Aloitin kalustamisen mattojen kutomisella, koska ajattelin sen sujuvan mukavasti auringonoton lomassa. Ensin kaivoin vintiltä vanhat Brion kangaspuuni, jotka olin saanut joskus lapsena. Ihme kyllä, ne olivat vielä aivan ehjät, ja vain sukkulat olivat kadonneet vuosien varrella. Mutta niin oli myös loimien luonnin ohjeet. Soitin äidilleni, joka tiesi ainakin, miten oikeiden kangaspuiden loimi luodaan. Äiti pulputti minulle tiuhtalangoista ja niisistä, enkä ymmärtänyt sanaakaan. Aloin hermostua, ja päätin keksiä kaiken ihan itse.Pienen kikkailun jälkeen sainkin kangaspuuni loimitettua ohuella virkkauslangalla. Uuden sukkulan leikkasin polykarbonaattilevystä, jota oli jäänyt yli nukkekodin ikkunalaseista. Matonkuteen virkaa saivat hoitaa erilaiset neulelankojen jämät omista ja äitini lankavarastoista.
Valitettavasti kesästä tuli hirveän sateinen ja kylmä, ja auringonotto piti unohtaa. Samalla vähän unohdin mattojen kutomisenkin. Kesän loppuessa minulla oli vasta yläkerran huoneiden matot valmiina. Kutominenhan on loppujen lopuksi aika tylsää touhua.
