Kivimaalia ja sähköjohtoja

Alusta lähtien olin suunnitellut toteuttavani talon kivijalan niin, että maalaisin osan seinästä hyväksi havaitsemallani Granit-kivimaalilla. Sillä saa vakuuttavan betonimaisen jäljen ja se on hyvin peittävää. Mutta Sinooperi, josta maalia olin aiemmin ostanut, tuotti minulle pettymyksen: kyseinen tuote ei enää kuulunutkaan heidän valikoimiinsa. En ymmärrä, miksi kerrassaan hieno maali korvataan toisella, selkeästi huonommalla tuotteella. Myyjän mukaan Granit-maalia ei enää saada.

Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun olen saanut pettyä Sinooperiin. Taidan ryhtyä boikotimaan koko ketjua.

Nyt olin ihmeissäni, mitä keksisin korvaavaksi tekniikaksi? Tiimarista löytyi myös "kivimaalia", mutta se oli niin kimaltavaa ja muovisen näköistä, etten tahtonut sortua sellaiseen jäljitelmään. Oliko alkuperäinen maali kadonnut maailmasta vai myisikö sitä jokin muu liike? Googlettamalla löysinkin sitten alkuperäistä Granit-maalia Sinellistä.

olin aikeissa piipahtaa Sinellissä käydessäni heilani luona Helsingissä, mutta en kuitenkaan kuumeilultani päässyt ostoksille tällä kertaa. Ajattelimme sitten poiketa automatkalla Ideaparkissa Lempäälässä, jossa myöskin olisi Sinellin liike. Näin teimmekin, mutta emme olleet kerinneet edes löytää kyseistä puotia isosta kauppakeskuksesta, kun kaiuttimista alkoikin kiiriä palohälytys! Asiakkaat ohjattiin saman tien ulos pakkaseen. Mikä ihmeen kirous voi yhden kivimaalin hankkimiseen liittyä?

Kivimaalikirouksen kumoutumista odotellessani piirtelin sähköjohtojen liittämisistä kaavion, jotta saisin laskettua paljonko mitäkin osia pitäisi hankkia. Jos olin ymmärtänyt Nukkelan myyjän opastuksen oikein, tarvitsisin melkoisen määrän pikkuisia Bodo Hennig -sähkönamikoita, mikä taas merkitsisi totaalista konkurssia. Silloin isäni yllätti minut ihanasti ja ilahdutti minua antamalla rahallista avustusta kalliiden sähköosien hankkimiseen. Se riittikin juuri sopivasti, kun tingin hiukan lamppujen määrästä ja tyydyin vain yhteen muuntajaan. Nukkelassa kerrottiin, että yhteen muuntajaan voisi ehkä kuitenkin laittaa jopa 10 lamppua, mutta mitä enemmän lamppuja on, sitä himmeämmin ne palavat. Alkuperäinen suunnitelmani 13:sta valosta kutistui siis kymmeneen.

Lopulta selvisimme myös Sinellissä käynnistä ilman, että koko kauppakeskus piti evakuoida, ja niin minä sain ostettua kaipaamani kivimaalin. Kotona hämmästyin, miten siniseltä näytti väri, joka kaupassa oli selvästi harmaa. Harmittelin väärää värisävyä hetken ja päätin sitten olla vain tyytyväinen siihen, että minulla oli nyt edes jotain, jolla maalata. Kivimaalia pitää vedellä muutama kerros parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Ostamani kaksi purkkia hupenivatkin pikavauhtia ja maali loppui kesken. Rahanmeno alkoi jo masentaa. Tämäkin maali oli kohtuuttoman kallista ja nyt minun olisi ostettava vielä kolmaskin purkki. Nukkekotia pitäisi kyllä rakentaa pikkuhiljaa vuosien varrella, jotta kaikki hankinnat eivät kasautuisi yhteen syssyyn, enkä minä joutuisi konkurssiin.

Kun olin petsannut vielä vintin hirsirakenteet kirsikansävyisellä petsillä ja porannut sähköjohtojen läpivienteihin pienet reijät, sain viimeinkin liimata kerrokset ja väliseinät paikoilleen. Tämän jälkeen paklailin liitoskohdat puuliiman ja mdf-sahanpurun seoksella siisteiksi.

Oli aika ruuvata ovet takaisin paikalleen. Varmistin ruuvien pitävyyttä turauttamalla hieman liimaa niiden reikiin.

Nukkekotia oli nyt täysin mahdotonta enää nostaa, sillä se painoi todella paljon. Yrittäessäni siirtää taloa lattialta pöydälle, onnistuin kaatumaan kumoon ja talo kopsahti käsistäni lattialle! Toisesta ovesta lohkesi pala irti, ja olin todella häpeissäni. Pitikö yrittää leikkiä voimanaista?

Onneksi sain irronneen palan liimattua kauniisti takaisin paikalleen. Ymmärsin jättää talon toistaiseksi lattiatasoon, ja odotella apuvoimia sen nostamiseen.

Tunsin tarvitsevani miehekästä apua myös sähkötöiden aloittamiseen, jos ei muuten, niin edes henkiseksi tueksi. Sitä ei valitettavasti ollut muutamaan päivään saatavilla. Malttamattomana valaisemaan kotini, uskaltauduinkin sitten tutkimaan pieniä elektroniikkaosia. Kävi ilmi, että tekniikka oli juuri niin helppoa kuin Nukkelan myyjä oli vakuuttanut. Johtojen liittäminen töpseleihin oli hauskaa ja yksinkertaista. Hopeatöissä käyttämistäni pihdeistä oli suuri apu pikkuruisten osien kiinnittämisessä. Talon takapuolelle kertyi melkoinen johtojen, töpselien ja jakorasioiden sekamelska, mutta mitäpä se haittasi. Talon sisälle jäivät vain hehkulamput siististi ohuiden johtojen päähän, kun vein kaikki liitokset talon ulkopuolelle.

Olin päättänyt jättää yläkerran pienestä eteisestä valot kokonaan pois ja luopua myymälän ja olohuoneen kakkoslampuista. Oli jännittävää kytkeä valot päälle: palaisivatkohan kaikki? Kyllä paloivat! Miten mukavan kodikasta tunnelmaa nuo pienet lamput loivatkaan kartanooni! Päätin palata vielä myöhemmin Nukkelaan ja ostaa kuitenkin kaksi lamppua lisää. Tahdoin kokeilla, kestäisikö muuntaja täyden 12 valon satsin. Pikkueteisen lisäksi olohuonekin kaipasi lisävalaistusta.

Seuraavan kerran Tampereella kulkiessani kävinkin hakemassa vielä pari lamppua Nukkelasta. Muuntaja sieti aivan hyvin 12 lampun rasituksen, kun liitin loputkin johdot paikoilleen.

Maalia ja tapettia

Viimein oli aika ryhtyä maalaamaan taloa! Ensimmäiseksi huomasin, etten saakaan enää irrotettavia lattioita irti, koska pianosaranat tukkivat hienon urajärjestelmäni. Niinpä jouduin irrottamaan ovet ja toivomaan parasta, ettei mdf-levy kärsisi kovin paljon ruuvien edestakas pyörittelemisestä. Biltemasta olin löytänyt mukavaa edullista maalia sopivan pienissä purkeissa (155 ml), ja niistä sekoittelin ulkoseinään vanhahtavan vihreän sävyn. Mdf imee maalia aika tavalla, ja jouduinkin vetelemään kolme kerrosta, ennenkuin tasainen pinta oli valmis.

Oli aika miettiä sähköistämistä aivan vakavasti. Suunnistin Tampereen Nukkelaan, joka on ihastuttava pieni putiikki täynnä erilaisia nukkekotitarvikkeita ja muita leluja. Myyjä esitteli minulle erittäin helpon ja siistin sähkösysteemin. Ymmärsin, että sähköjen vetäminen taloon onnistuisi näillä kapineilla myös minulta. Hinta nousi harmillisen korkealle, sillä tulisin tarvitsemaan talooni kaksi kallista muuntajaa lamppujen lukumäärän takia. Jätin sähköt toistaiseksi hankkimatta, koska valaistuksen aika olisi vasta myöhemmin. Tässä vaiheessa minulle riitti se, että tiesin mihin kohtaan porata reikiä johdoille.

Helsingissä ollessani kävin ostamassa Minimaailmasta romanttisia miniatyyritapetteja makuuhuoneitani varten, koska en ollut löytänyt haluamanilaisia muualta. Hinta ei ollut päätä huimaava, ja ostinkin samalla reissulla myös jalkalistoja. Nekin olivat edullisia verrattuna Tampereen Harrasteen listojen hintoihin. Olin sieltä ostanut aiemmin kolmiorimaa ulkokattoa varten. Minimaailmassa listavalikoimaa oli vaikka kuinka, ja päätinkin tehdä olohuoneeseen oikein näyttävät kattolistat. Muihin huoneisiin riittäisivät hieman vaatimattomammat ja siten myös edullisemmat.

Tästä kaupasta saisin myös aikanaan ohutta pleksiä ikkunalaseja varten sekä suhteellisen vakuuttavaa pintamateriaalia kaakeliuunejani varten. Pääsin nyt myös vilkaisemaan valmiita talopaketteja, jotka mielestäni eivät näin livenä katseltuina olleetkaan niin upeita kuin miltä ne intenetissä näyttivät.

Tapetointiin käytin liisterin ja Erikeeperin seosta. Se olikin varsin mainiota oikeiden tapettien liimaamiseen. Niitä olin leikannut tapettimallikansioista, joita olin jo syksyllä hakenut Oriveden Rautiasta. Paperiset miniatyyritapetit tuppasivat liimattaessa kupruilemaan ja jäivät kuivuttuaankin paikoin pahoille rutuille.

Lattiat maalasin vaaleanruskealla Bilteman maalilla ja katot kermanvalkealla. Pidän paljon voimakkaista väreistä, mutta nyt huomasin, miten tummahkot värit muuttuivatkin erittäin tummiksi pienissä huoneissani. Saattaa olla, että joudun vielä lisäämään muutaman lampun valaistussuunnitelmaani.

Sisätilojen tapetointiin ja maalaamiseen kului kokonainen päivä. En malttanut oikein edes syödä, ja illalla, kun yritin nousta tuntikausia kestäneestä kyykkyasennostani, havaitsin selkäni kärsineen huomattavia vaurioita.

Aivan valmista ei silti tullut vieläkään, sillä tarvitsisin vielä petsiä ullakon hirsiseiniin sekä Granit-kivimaalia kellarin pintoihin. Alakerran putiikki sai sinisävyiset raita-ruusutapetit, joiden yläreunaa koristaa kukkakuvioinen boordi. Lattian peitin sinisellä kokolattiamatolla, jonka tein pikkukukallisesta puuvillakankaasta. Keittiöön tuli voimakkaan keltaiset seinät, kylpyhuoneeseen hieman vaaleammat keltaiset. Alakerran eteisestä tuli hyvin tumman sininen, joten se kalustetaan luultavasti vaaleilla huonekaluilla, jotta se ei jäisi aivan hirveän synkäksi. Olohuoneeseen valitsin syvän punaiset tapetit, joissa on hyvin leveitä tummanpunaisia raitoja. Työhuoneesta tuli hillityn beige. Ylimmän kerroksen makuuhuoneista pienempi sai siniset tapetit. Päämakuuhuoneesta tuli vaaleanpunainen ruusukuvioisten, hempeiden tapettiensa ansiosta. Makuuhuoneiden välillä olevan hallitilan sisustin vaaleansiniraidalliseksi ja peitin sielläkin lattian putiikista ylijääneellä kokolattiamatolla.

Ulkokatteeksi tällaiseen vanhaan kartanoon sopisi parhaiten saumattu pelti. Sen toteuttamiseen en keksinyt mitään järkevää tekniikkaa, ja niinpä tyydyin tekemään jäljitelmän, joka etäisesti muistuttaa kyseistä katetta. Ensin täytin ruuvienreiät sahanpuru-liima-mössöllä. Sitten sahasin kolmiorimasta sopivia pätkiä ja liimasin niitä sopivin välimatkoin kattoon. Lopuksi maalasin katon Bilteman ruskealla maalilla ja viimeistelin vesiohenteisella puolihimmeällä lakalla.

Hidasta edistymistä

Joulutauon jälkeen minulla oli hieman hankaluuksia päästä talon kanssa jälleen vauhtiin. En oikein tiennyt, mihin ryhtyä seuraavaksi. Puutyökurssin opettaja oli vaihtunut ja hetken aikaa tunsin olevani tuuliajolla, kun uusi opettaja ei ollutkaan alusta asti tuttu projektini kanssa. Tuhrasin muutaman illan pelkkien vintin "hirsiseinien" tekemiseen. Onneksi luokan jätepuulaatikosta löytyy aina jotakin käyttökelpoista, joten sain ilmaiseksi hirsien materiaalit. Sahasin vannesahalla ohuita listoja laudanpätkistä ja pyöristin reunat epätasaisesti hiomakoneella, lopuksi liimasin listat vintin seiniin. Näin loin mielikuvan vanhasta hirsiseinästä.

Seuraavaksi oli vuorossa ovien kiinnittäminen ja minäkin sain taas innostuksen takaisin. Päädyin valitsemaan oviin pianosaranat, koska arvelin niiden pitävän painavat mdf-levyt tukevimmin paikallaan. Katkaisin saranat sopivan pituisiksi peltisaksia ja rautasahaa apuna käyttäen. Porasin talon seiniin ohuella poranterällä pienet apureiät saranoiden ruuveja varten ja ruuvasin ne paikalleen.

Koska seuraavana vuorossa olisi maalailemista, päätin raahata talon pois koululta ja vein sen kotiin. Siellä olisi helpompi keskittyä pikkutarkkaan työhön, ja siellä olisivat omat, tutut työvälineeni. Saan varmasti viikon aikana kotona paljon aikaan.

Harjakaiset

Talon ulkoseinät, pohja ja katto kiinnitettiin toisiinsa liimalla ja ruuveilla. Ruuveja varten porattiin akkuporakoneella pienet reiät levyihin, koska kovuudestaan huolimatta mdf tuppasi halkeilemaan. Opin taas uusia asioita: päällimmäiseen kappaleeseen täytyy tehdä niin väljät reiät, että ruuvi mahtuu vapaasti liikkumaan, ja näin se porautuu tiukasti kiinni alimmaiseen kappaleeseen.

Harjakaisia vietettiin marraskuun 17. päivä.

Talon seiniä ja lattioita yhteen liitellessäni huomasin tehneeni kiusallisia mitta- ja huolimattomuusvirheitä. Saan pienet heitot kyllä piiloon tapetoinnin ja jalkalistoituksen avulla, mutta silti minua harmitti. Tästä talostahan piti tulla täydellinen. Minusta alkoi jo tässä vaiheessa tuntua siltä, että joudun tekemään joskus uuden talon.

Ymmärsin myös, että loistokas idea irrotettavista lattoista ja väliseinistä ei sittenkään ollut niin loistava. Mihin muka liimaisin portaikot kiinni, jos kaikki osat pitäisi saada irti toisistaan? Lisäksi pienten heittojen takia lattiat liikkuvat muutaman millin vaakasuuntaan, joten päätin sittenkin liimata kaikki osat paikalleen sitten tapetoinnin ja maalailemisen jälkeen.

Kaiken lisäksi huonekorkeus oli selvästi liian pieni. En ymmärrä, miksi en alunperinkin suunnitellut taloon korkeita huoneita, kuten vanhoissa kartanoissa aina on. Talo vaikutti nyt inhottavan ahtaalta ja pimeältä. Taloni 19 cm:n huonekorkeus vastaisi tosielämässä 230cm:ä, eli kattohan oli naurettavan matalalla. 21-22 cm olisi ollut sopiva mitta. Minulle tulisi takuulla ongelmia portaikkojen kanssa, kun tilaa olikin näin vähän.
Alkoi masentaa koko projekti.

Harmittelin kotona kokonaisen viikon huonekorkeutta ja muita virheitäni, mutta tullessani lukukauden viimeiselle tunnille huomasin, ettei talo näyttänytkään niin ahtaalta ja pimeältä kuin muistin. Mieleni parani huomattavasti.

Ilta kului "lattialankkuja" luodessa. Jyrsin jyrsimellä lattialevyihin kapeita uria ja sain aikaan pinnan, joka muistuttaa lautalattiaa. Samoin tein viirut sisäkattoihin, mutta niissä käytin kapeampaa "lautaa". Sahapöytään kiinnitetty jyrsin oli työssä erinomaisen kätevä, mutta siinä ei riittänyt ulottuvuus aivan kaikkien urien jyrsimiseen. Niinpä osa piti tehdä käsivaralla, ja jäljestä tulikin sen mukaista. No, eikös vanhoissa taloissa lattialankut aina olleetkin vähän eläväisiä? :)

Rakentaminen alkaa

Ensimmäisellä puutyötunnilla meille esiteltiin luokan koneet. Sormiani poltteli kipu, kun en voinut olla kuvittelematta, miten noista koneista jokainen verottaisi palan raajoistani. Ihme on, jos selviän nukketalon rakentamisesta kaikki sormet tallella.

Opettajan kanssa tutkittiin taloni piirustukset ja valittiin rakennusmateriaali. Päädyimme 10 mm:n vahvuiseen mdf-levyyn. Kun kävin tilaamassa levyt puusepänliikkeestä, järkytyin levyjen kovaa hintaa ja sitä, että puusepältäkin puuttui vasemman käden etusormi.

Pelkät levyt maksavat noin 50 euroa. Kurssikaan ei ole ilmainen. Sen lisäksi tulevat vielä materiaalit ikkunoihin, oviin ja katon paanuihin. Mitä ihmeen järkeä taloudelliselta kannalta katsottuna on yrittää kyhätä talon runkoa itse, kun valmiita koteja olisi saatavilla halvemmalla? Ja vielä paljon monimutkaisempia rakenteeltaan, kuin minun simppeli suunnitelmani. Olisikohan sittenkin kannattanut ostaa valmis runko vaikkapa helsinkiläisestä Minimaailmasta? Siellä olisi ollut ihania taloja koristeellisine kuisteineen ja ihastuttavine ikkunoineen. Onko omasta työstä saatu tyydytys sitten kaiken rahan arvoista?

No ainakin olisi tekemistä talvi-illoiksi.

Seuraavilla puutyötunneilla sahailin levyistäni sopivia seinä- ja lattiapaloja, enkä onnistunut edes menettämään ainuttakaan sormeani. Koneiden käyttäminen oli raskaampaa kuin osasin kuvitella, ja voimani ja älyni tuntuivat jatkuvasti loppuvan kesken yrittäessäni säätää minkälie sirkkelin vastuksia kohdilleen. Kahden tunnin mittaiset oppitunnit loppuivat aina aivan liian nopeasti, ja minä halusin saada valmista nopeasti. Tällä vauhdilla taitaisin joutua vain oppimaan kärsivällisyyttä.

Ikkuna- ja oviaukot sahattiin lehtisahalla, jonka kanssa minulle ei muodostunut lainkaan hyvää suhdetta. Niinpä aikani hermojani kiusattuani päätin ottaa käyttöön ennestään tutun pistosahan. Onneksi saan varmaan ikkunanpuitteilla pienet kiemurtelut peitettyä.

Päädyimme opettajan kanssa talon rakennetta ja liitoksia miettiessämme jättämään kerrosten väliset lattiat sekä huoneiden väliset seinät irrotettaviksi. Vain ulkokuoresta tulee kiinteä, ja lattia ja sisäseinät voidaan aina helposti irrottaa uudestaan. Tämä tekee tapetoimisen yksinkertaisemmaksi, ja mahdollistaa talon uudelleensisustamisen vaikka vuosienkin kuluttua. Irrotettavia osia varten ajettiin ulkoseiniin pyörösahalla urat, joihin lattiat ja seinät sitten voi näppärästi ujuttaa.

Pyörösahaa olinkin jo oppinut rakastamaan.

Suunnittelua

Kunnon nukkekodin rakentaminen oli ollut haaveissani jo ainakin neljä vuotta. Edellinen yritys oli jäänyt niin vaiheeseen, että olin alkanut inhota koko tekelettä. Nyt kun näytti siltä, että kerrankin mahtuisin kansalaisopiston puutyökurssille, voisi olla hyvä aika polkaista projekti tosissaan käyntiin.

Pienet kansalaiset tarvitsivat nimittäin kodin. Ja vartalot....

Talon rakentamiseen vaaditaan kunnon rakennuspiirustukset, joita istahdin ulos auringonpaisteeseen luonnostelemaan. Olisi oltava kokoa ja näköä. Rakennus ja sen sisustus tulisivat tottakai noudattelemaan entisten aikojen henkeä, vaikka kyseessä olikin nykyaikainen koti.

Talon kivijalkaan suunnittelin kellarin, jonka vaikutteet sain Naantalin Muumitalon hillokellarista. Sinne on käynti ulkoa sekä keittiön lattiasta. Kivijalassa, katutasossa sijaitsee myös Kreivitär X:n putiikki. Siellä myydään ihastuttavia Kreivittären ompelemia asuja, sekä kaikenlaista pientä ja söpöä tilpehööriä - pitsejä ja nyörejä ja sen semmoista. Kreivitär pitää puotia harrastuksenaan, ompelee silloin kun viitsii ja huvittaa. Ompelutiloihin pääsee putiikin takaovesta. Tiskin takana työskentelee myyjänä herttainen Herra Y, jotta Kreivittärellä olisi yllin kyllin vapaata aikaa nauttia ihanasta kodistaan.

Kreivi X tekee ahkerasti työtä jossain missä lie ja tuo kotiin rahaa ja rakkautta, pitäen Kreivittären leivänsyrjässä ja talon lämpöisenä.

Ensimmäisessä asuinkerroksessa sijaitsevat keittiö puuhelloineen, kylpyhuone tassuammeineen ja eteinen, josta uloskäynti pihan puolelle.

Toisesta kerroksesta valtaosan vie olohuone ja sen lisäksi siellä on pienehkö konttori/työhuone paperiasioille ja rauhalliselle lueskelulle.

Ylimmässä kerroksessa sijaitsevat makuuhuoneet - kreivitärpariskunnan vaaleanpunainen ruusuprinsessahuone sekä vierashuone, jossa kelpo Herra Y silloin tällöin yöpyy.

Tarkemmat rakennuspiirustukset oli näppärää tehdä FreeHandillä. Talosta tulisi noin metrin korkuinen ja leveyttä sille tulisi 65 cm. Rakennusmateriaalina käyttäisin kaiketi vaneria. Luulisin puutyökurssin opettajan kuitenkin neuvovan parhaiden materiaalien valinnassa.

Talon etuosa avautuisi kaksiovisen kaapin tapaan, ja ikkunoista voisi kurkistella sisään. Valaistuksen kanssa tulisi opettelemista, mutta sain jo hyviä vinkkejä ledien liittelyyn ja olen luottavaisella mielellä sen suhteen. Askarteluliikkeistä kai saisi myös valmiita valosarjoja.

Talon mittakaava on 1:12