Lemmikki

Pilvilinnan väki on saanut koiran!  Se on staffordshirenbullterrieri nimeltään Sulo.

Nukkekotini edusti aluperin haavekotiani, unelmaa jota en kuvitellut saavuttavani. Mutta se unelma kuitenkin toteutui ja nythän minulla on ihan oikeasti haavekoti, joka täyttää ne haaveet jopa paremmin kuin nukketaloni. Mutta yksi puuttuu - koira nimittäin. Halusin sellaisen silti Pilvilinnaan ja etsin tosi ankarasti netistä pientä kullanruskeaa staffia. Lopulta löysin ihmisen, joka huovuttaa koiria mallista ja tilasin häneltä pikkuruisen haavehauvan.

Se on ihastuttava! Niin pieni ja silti niin aidon muotoinen. Sen ruumiinrakenteessa on juuri oikeaa staffimaista vantteruutta.

Säilykkeitä ja ajanvietettä

Parina viime päivänä olen tehnyt pieniä esineitä nukkekotiin. Nämä hillopurkit ovat injektiopulloja, joita mieheni on tuonut töistä. Suloisia pulloja lentelee hukkaan vaikka kuinka paljon terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja ambulansseissa, vaikka ne olisivat aarteita nukkekotiharrastajille.

Ensin irrotin niistä korkit sivuleikkureilla, sitten pesin pulloista etiketit ja lääkejäämät pois. Tämän jälkeen täytin pullot pienenpienillä helmillä ja tulostin etiketit tarra-arkille.

Nyt kellarin hyllyt notkuvat ihanista herkuista: on hilloa ja mehua, leivonnaisia, vihanneksia sekä hedelmiä.

Näihin kolatölkkeihin minä käytin pieniä metallilieriöitä, joita olen ostanut joskus muinoin armeijan ylijäämämyymälästä.  Täytin tyhjät putket muovailumassalla ja maalasin päädyt hopeamaalilla.

Niille löytyikin sopivankokoinen puulaatikko kellarista.

Minulla on näitä pötköjä noin tuhat kappaletta jäljellä, joten jos joku teistä haluaa tällaisia, niin lähetän mielelläni kirjekuorellisen verran. Ihan ilmaiseksi.  Loppuivat jo. Kiitos. :)

Ja sähköpostiin voin laittaa pdf-muodossa näitä itsetulostettavia etikettejä, jos joku haluaa näitäkin. Kätevintä ne on tulostaa tarra-arkille, mutta tavallinen paperi ja liimakin käy yhtä hyvin, jos omistaa näppärämmät sormet kuin minä.

Mutta olen tehnyt muutakin kuin homehtunut kellarissa.

Nämä lautapelit askartelin eilen illalla. 

Tässä kreivi Mikael jo valmisteleekin peli-iltaa rouvansa kanssa.

Koska olohuoneeseen piti saada tilaa seurapeleille, siirtyi suuri vaatekaappi vierashuoneeseen ja sen myötä myös valkoinen sänky joutui kokemaan muodonmuutoksen.

Kierros jokaisessa huoneessa

Tässä vanhoja tekstejä läpikahlatessani totesin, ettei koko blogissa ole kai ainoatakaan kuvaa talon huoneista. Nukkekodin valokuvaaminen on tuskaista hommaa, mutta olen huomannut, että vasta kun ilta alkaa hämärtyä, on aika ottaa kamera esiin. Silloin kamera taikoo valon tasaisesti pieniin huoneisiin, eivätkä takaseinät jää aivan pimentoon, kuten päivänvalolla kuvattaessa.

Kierros alkaa ylimmästä kerroksesta. Von Hottendottirien makuuhuone on herttaisen valeanpunainen. Lämpöä tuo rapattu tiiliuuni.

Makuuhuoneesta johtaa ovi yläkerran aulaan. Kapeassa huoneessa ei mahdu olemaan juurikaan kalusteita, sillä ullakolle johtavat portaat vievät paljon tilaa. Huoneen takaosasta lähtevät portaat alas.

Aulasta pääsee vierashuoneeseen, joka sijaitsee makuuhuonetta vastapäätä. Se muistuttaa huomattavan paljon meidän oikean kotimme makuuhuonetta. Yhtä tummansiniset ja yhtä ruttuiset tapetit, vanhoja matkalaukkuja, valkoiset kalusteet ja pönttöuuni. Tekstiileissä limenvihreää ja virkattu pitsipäiväpeitto.

Keskimmäisessä kerroksessa sijaitsee suuri, punainen olohuone. Silläkin on yhtäläisyyyksiä meidän kotimme saliin. Pyöreä kaakeliuuni tuo lisää lämpöä ja tunnelmaa kodikkaaseen huoneeseen.

Tämä suuri kaappi on kerinnyt vaihtaa väriä ja paikkaa jo moneen kertaan. Minä sisustan 1:1-mittakaavassa ja minikoossa samalla periaatteella: kalusteita hinataan jatkuvasti huoneesta toiseen ja sen mukaan niiden pinta maalataan aina kuhunkin tilaan sopivaksi.

Salista vie ovi ruskeaan pieneen kamariin, johon minun on aina ollut vaikeaa suhtautua mitenkään. Vaikeus johtuu epämiellyttävästä ruskeudesta, joka siellä vallitsee.

Huonetta on hankala sisustaa iloiseksi, ja siitä pyrkii aina tulemaan turhankin arvokas. Kaakeliuunin valmistumisesta kerroinkin aiemmin tänään. Lattialta puuttuu kipinäsuojus.

Tällä hetkellä huone on televisionkatseluun oikein sopiva. Kun huomio keskittyy laatuviihteeseen, ei ympäristön ruskeutta enää huomaakaan.

Punaisesta salista pääsee portaita pitkin alakerran eteiseen. Ulko-ovi sijaitsee huoneen perällä. Siitä puuttuu vielä ripa, kuten kaikista muistakin Pilvilinnan ovista.

Eteisestä siirrytään kylpyhuoneeseen.

Kylppäriä lämmittää mustakylkinen kamiina. Ammeessa peseydytään ja pyykit ripustetaan kuivumaan telineeseen. Vessanpytty puuttuu vielä.

Eteisestä on kulku myös keittiöön. Siinäkin on paljon samaa tunnelmaa kuin meidän omassa keittiössämme. Paljon reippaita värejä, pientä piperrystä, monia kivoja yksityiskohtia.

Nurkassa on puuhella, jonka kuvaaminen on mahdottoman vaikeaa. Sinne pitäisi vielä lisätä muuri ja huuva.

Pohjakerroksessa sijaitsee kreivittären putiikki. Tämä käsityöalan yritys on nimeltään Sammakkoprinsessa. Kreivitär suunnittelee ja valmistaa aivan upeita korsetteja ja juhlapukuja mittatilaustyönä.

Putiikki on vielä keskeneräinen ja avajaisia odotellaan. Hyllyt notkuvat erilaisia kankaita, joista asiakas voi valita mieleisensä.

Näyteikkunaan on tulossa rivi mallinukkeja, joiden yllä nähdään vielä mitä koreampia luomuksia.

Myyjättären soisi pukevan jotakin päälleen. En oikein malta odottaa sitä vaihetta, että pääsen ompelemaan tyypeille ja mallinukeille vaatteita, mutta tiedän, että kun siihen ryhdyn, minulta jää koko muu elämä. Pitää siis harkita tarkasti, milloin on aika ryhtyä vaatturiksi.

Liikeen seinän takana sijaitsee Pilvilinnan kellari. Satokausi on ilmeisesti vasta edessäpäin, kun hyllyt ovat vielä näin tyhjillään.

Asukkaat ja heidän ystävänsä

Tässä ovat kreivitär Lilja von Hottendottir sekä hänen puolisonsa Mikael von Hottendottir. Lilja on vaatesuunnittelija ja puodinpitäjä, ja Mikael kirurgi.

Tässä vasemmalla poseeraa Fiina Elisabeth, joka on kreivitär von Hottendottirin palkollinen. Hänen taitavissa ja huolelisissa käsissään kreivittären suunnittelemat korsetit ja muut asut muuttuvat todeksi.

Oikealla puolella on Thomas. Hän on paitsi pariskunnan läheinen ystävä, myös kreivittären yrityksen pitkäaikaisin asiakas.

Herrainhuone

Talosta on tähän saakka puuttunut lämmitysuuni yhdestä huoneesta. Sain kipinän ryhtyä toimeen. Sahasin laudanpätkän ja pari Bilteman sytyketikkua pätkiksi sirkkelillä ja liimasin ne yhteen.

Mittailin tekeleeni ja tein tietokoneella sille sopivankokoisen kaakeliarkin, jonka sitten tulostin ja päällystin kontaktimuovilla.

Kaakelit kiinnittyivät tällä kertaa paperiliiman avulla. Uuninluukun leikkasin hopeanvärisestä, paksuhkosta nahasta ja liimasin sen paikoilleen. Vetimiksi valitsin pienet metallihelmet.

Melkoinen herrainhuone on syntymässä Pilvilinnan toistaiseksi tyhjänä säilyneestä ruskeasta kamarista. Kunhan kreivi von Hottendottir joskus saisi vaatteet päälleen, hän voisi viettää rentouttavia hetkiä pehmeässä nojatuolissa hyvän kirjan ja konjakkilasillisen parissa. 

Kuinka konservatiivista!

Paras mattotekniikka

 Mietin, miten voisin tehdä nukkekotiin mattoja ilman, että joutuisin nousemaan vinttiin, kaivamaan esiin Brio-kangaspuut ja taistelemaan niihin loimen. Avun toikin hetkessä Google ja Nukkekotipäiväunia-blogi.

Otetaan pala ohutta puuvillakangasta ja pari kerää puuvillalankaa. Kiinnitetään kangassuikale vaikkapa pahvilaatikon päälle nuppineuloilla ja levitetään siihen liimaa. Ja sitten vaan asetellaan sen päälle vieri viereen langanpätkiä.

Annetaan liiman kuivua kaikessa rauhassa ja leikataan reunat suoriksi. Koska käyttämäni pohjakangas oli vaaleanvihreää, leikkasin valkoisesta pellavakankaasta erikseen maton päihin pienet suikaleet, joista nyhdin irti kudelankoja. Näin sain aikaan maton hapsut.

Lopputuloksena on kaikin puolin vakuuttavamman näköinen matto kuin mitä lasten kangaspuilla olen saanut aikaan. "Kutominenkin" sujui helposti ja nopeasti telkkarin ääressä.

Elossa taas

Yli kolmen vuoden tauon jälkeen tässäkin blogissa taas tapahtuu jotain! Nukkekoti-innostus on kuin vuoristorata, joka näköjään kokee nousuja ja laskuja. Nyt tuntuisi olevan nousukiito aluillaan.

Tämän kolmen vuoden aikana on oikeassa elämässäni tapahtunut suuria muutoksia. Ostimme vanhan rautatieaseman, remontoimme siitä kodin itsellemme ja minä perustin yrityksenkin.  On siis ollut aika kiirusta.

Nyt luin koko tämän nukkekotiblogin läpi ja totesin, että olenpa saanut aikaan huonon esityksen. Huonoa tekstiä, huonolaatuisia kuvia, liian pieniä kuvia, aivan liian vähän kuvia. Epäjohdonmukaisuutta, pimentoon jääneitä työvaiheita, ylimalkaisuutta siellä mihin tarvitaan yksityiskohtia ja yksityiskohtia siellä, missä niitä ei kaivata. Yritän parantaa tästä eteenpäin.

Sitten viime kerran Pilvilinna on kokenut ulkoisen muutoksen julkisivumaalauksen myötä. Aiemmin hempeänvihreä talo on nykyisin reippaan violetti.

Muuten uudet asiat ovatkin melko pieniä.

Nämä kaksi muovista minisalkkua olen saanut ystävältäni jo vuosia sitten. Ne ovat odotelleet, että tuunaisin ne nukkekotiin sopiviksi, ja nyt se into yhtäkkiä yllättäen heräsi eloon.

Tarvittiin vain kahta ruskeaa akryyliväriä ja hopeanväristä pienoismallimaalia, jotta pinkit esitykset muuttuivat vanhanaikaisiksi kapsäkeiksi.

Missä mahtoi von Hottendottirin pariskunta heilua kolmivuotisen hiljaiselonsa ajan? Mukavaa, että he ovat palanneet nyt kotiin.

 Ai niin, mutta kävihän Pilvilinnassa viime keväänä vieraita oikein ulkomailta saakka!