Lisää huonekaluja olohuoneeseen

Olohuoneen nurkkaan nikkaroin puusta ja viilusta pienen sivupöydän. Olin aiemmin jo yrittänyt tavoitella kulunutta vanhaa maalipintaa maalaamalla huonekaluja kerroksittain ja hiomalla pintaa pois. Se ei ollut onnistunut. Nyt tein niin, että maalasin pöydän valkoiseksi, ja maalin kuivuttua töpöttelin tummanruskeaa hieman kuivahtanutta maalia strategisiin paikkoihin. Lopputulos oli uskottava. 

Pöydän päälle sijoitin suuren lasipurkillisen suklaakonvehteja. Täytin yhden rokotepullon Agiolaxilla. Agiolax on ruskeiden rakeiden muodossa olevaa ulostuslääkettä ja näyttää nukkekodissa todella herkullisilta suklaakonvehdeilta! Purkin kumisen korkin maalasin hopeanvärisellä pienoismallimaalilla.

Olohuoneen hämäryys kiusasi minua. Alunperin olin tarkoittanut laittaa sinne kaksi valaisinta, mutta toinen hehkulamppuhan oli sittemmin joutunut kaakeliuunin sisuksiin. Poikaystäväni auttoi minua nyt rakentamaan uuniin toisen valonlähteen. Clas Ohlsonilta sai edullisesti pieniä elektronisia tuikkukynttilöitä. Purimme kynttilän ja laitoimme loimottavan pikku led-lampun uunini sisälle. Katkaisijan piilotimme uunin sisäpuolelle ja kiinnitimme sen tukevasti ilmastointiteipillä. Sen piti olla suhteellisen helposti irrotettavissa, koska joskus olisi aika vaihtaa paristo.

Uunin alaosaan puhkaisin pienen reiän, johon pujotimme palan ohutta mehupilliä. Pillinpätkän avulla saattoi nyt painaa lampun katkaisijaa, ilman että uunia tarvitsi siirtää lainkaan. Vaan eipä aikaakaan, kun sitten unohdin takkaan tulen loimottamaan useammaksi päiväksi lähtiessäni kotoa pois. Palatessani huomasin takkapesässä enää vaimean himerryksen.

Seuraavaksi rakensin kapoisen kirjahyllyn. Se on moderni, mutta sopii silti tyylillisesti yhteen vanhojen huonekalujen kanssa. Petsasin hyllyn ja aloin miettiä kirjojen tekemistä. Surffailin muiden nukkekotiharrastajien blogeissa, ja löysin aivan kertakaikkiaan kätevän ohjeen. Tällä tekniikalla ei kirjoja tarvitse itse alkaa sitoa, vaan blokki tulee valmiina aivan oikeasta kirjasta! Minä uhrasin joltakin Krishna-liikkeen tyypiltä saamani "Bhakti-Jooga"-nimisen opuksen hyvään tarkoitukseen. Skannasin omista kirjoistani kansia nukkekodin kirjoille. Toistaiseksi tekemäni kirjat täyttivät vasta kaksi hyllyä, mutta skannailen joskus myöhemmin lisää.

Olin sahaillut ja hionut puutyötunnilla pöytälevyn olohuoneen sohvapöytää varten. Onneksi viime hetkellä ymmärsin, että inhoan sohvapöytiä yhtälailla kuin sohviakin, eikä Pilvilinnaan sopisi laittaa vastenmielisyyttä herättäviä esineitä! Niinpä käytin pöytälevyn hyödyksi vanhaa kirstua tehdessäni. Maalasin sen valkoiseksi ja töpsöttelin jälleen ruskealla maalilla siitä kuluneen näköisen. Saranat tein pinnoitetusta kartongista, joka itse asiassa tuntuu olevan kaikkein toimivin ratkaisu kaikista niistä saranoista, joita olen kokeillut. Kirstu sai vielä koristemaalauksen kanteensa ja kylkeensä. Ainahan kaunis vanha arkku ruman sohvapöydän voittaa, eikö?

Netissä surffaillessani kohtasin myös ohjeita kukkien askarteluun. Niitä soveltamalla näpersin tulppaanikimpun. Käytin ruukkuna pientä keraamista maljakkoa, jonka joku äitini tuttavan tuttava oli savesta muotoillut. Olin ostanut Vapaavalinnasta vihreällä muovilla päällystettyä rautalankaa. Napsin siitä muutaman sentin mittaisia paloja ja kiinnitin niihin maalarinteippiä. Leikkasin teipin vihreiden lehtien muotoisiksi ja maalasin Tiimarin maaleilla. Kukinnot tein myös maalarinteipistä, ja kiinnitin ne varsiin käyttäen apuna pikaliimaa, sormiani ja pinsettejä. Pikaliiman kanssa tulppaanien muotoileminen oikeaan malliinsa oli vihoviimeistä sähläämistä, ja nukkumaanmennessäni jokainen sormenpääni oli tunnoton liimakuorrutteen takia. Täytin ruukun ensin sinitarralla ja tökin kukkien varret siihen kiinni. Lopuksi turautin perään muutaman tipan pikaliimaa, joka jämähdytti koko asetelman paikalleen.

Erehdyin eksymään oululaisen nukkekotiharrastajan sivuille. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai... no, itkeä. Sellaiseen tarkkuuteen en ollut vielä koskaan aiemmin missään törmännyt. Kun itse olin juuri valmistanut säälittävän tietokoneen ja tökerön hellan, oma rimani alkoi nousta. Katsoin uusin silmin Pilvilinnaani ja totesin, että erinäisiä kalusteita on pantava uusiksi.

Aloitin nojatuoleista.Ne olivat kömpelöt ja koomiset. Pois vaan!

Törmäsin netin nukkekotimaailmassa seikkaillessani lopultakin melko selkeään nojatuolin ohjeeseen. Innostuin itsekin yrittämään. Ikävä kyllä, kun olin sulkenut tietokoneen, en enää lainkaan muistanut, mitä piti tehdä, ja minun piti aika paljon säveltää. 

Kaiken puuntyöstämisen vastapainona oli mukava askarrella välillä pahvista. Hienompi ja painavampi tuolista kyllä olisi tullut, jos olisin malttanut odottaa puutyötuntia ja sahannut osat vanerista. Minua oli toisaalta alkanut ärsyttää valtavat koneet luokassa, jotka olivat kaikkea muuta kuin sopivia näin pienten osien työstämiseen. 

Tuolin askarteleminen oli kuitenkin myt niin hauskaa, että tein samantien kolme. Tein vielä ruudullisen rahin nojatuolin kaveriksi.

Ruokaa kellariin

Kellareissa tarvitaan paljon hyllytilaa. Sahasin lankusta siivuja pyörösahalla, ja tein niistä hyllylevyjä. Hyllyjen jalkoja varten päätin ostaa puurimaa Hobby Pointista, sillä vaikka valmiit rimat ovatkin aika kalliita, niiden sahaaminen itse on turhan työlästä. Kellariin tarvittaisiin myös pöytä, jonka rakensin vanerista ja valmiista puurimoista. Yhden hyllyistä jätin käsittelemäättä, yhden petsasin ja pöydän maalasin ohuesti keltaisella maalilla. Olin jo oppinut nostattamaan puunsyyt vedellä pintaan, ja hiomaan osat ennen maalausta tai petsaamista.

En oikein osannut päättää tulisiko kellarista ruokakellari vaiko tavarakellari, ja päätin yhdistää molemmat. Hyllyille tulisi purkkeja ja purnukoita, mutta kellarin nurkkiin mahtuisi myös varmasti lapioita, haravoita ja suloinen vaaleansininen skootteri. Oma miekkoseni oli sen minulle ostanut edellisiltä vappumarkkinoilta, ja se kyllä ansaitsi paikan Pilvilinnasta vaikkei omatekoinen ollutkaan.

Olin jo useita vuosia aikaisemmin hankkinut Sinooperista pari puista kiulua, jotka nyt tuunasin petsaamalla ja kiertämällä rautalangasta vanteet niiden ympärille. Reipas sulhaseni toi tasaiseen tahtiin työpaikaltaan pieniä rokotepulloja. Jäätelötikuista, kahvitikuista, tulitikuista ja spaatteleista syntyi helposti laatikoita perunoille ja muille vihanneksille.

Ruokien muovaileminen keittiöön oli niin innostavaa, etten malttanut millään lopettaa. Ilta vierähti yöksi, kun käsissäni syntyi Fimosta pieniä herkkuja toisensa perään. Kellariin tein kukkakaaleja, porkkanoita, punajuuria, purjosipuleita, kurkkuja, tomaatteja ja sangollisen aurinkoisia appelsiineja. Porkkanoiden ja punajuurien naatit tein tummanvihreästä piipunrassista.

Tein myös neljä täytekakkua odottamaan tupaantuliaisia.

Myöhemmin jatkoin muovailua ja kellarin hyllyille pääsivät myös vesimeloni, pari suklaakakkua, röykkiö karjalanpiirakoita, pari maissintähkää, kiinankaali, mansikoita sekä appelsiinirahkahyytelö.

Huomasin, että muovaillessa kannattaa ehdottomasti panna pikku kakut ja hedelmät jääkaappiin kovettumaan, ennenkuin ne leikkaa viipaleiksi. Massa pehmenee käsissä melko nopeasti ja lämpöisenä se litistyy leikatessa.

Kirpputorilta löysin neljä muovista Siku-merkkistä maitotonkkaa, jotka arvatenkin ovat joskus olleet lelutraktorin peräkärryssä. Rokotepullojen kumikorkeista sain tonkkiin kannet, jotka maalasin hopeanvärisellä pienoismallimaalilla. Sitten tulostin niihin etiketit. Purkeissa olisi muka kuivattuja tuotteita: sieniä, omenaviipaleita, nokkosta ja viinimarjanlehtiä. Tulostimeni tarkkuus vaan ei oikein tuntunut riittävän näin pieniin printteihin.

Todellista miniatyyrityötä

Uskaltauduin lopultakin muovailemaan ruoka-aineita. Olin saanut äidiltäni jämäeriä Fimo-massasta. Sitä oli paljon helpompi muotoilla kuin olin arvannut, ja olin tyytyväinen aikaansaannoksiini.

Tein massasta perunamuussia, luumuja, banaaneita, appelsiineja, Runebergin torttuja, keitettyjä ja paistettuja munia, erilaisia juustoja, meetvurstia, lohimedaljonkeja, kinkkuviipaleita, makkaroita, spaghettia ja katkarapuja. Runebergin tortut saivat ylleen kakkukuvun, jonka leikkasin jonkin lääkkeen painopakkauksesta.

Joulu- ja muiden oikean elämän kiireiden takia keittiökalusteiden osat saivat odotella pitkään, ennenkuin pääsin niitä maalaamaan ja liimaamaan. Joku kirous keittiössä taitaa olla, sillä vaikka kaapistosta tuli tällä kertaa jo parempi, tajusin aivan liian myöhään unohtaneeni tehdä pöytälevyyn aukon tiskialtaalle! Nyt kaapistossa oli sitten verho ilman allasta. Ikävä takaisku. Pöytälevyn päälle allasta en enää laittaisi, sillä se tulisi silloin aivan liian korkealle ja kreivitär poloinen joutuisi varvistelemaan ulottuakseen hanaan. Olisi tehtävä erillinen tiskiallaskaluste. Täysin tyytyväinen en muutenkaan ollut tähän kaapistooni, sillä ovet olivat vinksin vonksin ja kaikkea verhosi jonkinlainen huolimattomuuden silaus.

Liedestäkään ei tullut sen komeampi, vaikka olin jo ehtinyt mielikuvissani ihastella sen realistista muotoilua. Liimasin neljä magneettia hellanlevyiksi, sillä ne näyttivät aivan oikeilta levyiltä. Paisti että olivat liian korkeat mittakaavaan. Jos olisin jaksanut nähdä vähän vaivaa, olisin voinut porata levyille kolot hellan pintaan, ja upottaa magneetit osittain puun sisään. Mutta enpä tehnyt niin. 

Nupit syntyivät neppareiden puolikkaista, jotka maalasin valkoisiksi, ja uuninluukku polykarbonaattilevyn palasesta. Saranaksi laitoin palasen mustaa nahkaa.

Luulisinpa joutuvani joskus tekemään uuden lieden. Kodinkoneet eivät selvästikään ole vahvinta alaani.

Puuhella onnistui paremmin. Sen runko syntyi yksinkertaisesti puupalikasta ja liesitaso ohuesta vanerista. Maalasin hellan Jovi-maaleilla harmaaksi ja valurautatason pienoismallimaalilla mattamustaksi. Uuninluukut muovailin Fimo-massasta ja liimasin pikaliimalla paikoilleen. Tällä kertaa en tehnyt aukeavia luukkuja. 

Lattian kipinäsuojus syntyi siideritölkin metallista.

Metalliämpäri sai kuvausta varten sisuksiinsa hiilimurskaa.

Tutkaillessani Internetin ihmeellisiä nukkekotisivustoja, päätin minäkin uskaltautua kokeilemaan pikkuruisten tarve-esineiden väsäämistä. Keittiössä tarvitaan jos jonkinlaista kapinetta. 

Ensin otin esiin balsapuisen leivänpaahtimen, jonka poikaystäväni oli jo kuukausia sitten nakerrellut uutuuttaan hohtavalla dremelillä. Koska hän ei ollut saanut aikaiseksi maalata sitä, minä maalasin sen musta-hopeiseksi omin lupineni ja liimasin sen pohjaan pienet hopeiset helmet jaloiksi.

Tein pari purnukkaa jostakin putkilosta, ja liimasin painonapin osat kansiksi. Tulostin purkkien kylkeen etiketit: tee ja sokeri. Tee on ihan oikeaa teetä; sitä pienintä purua, joka rapisee teesiivilän läpi. Sokeri taas on oikeasti suolaa, koska suola on pienikiteisempää. Purkit huurtuivat myöhemmin kovin rumasti, en tiedä johtuiko se liimasta, vai sisällöstä vai niiden yhdistelmästä.

Kahvimylly syntyi balsasta, halkaistusta puuhelmestä ja pätkästä rautalankaa. Petsasin valmiin tekeleen ja liimasin hullunkurisen oranssin helmen laatikon vetimeksi.

Talouspaperirullateline syntyi niin ikään balsasta, grillitikusta ja puuhelmestä. Paperin kiersin kertakäyttönenäliinasta leikkaamastani kaitaleesta.

Monetkin nukkekotiharrastajat olivat taivutelleet tuikkukynttilöiden suojuksista pieniä piparkakkumuotteja. Niinpä minä tein perässä, mitä muut edellä. Olin aivan yllättynyt miten mukavasti tuo materiaali totteli pinsettejäni ja pihtejäni. Olikin paljon helpompaa työskennellä tuikkukynttilämetallin kuin siideritölkkimateriaalin kanssa!

Luuta syntyi grillitikusta ja ruskeasta paperinaurusta.

Kun olin täyttänyt jääkaapin muovailemillani ruoilla, huomasin hyllyvälin olevan liian suuri. Kaappiin piti lisätä hyllylevyjä. Tein niille kannakkeet tulitikunpätkistä ja liimasin niiden varaan polykarbonaattilevystä hyllyt. Samalla uudistin myös siideritölkistä askarrellut ovihyllyt, ja korvasin ne tuikkukynttilänsuojuksella. 

Huomaamattani olin tuhrannut pikaliimaa sormenpäähäni, eikä jääkaappi irronnutkaan enää kädestäni, kun yritin laskea sen pöydälle! Jouduin repäisemään peukaloni irti väkivalloin, ja kaapin kylkeen jäi kerros ihoani. Hioin sen pois - sormenpääni paranisi kyllä ajan kanssa itsekseenkin.

Minua oli aiemmin oikein käynyt sapettamaan se, miten jotkut nukkekotityypit veivät miniatyyrimaailman aivan äärimmilleen. Tästä mainiona esimerkkinä tulitikkuaski. Kiivastuneena päätin, että kyllä minäkin yhden tikkuaskin saisin aikaiseksi, eihän se nyt mikään maratonjuoksuun verrattava suoritus voi olla! Yllättäen pikkuruisen avautuvan rasian taittelu kartongista ei ollutkaan aivan mahdotonta! Vuolin balsasta soiroja tikuiksi ja tulostin minikokoon ihan oikean tikkuaskin kannen.

Jääkaapin sisältö vaikutti kovin lihapainotteiselta. Muovailin muutaman paprikan ja pari porkkanaleivosta sekä kääretortun. Kellarista voisi sitten hakea vihanneslaatikkoon jotakin vihreää.

Pikkuisen vispilän rakensin rautalanganpätkästä, jonka taivutin silmukaksi. Sitten irrotin vanhasta kuulakärkikynästä jousen ja kiepautin sen rautalangan lenkkiin. Tujaus pikaliima piti jousen paikallaan. Fimosta muovailin kahvan, ja samalla muotoilin myös kauhan samaa sarjaa.

Kylpyhuoneen kalustus

Kylpyhuonekalusteiden tekeminen hermostutti minua kovasti. Miten saisin niin epämääräisen muotoiset kalusteet kuten pöntön ja ammeen tehtyä? Muovailumassoilla ehkäpä kaiketi tietenkin, mutta takuulla niistä tulisi krumppuiset ja tökeröt... Jätin asian hautumaan ja päätin aloittaa helpommista kalusteista.

Kylpyhuoneeseen tulisi pitkähkö pöytätaso, jonka alle saisi pesukoneen sievästi osittain piiloon ja päällä olisi lavuaari. Sahasin osat puusta, hioin, liimasin ja maalasin taas Tiimarin maaleilla. Hyllykköön taittelin vohvelikankaisia pyyheliinoja siisteihin pinoihin. Altaan alle ripustin verhon peittämään kuvitteellisia viemäriputkia.

Yhtäkkiä sain idean lavuaaria varten! Nappasin Rexona Roll-on -deodoranttipullosta korkin ja sahasin sen pään irti lehtisahalla. Hioin reunat hiomapaperilla ja pienillä viiloilla. Altaan pohjalle leikkasin juomatölkistä palasen esittämään viemäriaukkoa. Minulla ei ollut mitään maalia, joka kestäisi muovissa, joten en päässyt vielä liimaamaan allasta paikalleen pöytätason päälle. Olin aika tyytyväinen silti, sillä altaani näytti keskeneräisenäkin aivan design-tuotteelta.

Ehkäpä nukkekotiharrastajien tuntema "nukkissilmä" alkoi jo kehittyä minussakin, sillä muistin huuliherpeslaastarilaatikossa olevan käyttökelpoisen pikku peilin. Irrotin sen ja näpersin sen ympärille puiset kehykset. Tein samalla myös kauniin taulun kylpyhuoneen seinälle. 

Pilvilinnan kylpyhuoneesta oli jo tulossa yksi talon sievimmistä huoneista. Kelta-sininen värimaailma miellytti minua kovasti.

Oli aika käväistä Tampereella. Sinooperista löytyi kiiltävää, vesiohenteista Aqualux-maalia, joka väitti pysyvänsä niin muovissa kuin metallissakin. Olin hyvin epäileväinen, mutta ostin silti purkin, ja toden totta sain pesualtaani maalattua.

Taivuttelin paksusta rautalangasta kraanan, ja kiillotin sen dremelillä. Pienistä helmistä tein hanat, ja liimasin kaiken kasaan pikaliimalla. Ei huonompi lopputulos!

Myös sulhollani on selvästi "nukkissilmää", sillä hän hoksasi että salmiakkijauhetta sisältävistä putkiloista saa lyhentämällä näppärästi voide- tai vaikka sinappituubeja. Maalasin nämä tuubitkin Aqualux-maalilla.

Apteekissakin käyminen kannatti jälleen. Siellä nimittäin jaettiin ilmaiseksi pieniä pyöreitä, sormeen ujutettavia peilejä, jälleen huuliherpeksen hoitoa varten. Leikkasin peilin ympärillä olevan muovisen tötterön ohuemmaksi ja kiinnitin peiliin rautalangasta telineen. Muovinen kehys oli sopivasti sininen ja sopi sellaisenaan kylpyhuoneen värimaailmaan. Näin kreivi oli saanut parranajopeilin!

Seuraavana oli vuorossa edestätäytettävän pesukoneen kasaaminen. Päätin taitella sen pahvista. Rummun pyöräytin virvoitusjuomatölkin alumiinista ja pistelin siihen harpilla reikiä. Metallin kiinnittämisessä ilmastointiteippi on aika hyvä vaihtoehto. 

Ongelmat alkoivat siinä vaiheessa, kun piti saada aikaan pesukoneen luukku. Yritin leikellä sitä myös juomatölkistä, mutta kun jo toinenkin tekeleeni epäonnistui täysin, päätin luovuttaa. Ajattelin, että tässä olisi hyvä jokin valmis metallinen rengas. Kas kummaa - sellainen löytyikin aivan tuota pikaa. Olin kerran löytänyt tienpenkalta paksun panssariketjun, jonka oletin olevan koiran kuristuspanta. Siinä sattui olemaan päässä juuri täsmälleen pesukoneeni aukkoon sopiva rengas! 

Sahasin renkaan irti rautasahalla, liimasin siihen palan polykarbonaattilevyä ikkunaksi, ja näin oli pesukone saanut luukun. Koneen nappulat tein halkaistuista puuhelmistä, ja vasta kun olin jo liimannut ne pikaliimalla, tajusin, miten naurettavilta ne näyttävät. Miksi olin tehnyt niistä niin epärealistiset? Pikaliimaa ei saanut enää irrotettua. Kone näytti muutenkin olevan malliltaan melko antiikkinen, mutta eivätkös vanhat kodinkoneet olekin kestäviä...

Jäin melkoisen tyytymättömyyden valtaan pesukoneen suhteen. Vielä kun muutaman päivän kuluttua huomasin pikaliiman aiheuttaneen kummallisen kemiallisen reaktion niin polykarbonaattilevyn kuin Aqualux-maalinkin kanssa, sieppasin koko ruman hökötyksen pois ja jätin pesukoneasian vielä hautumaan mieleeni. Eikä edes siskontyttöni huolinut rumaa pesukonetta omaan nukkekotiinsa, koska sen luukku ei auennut ihan oikeasti. Huoh.

Oli aika käydä kylpyammeongelman kimppuun. Ihan itse -foorumin nukkekotiharrastajat ehdottivat tekemään ammeen tuorejuustorasiasta. He olivatkin saaneet niistä aikaan kauniita ammeita, mutta minua häiritsi se, että ammeen reunat jäisivät kovin ohuiksi. Creme Bonjour-juustossa kuitenkin oli hyvänmallinen ja -kokoinen rasia, joten päätin hyödyntää sen muottina.

Ostin ilmassakovettuvaa Jovi-muovailumassaa, jolla vuorasin rasian. Nukkemuotoilua varten ostamani puiset muotoilupuikot olivat tässä hyvänä apuna. Jätin ammeen pariksi päiväksi kuivumaan ja lähdin miehelään Tampereelle. Kotiin palatessani havaitsin, että massa oli yhä melko märkää. Tämä oli etu, sillä saatoin vielä vuolla ammetta alaosastaan hieman kapoisemmaksi. Käytin tähän työhön mattoveistä.

Vielä pari päivää kuivuttuaan amme oli valmis hiottavaksi ja maalattavaksi. Onneksi oli poutapäivä, ja pääsin hiomaan ulkosalle, sillä tämä hieno pöly on vielä puupölyäkin inhottavampaa sisätiloissa. Hiominen on yleensäkin minulle aika ylivoimasta, ja niin tälläkin kertaa esine jäi jonkin verran epätasaiseksi. Maalasin ammeen Aqualux-maalilla. Laiskuuttani tökkäsin puuhelmet jaloiksi, ja näin tassuammeesta tulikin palloamme. Minulta pitäisi kokonaan kieltää puuhelmien käyttö - pilaan niillä yhden jos toisenkin kalusteen!

Hanasysteemit kokosin jälleen rautalangasta, helmistä ja nuppineuloista.

Puutyötunnilla kävin uudelleen pesukoneongelman kimppuun. Sahasin lankusta palikan, jonka keskelle porasin 25-millisellä terällä reiän. Heilani ehdotti, että hankkisin rautakaupasta prikan pesukoneen luukuksi, sillä aiempi pyöreä rengas oli vaikea kiinnittää ja typerän näköinen. Näin teinkin. Prikka oli jyhkeämpi kuin olin kuvitellut, mutta kelpasi luukuksi. Käytin sen liimaamiseen tällä kertaa kontaktiliimaa, koska en halunnut pikaliiman jälleen sumentavan luukun ikkunaa. Valintakiekot sahasin pyöreästä puurimasta. Uudesta pesukoneesta tuli vain aavistuksen paremman näköinen kuin ensimmäisestä, mutta päätin, että aavistus kyllä riittää.

Kylpyhuoneessakin piti olla lämmitys. Olin suunnitellut mustakylkisen kaminan sijoittamista perimmäiseen nurkkaan. Kirpputorilta löysin pätkän harmaata muoviputkea, josta tuli hyvä runko. Pillistä tein savuhormin, Jovi-massasta luukun, suuresta puunapista kannen ja puutikun pätkistä jalat. Lopuksi kiersin vielä koristenyöriä kaminan ympärille. 

Maalasin kaminan mattamustalla pienoismallimaalilla ja huomasin unohtaneeni tuhkaluukun. Tulipa kaminasta muutenkin melkoisen surkea esitys. Uusiksi menee sekin!

Kylpyhuoneen lampunvarjostin syntyi kuten muissakin huoneissa. Tällä kertaa maalasin kartonkivarjostimen keltaiseksi ja liimasin pieniä muovihelmiä kiertämään sen reunaa.

Elämää keittiössä

Jo syksyn ensimmäisellä puutyötunnilla olin surautellut vannesahalla puusta ja osittain ohuesta vanerista osat keittiön kaapistoihin, ruokapöytään, puulaatikkoon sekä tuoleihin. Olin aivan ihastuksissani siitä, miten sieviä pikku tuolien osista tulikaan, sillä olin ollut jokseenkin huolissani niin pikkutarkkojen osien valmistamisen suhteen. Kaiken kaikkiaan näin pienten kalusteiden työstäminen vaati alkuun totuttelua, sillä pienet osat tuppasivat katoamaan valtavien koneiden aukkojen uumeniin tai sinkoilemaan sormistani ympäri luokkaa. Onnistuin jopa saamaan hiomakoneen pahan kerran jumiin, kun pöytälevy singahti sen sisään ja koko kone päätti lopettaa yhteistyön.

Jääkaappi (merkitty yläkuvaan nuolella) oli mielenkiintoinen työ. Siitä piti tehdä retrotyyppinen, pyöreäkulmainen ja korkea kaappi. Sahasin ensin osat liiteristä kaivamastani vanhasta lankusta pyörö- ja vannesahoja käyttäen, ja pyöristin sitten jääkaapin kulmat hiomakoneella. Kaapin oveen piti saada kolonen hyllyjä varten. Sen koversin taltalla, puukolla ja vasaralla. Tämä oli yllättävän sujuvaa jopa sähkötyökoneisiin mieltyneelle nikkaroijalle, ja niinpä rupesin miettimään, mahtaisikö myös esimerkiksi ammeen työstäminen onnistua samoin. 

Kotona jatkoin jääkaapin työstämistä heilani hankkimalla dremel-kopiolla, jonka avulla syvennyksen hiominen kävi mukavasti. Homma vaati kyllä kärsivällisyyttä, joka ei ole koskaan ollut vahvimpia ominaisuuksiani. Olisin aivan vimmalla jo halunnut päästä täyttämään kaappia täytekakuilla ja juustoilla.

Keittiön pöytä syntyi helposti. Sahasin vannesahalla vanerista pöytälevyn ja käytin jalkoina valmista puurimaa. Sitten liimasin osat toisiinsa ja petsasin valmiin pöydän. Vannesahan kanssa pitäisi aina muistaa käyttää tukipalaa varsinaisen sahattavan vanerin alla, sillä saha repii vanerin reunoja aika rumasti.

Rakensin myös pienen puulaatikon asukkaiden polttopuita varten. Dremelistä oli jälleen iloa - tein sillä laatikon seiniin urat muistuttamaan lautarakennetta. Maalasin laatikon Tiimarista ostamillani Jovi Decor -maaleilla. Pakkauksessa on neljä melko käyttökelvotonta väriä sekä musta ja valkoinen. Ihme kyllä, noita ällistyttävän rumia värejä sekoittamalla sain aikaan varsin hienoja sävyjä. Tein laatikkoon saranat kartongista, mutta enpä tiedä, kauanko ne mahtavat kestää availua. Polttopuut sahasin oksanpätkistä ja halkaisin puukolla.

Samaan syssyyn liimasin kasaan seinähyllyn ja maalasin sen punaiseksi. Keittiöstä tulisi iloinen värien sekamelska. Oli ihanaa päästä sovittelemaan hyllykköön pikkuisia posliiniastioita.

Aioin päästää valmiina ostetun kaulimen sekä sinkkiämpärin talooni, vaikka noin periaatteessa en ostotavaroita hyväksykään. Kaulimesta piti kyllä hieman hioa kahvoja ohuemmiksi. Ja eräs ystäväni huomasi heti, että sinkkiämpäri tarvitsee puisen kädensijan
Olin myös aikoinani ostanut Sinooperista metallisen ruokailuvälinesarjan, ja nyt niitäkin pitäisi jotenkin tuunata, jotta ne voisivat päästä mukaan talooni. Leikkasin veitsestä kahvan irti ja upotin terän pieneen balsasta vuoltuun kädensijaan. Puun ja metallin yhteenliimamiseen kävi pikaliima.

Leivoin leipiä Tiimarista ostamastani Jovi-muotoilumassasta, joka kuivahtaa ja kovettuu itsekseen ilman vaikutuksesta. Maalasin käntyt akvarelliväreillä. Limput ja ruisreikäleipä onnistuivat hyvin, mutta patongeista tuli kärähtäneen näköisiä. Semmoiset tekeleet nakkasin pois, sillä kreivittären leipomusten pitää olla ensiluokkaisia.

Olin sahannut jo ensimmäisellä puutyötunnilla kaikkien tuolien osat etummaisia jalkoja lukuunottamatta. Vannesahalla pinnatuolien selkänojatkin syntyivät helposti. Käytin materiaalina pieniä puunpaloja koulun jätepuulaatikosta. Selkänojien ahtaat välit hioin sileiksi hiekkapaperin ja pienten viilojen avulla. Miesystäväni oli kaikessa ihanuudessaan ostanut minulle viilasatsin lahjaksi. Seuraavalla puutyötunnilla sahasin tuoleihin loput jalat ja liimasin ne kokoon.

Kotona maalailin tuolit iloisilla väreillä. Vuosia sitten, kun televisiosta alkoi Frendit-sarja, minä ihastuin Monican keittiöön, jossa ruokapöydän ympärillä oli erilaisia ja erivärisia tuoleja. Minun pikku keittiössäni tuolit ovat kyllä kaikki samaa mallia, mutta jokainen sai omanvärisensä maalin pintaansa.

Jääkaapin oven kiinnitin pienillä valmiina ostetuilla metallisaranoilla. Liimasin ne paikalleen kontaktiliimalla. Surautin dremelin pikkuisella katkaisulaikalla kaapin sisäpuolelle urat lasihyllyjen ujuttamista varten.

Vihdoin pääsin jatkamaan myös kuukausi aikaisemmin aloittamaani kaapistoa. Kaapistossa pitäisi olla tietenkin vanhanaikainen kipattava puulaatikko sekä muutama alakaappi. Yläkaappien lisäksi tein avohyllyjä, jotta voisin myöhemmin askarrella näkyviin kivoja pikku ruokapakkauksia.

Olisin halunnut keittiöön oranssit seinät, mutta koska tapetointivaiheessa sain käsiini vain keltaista tapettia, jouduin siitä ajatuksesta luopumaan. Nyt sitten maalasin kaappien ovet oranssilla, jota sekoittelin Tiimarin Jovi-maaleista. Muuten kaapisto ja hyllyt saivat pintaansa reippaan punaisen maalin. Mutta mitä enemmän maalasin, sitä kamalammalta kaapisto alkoi näyttää. Yritin pelastaa tekeleen sinisillä koristemaalauksilla, mutta eipä se siitä yhtään parantunut. 

Kaapiston vastenmielisyyttä lisäsi vielä sekin, että tajusin vasta nyt pöytätason olevan aivan liian korkealla ja ulottuvan kreiviä melkein rintaan! Sama vika näytti olevan myös kylpyhuoneen kalusteessa. Oli liian myöhäistä madaltaa kalusteita. Minua kiukutti ja inhotti. Pakko aloittaa alusta koko kaapiston rakentaminen. Onneksi pieni sisarentyttäreni ei ole yhtä kriittinen, vaan vei kaapiston tyytyväisenä omaan nukkekotiinsa!

Keittiössä pitäisi olla kaapit täynnä ruokaa! Skannasin erilaisia ruokapakkauksia ja tulostin ne paperille. Sitten taittelin niistä hiutalepakkauksia, maito- ja mehutölkkejä. Tulipa niistä ihastuttavia! Pettymys valtasi kuitenkin mieleni, kun vein tuotteet nukkekotiin. Ne näyttivät sielläkin miniatyyreiltä, vaikka oli laskenut suhteet oikein. Mieleeni muistui, että olin joltakin nukkekotisivulta joskus lukenut, että pienten esineiden ollessa kyseessä ei kannatakaan tarkasti noudattaa mittakaavaa, sillä ne jäävät silmällä katsottuina turhan pieniksi.

Kattilan ja paistinpannun muovailin Tiimarin Jovi-massasta. Kun massa oli kuivunut, maalasin esineet mattamustalla pienoismallimaalilla, jotta ne näyttäisivät valurautaisilta.
Lampunvarjostimen askartelin kartongista kukkaputkilon korkin varaan, päällystin sen vielä pikkuruudullisella kankaalla ja koristin reunan pitsillä.


Marraskuun puutyötunnilla kävin uudelleen rakentamaan keittiönkaappeja. Toimin aivan samoin kuin edelliselläkin kerralla, mutta yritin tehdä kaapiston suhteet paremmiksi tällä kertaa. Jätin kaapiston reunaan tilan myös sähköliedelle, jota en aiemmassa suunnitelmassani ollut ottanut huomioon. Kreivittären keittiössä pitäisi olla sekä moderni liesi että kaunis vanhan ajan puuhella.

Lieden rakentamiseen minulla ei ollut etukäteissuunitelmia, mutta rupesin silti työhön, sillä puutyötuntia oli vielä reippaasti jäljellä. Suunnittelemattomuus ei yleensä tiedä hyvää näissä hommissa. Sahailin lehtisahalla (koska rakas vannesahani oli lopullisesti rikki eikä uutta oltu saatu vieläkään hankittua) 7 milliä paksusta puunpalasta osia, joista liimailin kokoon hellaa muistuttavan rakennelman.

Rekvisiittaa putiikkiin

Kreivitär von Hottendottir pitää pientä putiikkia talonsa alimmassa kerroksessa, katutasossa. Putiikissa myydään käsitöitä ja käsityötarvikkeita sekä kaikkea pientä kaunista tavaraa.

Päätin nimetä kaupan Sammakkoprinsessaksi, koska se on nimi, jonka itse haluaisin omalle yritykselleni, jos olisin yrittäjä. Valitettavasti vaan tuo nimi on jo käytössä kauneuspalveluyrityksellä. Ehkäpä ei haittaa, jos nukkemaailmassa von Hottendottirit käyttävät samaa nimeä?

Printtasin liikkeen logon paperille ja liimasin sen puuviilusta leikkaamani kyltin päälle. Kiinnitin kyltin roikkumaan liikkeen ikkunan eteen ohuella koruketjulla, jonka nappasin jostakin vanhasta rihkamakorustani.

Käytin kyltin kiinnittämiseen myös pieniä messinkirenkaita, jotka aikoinaan olivat jääneet talteen hopeakorutunnilla.

Kaupassa pitää olla runsaasti hyllytilaa. Ajattelin sisustaa kaupan samaan tyyliin kuin muunkin talon, eli romanttisen vanhanaikaisesti. Rakensin ensitöikseni puusta myymälään tiskin sekä sen taakse korkean hyllykön. Maalasin ne valkoisiksi, mutta valmiit kalusteet nähdessäni aloin harmitella, etten vain yksinkertaisesti ollut petsannut niitä. No, eteenpäin ja surut pois! Hyllyissä oli paikat lukuisille kauniille kankaille, joita Sammakkoprinsessan tuotevalikoimaan kuului. Leikkasin erilaisista tilkuista sopivia paloja, jotka kiepautin hyllyille.

Poikaystäväni oli jälleen osallistunut nukkekotitouhuihin tuomalla työpaikaltaan pieniä lasipulloja, joissa oli ollut rokotteita tai muita lääkeaineita. Suurimmat pullot pääsivät kauppaan, ja sisälsivät nyt nappeja tai helmiä.

Olin tehnyt valkoisen hyllykön yläkerran sinistä huonetta varten, mutta siirsinkin sen kauppaan ja somistin hyllyn reunan valkoisella puuvillapitsillä. Hyllyn alle askartelin suuren korin myytäviä tuotteita varten. Kori syntyi lääkemittakupista. Se oli juuri sopivan muotoinen ja kokoinen. Vuorasin sen sisäpuolen kankaalla ja kiersin ulkopinnalle beigenväristä puuvillalankaa. Kahvat tein virkkaamalla.

Suuren ikkunan eteen ajattelin tehdä pitkän tason. Se palvelisi samalla sekä näyteikkunana että kaupan hyllynä. Sahasin osat puusta, liimasin ne yhteen puuliimalla ja viimeistelin ohkaisella vanerilla. Ikkunan taso noudattaa samaa muotoilua kuin kaupan myyntitiski.

Olin malttamaton mallinukkien suhteen, mutta niiden rakentaminen oli suuri mysteeri. Ihan itse -foorumilla joku kertoi tehneensä muotin vanhasta muovinukestaan, ja painelleensa siihen muottiin sitten massasta mallinukkeja. Tuo oli mielestäni hieno idea. Minun kyllä teki mieli tehdä kipsimuotti, johon voisi valaa paperimassaa. Tiesin, että minulla oli toki vintillä vaikka kuinka paljon kipsiä ja muut muotintekovälineet. Siitä oli kuitenkin useita vuosia, kun olin tehnyt nukkemuotteja, eikä minua hirveästi innostanut ryhtyä niin suuritöiseen urakkaan.

Koska minulla ei sattunut olemaan valmista nukkea kaytössäni, piti minun muotoilla torso Fimo-massasta. Jätin mallinukkeasian hautumaan kaikessa rauhassa - ehkäpä jonain päivänä innostuisin tekemään ne muotitkin.

Muovaillessani tein myös pieniä valko-punaraitaisia karkkikeppejä. Ujutin ne lasipulloon, ja keksin, että Sammakkoprinsessan valikoimiin voisi kuulua myös käsintehtyjä karamelleja. Olohuoneen jättimäinen suklaakonvehtipurkkikin päätyi nyt kaupan tiskille. Käsintehtyihin, hintaviin tuotteisiin erikoistuneilla liikkeillä kannattaa aina olla myynnissä myös jotain edullista pikkutavaraa, tai vaikkapa juuri karkkeja, jotka tarttuisivat asiakkaiden matkaan!

Halusin myös saada uutta ilmettä myyntitiskiin. Olin löytänyt Tiimarista pikkusieviä puuleikkauskoristeita. Sahasin niistä lehtisahalla osan irti, maalasin vaaleansinisiksi ja liimasin ne tiskin etuseinässä oleviin paneeleihin. Ajattelin yrittää tehdä putiikkiin todella romanttisen sisustuksen, ja tässä oli hyvä alku.

Kreivittären kaupassa saa viettää aikaa kaikessa rauhassa sovittaen vaatteita ja miettien vaihtoehtoja teekupposen ääressä. Sinne siis tarvittiin nojatuoli kiireettömiä asiakkaita varten.

Nappasin yhden olohuoneeseen valmistamistani tuoleista. Maalasin puuosat valkoisiksi. Tuolin selkämykselle asetin pienen pitsiliinan, joka syntyi brodyyrinpalasesta. Muotoilin sen hiuslakan avulla, jotta se pysyisi kauniisti paikallaan tuolin nojalla.

Harjoittelin jälleen Fimo-massasta muovailua. Minua oli aina ihmetyttänyt pienet appelsiiniviipaleet, joita olin nähnyt joidenkin ihmisten muovailleen ja halusin opetella itsekin. Löysinkin netistä loistavat ohjeet ja niiden avulla pyörittelin pikkuisia sitrushedelmiä. Omani eivät onnistuneet täydellisesti. Ne sopivat kuitenkin marmeladimakeisiksi kaupan hyllyyn. Samalla muovailin myös englanninlakritsia, nekkuja sekä tikkukaramellejä. Tikkareiden tikut vuolin coctailtikuista.

Taas oli oma miekkoseni keksinyt hyödyllisiä kapistuksia Biltemasta. Korkista valmistetut huonekalujen jalkojen suojapalat tulivat tarpeeseen. Leikkasin niistä korkit karkkipurkkeihin ja pääsin eroon kumitulpista.

Tampereella Tamperetalossa oli kädentaitomessut, joiden yhteydessä oli myös pieni nukkekotimessuosasto. Arvelin että sieltä saisin Fray Stay -rispaantumisenestoainetta, joka tulisi olemaan välttämätön siinä vaiheessa, kun alan ommella myytäviä tekstiilejä puotiin ja vaatteita talonväelle. Tuotetta myi messuilla Dolores-nettikauppa. Oli hienoa päästä näkemään livenä Doloreksen tuotevalikoimaa ja mukaani tarttui myös valikoima erilaisia nauhoja.