Muuttovalmis talo

Talo oli sisäosiltaan ovia vaille valmis, ja minä siirryin ulkotöihin.

Ikkunoita varten sahailin erivahvuisista rimoista sekä tulitikuista ristikot. Mallina käytin oman kotini ruutuikkunoita, mutta lisäsin vielä ylimpiin ruutuihin pienet yksityiskohdat. Sitten liimasin kaikki osat toisiinsa ja näin ikkunoista tuli kerrassaan suloisia. Niiden maalaaminen sen sijaan oli jopa vieläkin tympeämpää kuin porraskaiteiden. Laiskuuttani maalasin tällä kertaa vain kaksi kerrosta, kun tähän mennessä olin vedellyt kaikki maalipinnat kolmeen kertaan.

Ikkunalasit leikkasin tavallisilla saksilla polykarbonaattilevystä. Ongelmaksi muodostui lasien kiinnittäminen karmeihin. Puuliima ei tietenkään kestänyt muovipinnalla, ja juuri nyt minulla ei ollut muutakaan liimaa käsillä. Kuumaliima ehkä olisi ollut omiaan tähän, mutta pyssyä saisin odotella saapuvaksi vielä pari päivää. En millään malttanut odottaa.

Kontaktiliimallakaan en viitsinyt alkaa yrittää suhrata. Päädyin turauttamaan liimamöykyt ikkunanpuitteiden jokaiseen kulmaan, ja toivomaan, että puuhun tarttuva liima pitäisi myös muovin paikallaan. Lopuksi vielä askartelin ikkunoiden pielet valmiista listasta sekä vanerista, josta sahasin yläosiin kolmiot.

Seuraavana urakkana olivat ovet. Oven rungon sahasin 3 mm:n paksuisesta vanerista, jonka pintaan liimasin 1 mm:n vahvuista vaneria. Mallia otin lapsuudenkotini peiliovista.

Olin jo kerinnyt maalata ulko-oven valmiiksi, kun yhtäkkiä muistin, että siihenhän minä olin halunnut tehdä ikkuna-aukon. Nyt se oli myöhäistä. En viitsinyt alkaa enää tehdä uutta ovea, vaan tyydyin umpinaiseen ulko-oveen. Saranoita varten vuolin mattoveitsellä pienet kolot ovien reunoihin. Onneksi minulla oli tarpeeksi saranoita jo valmiina. Olin näet ostanut ne jo vuosia sitten Sinooperista, silloin kun aloitin ensimmäistä nukketaloani. Maalasin ovet ja kiinnitin saranat paikoilleen kontaktiliimalla.

Jätin ovenkahvojen keksimisen toistaiseksi väliin. Lamppujen sähköjohdot liimasin kuumaliimalla kattoon.

Savupiipuiksi olin sahannut puupalikat, jotka maalasin jälleen kivimaalilla. Töpötin niiden kylkiin vielä hiukan mustaa vesiväriä esittämään piipusta tullutta nokea. Vinttiin tein muurit, jotka sitten nousevat "katon läpi" piipuiksi.

Talunkehyksestä tuli kaunis koristelauta kivijalan yläreunaan. Käytin myös hyväkseni jäätelötikkuja muistuttavia kahvinsekoitustikkusia, jotka olin anastanut Valion baarista.

Päätin maalata ikkunanpielet ja nurkkalaudat sekä kaikki muut koristeet herttaisella pinkillä. Joskus ihmettelen omaa värisilmääni. Mikä ihme saa minut yhdistämään kirkuvaa pinkkiä vanhahtavaan vihreään sävyyn? No, ainakin talo sopii nyt kauniisti makuuhuoneeseeni, jossa sen paikka on. Muutenkin huomasin nukketalon värimaailman vastaavan sekä omaa nykyistä kotiani että unelmieni pikkukartanoa, jonka vielä jonain päivänä onnistun hankkimaan.

Taloni oli lopultakin aivan valmis! Siihen kului rahaa yli 300 euroa ja aikaa satoja työtunteja. Vaikka rakentaminen oli hauskaa, olin valtavan tyytyväinen siitä, että kaikki oli valmista ja urakka päätöksessä. Lopuksi "kastoin" talon Pilvilinnaksi.

Kesän mittaan aion tehdä nuket valmiiksi ja syksyllä aloitan kalustamisen. Jos siis maltan odottaa siihen saakka.