Putiikin lipasto

Halusin kalustaa putiikin vanhanaikaisilla talonpoikaishuonekaluilla, ja arvelin pikku lipaston sopivan hyvin tyyliin. Tein sen samoin kuin makuuhuoneen kolmilaatikkoisen lipaston. Ulkoiset osat ovat puuta, mutta laatikoiden sisäosat tein balsasta, koska sitä on helpompi käsitellä, ja laatikot ovat minulle muutenkin melko vaikeita toteuttaa.

Leikkuupöytä

Olin sahannut pöytälevyt putiikin pöytää varten jo toissa syksynä puutyötunnilla, mutta pöytä oli jäänyt silloin tekemättä valmiiksi. Jalkoja en ollut näemmä varannut, mutta onneksi sopivaa rimaa löytyi vielä palikkalaatikostani. Tein pöydän alle hyllylevyn, jossa voi säilöä kangaspakkoja. Puisen mittakepin vuolin kahvitikusta.

Lankarullia ja -keriä

Pilvilinnan alakerrassa on pieni putiikki. Se on kreivittären oma yritys, joka valmistaa korsetteja mittatilaustyönä. Tein sinne eilen muutamia käsityötarvikkeita.

Lankarullat syntyivät kerimällä lankaa pienten metallisten lieriöiden ympärille. Ostin 1000 kpl sellaisia pieniä lieriöitä Lylyn viestivarikolta aikoja sitten. Yhtä hyvin olisin voinut pätkiä paksuista mehupilleistä sopivia pätkiä, ja käyttää niitä. Lankakerien vyötteet ovat tarrapaperia.

Laatikko ompelulangoille syntyi kahvitikuista ja kultapaperista. Itse rullat ovat coctailtikkuja, joiden ympärille kieputtelin ompelulankaa.

Paluu miniatyyrimaailmaan

Pitkän tauon jälkeen olen taas valmis paneutumaan nukkekodin sisustamiseen. Viime aikoina olen nimittäin keskittynyt sisustamaan ihan oikeaa kotiamme.

Ensimmäiset vaatteet

Kreivitär Lilja von Hottendottir pukeutuu kotonaankin aina oikein viehättäviin vaatteisiin. Aloitin hänen vaatettamisensa alusvaatekerrasta, kun makuuhuoneen katosvuoteen verho jäi käyttämättä. Olin leikannut verhot kankaasta vinoon, koska joskus olen ollut ymmärtävinäni, että siten kangas laskeutuu kauniimmin. Vinoon leikkaamisesta on myös se hyöty, etteivät reunat rispaannu.

Aluspaita syntyi kolmesta suorakaiteen muotoisesta kappaleesta, joissa kaikissa oli pitsi reunassa. Olin hankkinut hyvin hentoista puuvillapitsiä vuosia sitten, ja pelkään jatkuvasti sitä päivää, jolloin pienet pitsini loppuvat. Niitä kun ei löydä oikein mistään. Kiinnitin suorakaiteen muotoiset palat hihoiksi niin, että ompelin niihin vekit. Näin loin illuusion puhvihihoista.

Alushame syntyi niinikään suorakaiteen muotoisesta kappaleesta, jonka rypytin yläreunastaan.

Vaatteiden kiinnittäminen oli pieni ongelma, sillä halusin niistä riisuttavia. Nepparit ja napit olivat liian isoja, tarranauha liian paksua. Niinpä harsin muutamalla pistolla paidan kiinni takaa ja solmin langan rusettisolmulla. Samoin tein alushameen vyötärön kohdalla. Näin vaatteet on kyllä helppo riisua, mutta pukemiseen tarvitaan avuksi neulaa.

Makuuhuoneen muutoksia

Makuuhuone tuntui aika ahtaalta. Missä ihana pariskuntamme oikein säilyttäisi vaatteitaan? Päätin tehdä jyhkeän lipaston, koska vaatekaappi ei oikein sopuisasti mahtuisi huoneeseen. Koulun jätepuulaatikoista löytyi sopivaa lautamateriaalia, josta siivutin palaset lipastoa varten. Maalasin lipaston valkoiseksi ja liimasin laatikoihin vetimet pienistä metallihakasista.

Huomasin viettäväni paljon aikaa vain tuijotellen nukkekotiani. Joskus tunsin ihastusta, ja joskus tyytymättömyyttä. Makuuhuone oli ikävän ahdas ja hankala, kun yksi sänky vei melkein koko lattiapinta-alan. Päätin tehdä radikaalin ratkaisun: katkaisemalla vuoteesta katoksen kokonaan pois, sain siirrettyä sen toiselle seinustalle, ja huone muuttui samalla avaraksi. Se muistutti nyt enemmän aikuisten makuuhuonetta, kun vauvamaiset pitsiverhot sängyn päältä olivat poissa. Samalla lisäsin päiväpeittoon vanuvuorauksen, ja ompelin siihen tikkauksia. Aiemmin hiukan kovalta vaikuttanut peti oli nyt ihanan muhkea.

Uuden järjestyksen myötä makuuhuoneeseen mahtui vieläpä iso vaatekaappikin! Vaatekaappi sai sisäänsä hyllyt, ja sen yläreunaa laitoin kiertämään valmiin koristelistan. Aika massiivinen listahan se oli, mutta kapeampaa minulla ei enää ollut jäljellä. Ovien saranat leikkasin nahasta ja vetimiksi liimasin hakaset. Kaapin jalat sahasin puisesta pyykkipojasta koulun suurella vannesahalla.

Puutyöluokan massiiviset sähkötyökoneet alkoivat kiukuttaa minua. Miten paljon siistimpää jälkeä mahtaisinkaan saada aikaan, jos minullakin olisi mahdollisuus hankkia juuri minityöskentelyyn sopivat laitteet.

Romanttinen katosvuode

Tänä vuonna naisten puutyökurssi onkin järjestetty niin, että kokoonnumme aina kerran kuussa kokonaiseksi lauantaipäiväksi. Tämä sopii minulle erinomaisesti. Jo ensimmäisellä kerralla sain paljon aikaan, vaikka olin unohtanut kotiin kaikki kalusteiden mittapiirustukset. Jatkoin nikkarointia kotona monena päivänä niin, etten malttanut oikein edes syödä välillä. Tuntikausien nälkäisenä väkertäminen alkoi tuntua särkynä niskassa ja pään jomotuksena. Nukkekotiharrastus tekee hyvää mielelle, mutta ei aina kovin hyvää keholle.

Vaaleanpunaista makuuhuonetta tulisi tottakai hallitsemaan komea pylvässänky, jota myös kreivi osaisi arvostaa. Tosimiestä ei hetkauta hempeässä makuukamarissa nukkuminen! Tein sängyn pohjan kolmemillisestä mdf-levystä, ja muut osat puusta. Alunperin mallin piti olla todella yksinkertainen, mutta kun silmiini osui kuva Boknäsin uudesta pylvässängystä, päätin lisätä omaan vuoteeseeni pieniä tulitikunpätkiä pinnoiksi. Sänkyyn tuli myös vaahtomuovipatja, jota peitti valkoinen lakana. Von Hottendottirit nukkuvat makoisasti lämpimän huovan alla, jonka leikkasin pehmeästä villakankaasta.

Tein aivan yksinkertaisen valkoisen pussilakanan, koska se ei tulisi näkymään muiden vuodevaatteiden alta. Komeat pinkit tyynyt koristin puuvillapitsillä. Päiväpeitteeksi valitsin vaaleanpunaruudullista puuvillaa, jonka yläreunaan ompelin hulppean brodyyrin. Katosvuoteen verhot tuottivat minulle päänvaivaa. Jotenkin ne pilasivat koko sängyn. Eihän Boknäsin kauniissa pylvässängyssäkään ollut mitään kankaita roikkumassa katosrakenteista. Mutta toisaalta - miksi pylväät, jollei niillä ole mitään virkaa? Päätin jättää pitsikoristeiset verhot paikoilleen.

En saanut eräänä iltana unta ja aloin tulostella kuvia huoneiden tauluja varten. Valitsin sellaisia kuva-aiheita, joilla oli merkitystä minulle. Seuraavana päivänä liimailin kuvat puupahville, ja sahasin puusta kehykset. Kiinnitin langanpätkän taulujen taakse ripustamista varten. En halunnut liimata seinille mitään, sillä kaikkien huonekalujen pitäisi olla irtonaisia ja liikuteltavia. 

Niinpä seiniin piti jotenkin hakata pikkuruisia nauloja. Löysin askartelutarvikekätköistäni pieniä kullanvärisiä neuloja, jotka olivat nuppineulamaisia, mutta vain sentin mittaisia. En muista lainkaan, mistä olen ne joskus hankkinut, ehkä Tiimarista. Painoin ensin nastan huoneen seinään ja kopsuttelin sen vasaralla syvemmälle. Sitten irrotin nastan ja tuikkasin kultaisen neulan nastan jättämään reikään. Lopuksi vielä vasaroin neulan syvemmälle ja ripustin taulun paikalleen. Takaseinään oli kuitenkin aika mahdotonta mennä vasaran kanssa kopsuttelemaan, mutta siihen pulmaan ratkaisun toi vanha vasarani, jonka varsi oli kerran remontoinnissa katkennut - tällainen pikku voimanpesä kun minä olen! Vasarasta oli jäljellä enää vain rautainen teräosa, ja se sopikin mainiosti miniatyyrimaailmaan.

Hämmentävää kyllä, makuuhuone kutistui varsin pikkuiseksi, kun iso vuode pääsi paikalleen. Miten saisin huoneeseen mahtumaan edes lämmitysuunia enää?

Makuuhuoneen ahtauden takia päätin hylätä ajatuksen peilipöydästä. Olin jo aloittanut sen tekemisen, mutta siitä oli tulossa sen verran köppäinen, että nakkasin tekeleen mielihyvin roskikseen.

Lämmönlähde olisi kuitenkin ehdottoman tärkeä, ja niinpä aloin askarrella uunia. Tein sen tukevasta pahvista, jonka päällystin karkeapintaisella akvarellipaperilla. Maalasin paperin valkoisella seinämaalilla, ja sain aikaan vaikutelman rapatusta pinnasta. Uuninluukut ja kipinäsuojan lattialle leikkasin juomatölkistä. Kahvoiksi kiepautin pätkät hopealankaa ja siitä väänsin myös pidikkeen kynttilälle. Kynttilä puolestaan löytyi keittiöstä, se oli siskontyttären synttäreiltä säilynyt kakkukynttilänpätkä.

Aiemmin väkertämäni ensiapulaukku sai kokea muodonmuutoksen. Kuvasin digikameralla kreivitär Liljan ja kreivi Mikaelin, ja tulostin kuvan pitsireunuskuviolla somistettuna. Sitten liimasin kuvan laukun kylkeen. Tähän matkalaukkuun kreivitär keräilee romanttisia muistojaan heidän yhteisiltä matkoiltaan, ja säilyttää sitä vuoteensa alla.