituiseen ratkaisuun. Leikkasin ensin jostakin postin tuomasta kuvastosta modernin television kuvan. Sitten sahasin puutyötunnilla kuviosahalla kuvan muotoisen kappaleen ohuesta vanerista. (Vai pitäisikö puhua viilusta? Milloin viilu on viilua ja milloin se muuttuu vaneriksi?) Liimasin television kuvan sahaamani kappaleen päälle ja maalasin takaosan mustaksi. Jalustan taivutin rautalangasta ja kiinnitin balsanpalan avulla tv:n takapuolelle.

Televisio sai valitettavasti osakseen kritiikkiä sukulaisiltani. Mieheni keksi, että kun se kerran on taulu-tv, niin eikös sen voisi sijoittaa seinälle. Se näyttikin mukavan huomaamattomalta seinällä, joten iso kaappi saisikin nyt olla liinavaatekaappi.

Mitä enemmän tuijottelin nukkekotiani ja sovittelin huonekaluja paikoilleen, sitä tyytymättömämmäksi tulin huonejakoon. Päätinkin siirtää televisohuoneen yläkerran siniseen kamariin ja tehdä keskikerroksen ankeanruskeasta pikkukamarista vierashuoneen. Vihreät kalusteet näyttivät todella kummallisilta tummansinisiä tapetteja vasten, mutta silmäni alkoivat pikkuhiljaa tottua outoon yhdistelmään.

Sijoitin myös kannettavan tietokoneen tänne. Vaikka kreivitär hoitaakin työnsä putiikkinsa takahuoneessa käyttäen apunaan tehokkaita tietokoneita sekä muita työvälineitä, on myös asunnon yhteydessä tarpeen tila, jossa voi käyttää tietokonetta. Tänne on helppo pujahtaa, kun tarvitsee pääsyä Internetiin tai rauhallista paikkaa kirjeen kirjoittamiselle.

Olin yhä tyytymätön kalusteiden tekniseen tasoon, ja päätin yrittää parannella niitä. Aloitin maalaamalla sohvan koristekuviosta yksityiskohtaisemman. Ompelin myös muhkeat luonnonvalkoiset tyynyt puuvillakankaasta. Kiinnitin niihin reunapitsit ja täytin vanulla.

Kaappi oli hankalampi. Ovet lenkottivat rumasti ja niiden väliin jäi mojova rako. Leikkasin viilusta reunukset, joilla sain rakosen peitettyä. Spaatteleista pätkäisin ovien keskelle "peilit". Maalasin kaapin kaksiväriseksi, jotta vaaleampi vihreän sävy hiukan tasottaisi huoneen häijyä väritystä ja rauhoittaisi sitä.

Pikkuinen sivupöytä ja tuoli saivat siirtyä kokonaan pois talosta. Lahjoittaisin ne siskontytölle, mikäli hän kelpuuttaisi ne omaan nukkekotiinsa.