Yli kolmen vuoden tauon jälkeen tässäkin blogissa taas tapahtuu jotain! Nukkekoti-innostus on kuin vuoristorata, joka näköjään kokee nousuja ja laskuja. Nyt tuntuisi olevan nousukiito aluillaan.
Tämän kolmen vuoden aikana on oikeassa elämässäni tapahtunut suuria muutoksia. Ostimme vanhan rautatieaseman, remontoimme siitä kodin itsellemme ja minä perustin yrityksenkin. On siis ollut aika kiirusta.
Nyt luin koko tämän nukkekotiblogin läpi ja totesin, että olenpa saanut aikaan huonon esityksen. Huonoa tekstiä, huonolaatuisia kuvia, liian pieniä kuvia, aivan liian vähän kuvia. Epäjohdonmukaisuutta, pimentoon jääneitä työvaiheita, ylimalkaisuutta siellä mihin tarvitaan yksityiskohtia ja yksityiskohtia siellä, missä niitä ei kaivata. Yritän parantaa tästä eteenpäin.
Sitten viime kerran Pilvilinna on kokenut ulkoisen muutoksen julkisivumaalauksen myötä. Aiemmin hempeänvihreä talo on nykyisin reippaan violetti.
Muuten uudet asiat ovatkin melko pieniä.
Nämä kaksi muovista minisalkkua olen saanut ystävältäni jo vuosia sitten. Ne ovat odotelleet, että tuunaisin ne nukkekotiin sopiviksi, ja nyt se into yhtäkkiä yllättäen heräsi eloon.
Tarvittiin vain kahta ruskeaa akryyliväriä ja hopeanväristä pienoismallimaalia, jotta pinkit esitykset muuttuivat vanhanaikaisiksi kapsäkeiksi.
Missä mahtoi von Hottendottirin pariskunta heilua kolmivuotisen hiljaiselonsa ajan? Mukavaa, että he ovat palanneet nyt kotiin.
Ai niin, mutta kävihän Pilvilinnassa viime keväänä vieraita oikein ulkomailta saakka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.