Ensimmäiset vaatteet

Kreivitär Lilja von Hottendottir pukeutuu kotonaankin aina oikein viehättäviin vaatteisiin. Aloitin hänen vaatettamisensa alusvaatekerrasta, kun makuuhuoneen katosvuoteen verho jäi käyttämättä. Olin leikannut verhot kankaasta vinoon, koska joskus olen ollut ymmärtävinäni, että siten kangas laskeutuu kauniimmin. Vinoon leikkaamisesta on myös se hyöty, etteivät reunat rispaannu.

Aluspaita syntyi kolmesta suorakaiteen muotoisesta kappaleesta, joissa kaikissa oli pitsi reunassa. Olin hankkinut hyvin hentoista puuvillapitsiä vuosia sitten, ja pelkään jatkuvasti sitä päivää, jolloin pienet pitsini loppuvat. Niitä kun ei löydä oikein mistään. Kiinnitin suorakaiteen muotoiset palat hihoiksi niin, että ompelin niihin vekit. Näin loin illuusion puhvihihoista.

Alushame syntyi niinikään suorakaiteen muotoisesta kappaleesta, jonka rypytin yläreunastaan.

Vaatteiden kiinnittäminen oli pieni ongelma, sillä halusin niistä riisuttavia. Nepparit ja napit olivat liian isoja, tarranauha liian paksua. Niinpä harsin muutamalla pistolla paidan kiinni takaa ja solmin langan rusettisolmulla. Samoin tein alushameen vyötärön kohdalla. Näin vaatteet on kyllä helppo riisua, mutta pukemiseen tarvitaan avuksi neulaa.

Makuuhuoneen muutoksia

Makuuhuone tuntui aika ahtaalta. Missä ihana pariskuntamme oikein säilyttäisi vaatteitaan? Päätin tehdä jyhkeän lipaston, koska vaatekaappi ei oikein sopuisasti mahtuisi huoneeseen. Koulun jätepuulaatikoista löytyi sopivaa lautamateriaalia, josta siivutin palaset lipastoa varten. Maalasin lipaston valkoiseksi ja liimasin laatikoihin vetimet pienistä metallihakasista.

Huomasin viettäväni paljon aikaa vain tuijotellen nukkekotiani. Joskus tunsin ihastusta, ja joskus tyytymättömyyttä. Makuuhuone oli ikävän ahdas ja hankala, kun yksi sänky vei melkein koko lattiapinta-alan. Päätin tehdä radikaalin ratkaisun: katkaisemalla vuoteesta katoksen kokonaan pois, sain siirrettyä sen toiselle seinustalle, ja huone muuttui samalla avaraksi. Se muistutti nyt enemmän aikuisten makuuhuonetta, kun vauvamaiset pitsiverhot sängyn päältä olivat poissa. Samalla lisäsin päiväpeittoon vanuvuorauksen, ja ompelin siihen tikkauksia. Aiemmin hiukan kovalta vaikuttanut peti oli nyt ihanan muhkea.

Uuden järjestyksen myötä makuuhuoneeseen mahtui vieläpä iso vaatekaappikin! Vaatekaappi sai sisäänsä hyllyt, ja sen yläreunaa laitoin kiertämään valmiin koristelistan. Aika massiivinen listahan se oli, mutta kapeampaa minulla ei enää ollut jäljellä. Ovien saranat leikkasin nahasta ja vetimiksi liimasin hakaset. Kaapin jalat sahasin puisesta pyykkipojasta koulun suurella vannesahalla.

Puutyöluokan massiiviset sähkötyökoneet alkoivat kiukuttaa minua. Miten paljon siistimpää jälkeä mahtaisinkaan saada aikaan, jos minullakin olisi mahdollisuus hankkia juuri minityöskentelyyn sopivat laitteet.

Romanttinen katosvuode

Tänä vuonna naisten puutyökurssi onkin järjestetty niin, että kokoonnumme aina kerran kuussa kokonaiseksi lauantaipäiväksi. Tämä sopii minulle erinomaisesti. Jo ensimmäisellä kerralla sain paljon aikaan, vaikka olin unohtanut kotiin kaikki kalusteiden mittapiirustukset. Jatkoin nikkarointia kotona monena päivänä niin, etten malttanut oikein edes syödä välillä. Tuntikausien nälkäisenä väkertäminen alkoi tuntua särkynä niskassa ja pään jomotuksena. Nukkekotiharrastus tekee hyvää mielelle, mutta ei aina kovin hyvää keholle.

Vaaleanpunaista makuuhuonetta tulisi tottakai hallitsemaan komea pylvässänky, jota myös kreivi osaisi arvostaa. Tosimiestä ei hetkauta hempeässä makuukamarissa nukkuminen! Tein sängyn pohjan kolmemillisestä mdf-levystä, ja muut osat puusta. Alunperin mallin piti olla todella yksinkertainen, mutta kun silmiini osui kuva Boknäsin uudesta pylvässängystä, päätin lisätä omaan vuoteeseeni pieniä tulitikunpätkiä pinnoiksi. Sänkyyn tuli myös vaahtomuovipatja, jota peitti valkoinen lakana. Von Hottendottirit nukkuvat makoisasti lämpimän huovan alla, jonka leikkasin pehmeästä villakankaasta.

Tein aivan yksinkertaisen valkoisen pussilakanan, koska se ei tulisi näkymään muiden vuodevaatteiden alta. Komeat pinkit tyynyt koristin puuvillapitsillä. Päiväpeitteeksi valitsin vaaleanpunaruudullista puuvillaa, jonka yläreunaan ompelin hulppean brodyyrin. Katosvuoteen verhot tuottivat minulle päänvaivaa. Jotenkin ne pilasivat koko sängyn. Eihän Boknäsin kauniissa pylvässängyssäkään ollut mitään kankaita roikkumassa katosrakenteista. Mutta toisaalta - miksi pylväät, jollei niillä ole mitään virkaa? Päätin jättää pitsikoristeiset verhot paikoilleen.

En saanut eräänä iltana unta ja aloin tulostella kuvia huoneiden tauluja varten. Valitsin sellaisia kuva-aiheita, joilla oli merkitystä minulle. Seuraavana päivänä liimailin kuvat puupahville, ja sahasin puusta kehykset. Kiinnitin langanpätkän taulujen taakse ripustamista varten. En halunnut liimata seinille mitään, sillä kaikkien huonekalujen pitäisi olla irtonaisia ja liikuteltavia. 

Niinpä seiniin piti jotenkin hakata pikkuruisia nauloja. Löysin askartelutarvikekätköistäni pieniä kullanvärisiä neuloja, jotka olivat nuppineulamaisia, mutta vain sentin mittaisia. En muista lainkaan, mistä olen ne joskus hankkinut, ehkä Tiimarista. Painoin ensin nastan huoneen seinään ja kopsuttelin sen vasaralla syvemmälle. Sitten irrotin nastan ja tuikkasin kultaisen neulan nastan jättämään reikään. Lopuksi vielä vasaroin neulan syvemmälle ja ripustin taulun paikalleen. Takaseinään oli kuitenkin aika mahdotonta mennä vasaran kanssa kopsuttelemaan, mutta siihen pulmaan ratkaisun toi vanha vasarani, jonka varsi oli kerran remontoinnissa katkennut - tällainen pikku voimanpesä kun minä olen! Vasarasta oli jäljellä enää vain rautainen teräosa, ja se sopikin mainiosti miniatyyrimaailmaan.

Hämmentävää kyllä, makuuhuone kutistui varsin pikkuiseksi, kun iso vuode pääsi paikalleen. Miten saisin huoneeseen mahtumaan edes lämmitysuunia enää?

Makuuhuoneen ahtauden takia päätin hylätä ajatuksen peilipöydästä. Olin jo aloittanut sen tekemisen, mutta siitä oli tulossa sen verran köppäinen, että nakkasin tekeleen mielihyvin roskikseen.

Lämmönlähde olisi kuitenkin ehdottoman tärkeä, ja niinpä aloin askarrella uunia. Tein sen tukevasta pahvista, jonka päällystin karkeapintaisella akvarellipaperilla. Maalasin paperin valkoisella seinämaalilla, ja sain aikaan vaikutelman rapatusta pinnasta. Uuninluukut ja kipinäsuojan lattialle leikkasin juomatölkistä. Kahvoiksi kiepautin pätkät hopealankaa ja siitä väänsin myös pidikkeen kynttilälle. Kynttilä puolestaan löytyi keittiöstä, se oli siskontyttären synttäreiltä säilynyt kakkukynttilänpätkä.

Aiemmin väkertämäni ensiapulaukku sai kokea muodonmuutoksen. Kuvasin digikameralla kreivitär Liljan ja kreivi Mikaelin, ja tulostin kuvan pitsireunuskuviolla somistettuna. Sitten liimasin kuvan laukun kylkeen. Tähän matkalaukkuun kreivitär keräilee romanttisia muistojaan heidän yhteisiltä matkoiltaan, ja säilyttää sitä vuoteensa alla.

Pyykinpesua

Kylpyhuoneen pyykkikori syntyi muovisesta lääkemittakupista. Päällystin sen sisäpuolen puuvillakankaalla, ja ulkopinnalle kiersin beigeä neulelankaa. Korin reunuksen huolittelin vinonauhanpätkällä. Pyykit syntyivät kangastilkuista, jotka muotoilin veden ja hiuslakan avulla. Kun kerran korien makuun olin päässyt, taittelin vielä kovetetusta ristipistokankaasta pikkuisen vasun rasvapurkeille ja muille hygieniatuotteille. Sen reunaan liimasin kanttinauhaa.

Omaa Lundby-nukketaloaan kalustava ystäväni oli tarkkasilmäisenä hoksannut, että erään joulukoristeena myytävän pahvikuusen helminauhasta tulee ilmiselvästi tulppaketjua nukkekodin ammeeseen. Niinpä hän ystävällisesti lahjoitti minullekin tuollaisen pikku kuusen. Irrotin nauhan, ja ujutin sen toisen pään tulpan sisään. Tulppa syntyi yksinkertaisesti harmaasta kumipötköstä, jota sulhaseni oli tuonut työpaikaltaan. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin tarkoitukseen pötkylä alunperin on tarkoitettu.

Suunnittelin laittavani kylpyhuoneen katonrajaan pyykkinarun, mutta sen kiinnittämisessä oli vielä miettimistä. Kuningasajatuksia odotellessani askartelin pyykinkuivaustelineen valmiista ohuesta rimasta ja muliinilangasta.

Sininen kamari

Ensimmäisenä yläkerran sininen huone sai sinivalkoraidallisen maton lattialleen. Puuvillaisesta langasta kudottu matto oli mukavan taipuisa ja ohut, päinvastoin kun pehmoisista langoista kutomani makuuhuoneen ja olohuoneen matot.

Tämä huone aiheutti minulle valtavaa päänvaivaa. Aivan aluksi olin suunnitellut siitä vierashuonetta. Sitten se muuttui askarteluhuoneeksi. Mutta kun mietin askarteluhuoneen kalustusta, tajusin, miten tympeän näköinen siitä tulisi: hyllyjä, pöytiä, lipastoja. Palasin takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan. Sinisestä huoneesta tulisi sittenkin valkoisin huonekaluin kalustettu vierasmakuuhuone. Haaveilin koukeroisesta rautasängystä! Pilvilinnan asukkaat kutsuvat näet mielellään sukulaisiaan ja hyviä ystäviään yökylään. Askartelinkin heti huoneeseen romanttisen lampunvarjostimen kartongista, sideharsosta, puuvillapitsistä ja silkkinauhasta.

Kun yläkerran sininen huone profiloitui vieraiden makuuhuoneeksi, päätin tehdä keskikerroksen pikkuisesta huoneesta paikan, jonne kreivi Mikael ja kreivitär Lilja voisivat käpertyä kainaloittain katselemaan elokuvia tai lueskelemaan kirjoja. Siispä huoneessa piti olla sohva. Minä en yleensäkään ole sohvien ystävä. Ne ovat useimmiten rumia möhkäleitä, jotka lietsovat ihmisiä laiskotteluun ja vastenmielisessä vaaka-asennossa lojumiseen. Siksipä päätin tehdä Pilvilinnaan komian entisaikaisen puusohvan. Koska olin aikeissa maalata sohvan vihreäksi eikä puun pinnan tarvinnut erottua, tein kaikki osat mdf-levystä. Sitä on huomattavasti helpompi työstää lehtisahalla kuin massiivipuuta silloin, kun tarvitaan koristeellisia osia.

Maalasin sohvan Tiimarin Jovi-maaleista sekoittamallani vihreän sävyllä, josta ei tullut lainkaan sellaista, mitä olin mielessäni kuvitellut. Lisäsin vielä valkoisen sydänkuvion selkänojaan. Vaahtomuovinpalasta leikkasin patjan, jonka päällystin vihreällä, pikkuruutuisella kankaalla. Kaikki tämän huoneen tekstiilit tulisivat olemaan samaa kangasta, ja kaikki huonekalut samaa vihreäksi maalattua sarjaa.

Koska minulta oli päässyt loppumaan ohuet puupalat, minun piti sahata niitä sirkkelillä pitkästä laudanpalasta. Niitähän tarvitaan koko ajan lähes kaikkien huonekalujen rakentamisessa. Ikävä puoli asiassa oli se, että näiden siivujen sahaaminen oli todella pelottavaa. Koulun valtava pyörösaha ei ollut ihan omiaan näin pikkuisten palasten työstämiseen. Olin varma, että kohta sormet napsuvat ja veri lentää. Niin ei kuitenkaan käynyt! Siirryin hyvillä mielin hiomakoneen ääreen ja siinä samassa olinkin jo rouhaissut irti viipaleen oikeasta etusormestani! Verta tuli yllättävän paljon, mutta pysyin näennäisesti tyynenä ja sain siteen sormeeni. Toivoin todella, että tämä haaveri tulisi jäämään viimeiseksi onnettomuudekseni puusepän urallani.

Koska inhoan televisioita vieläkin enemmän kuin sohvia, piti Pilvilinnan tuleva tv piilottaa kaappiin. Tein kaapin osat puusta, mutta koska halusin siitä yhteensopivan puusohvan kanssa, tein vielä kaapin päälle mdf:stä koristeleikkauksen. 

Päätin uskaltautua tekemään oikeasti avautuvat vetolaatikot kaapin alaosaan, vaikka tiesin sen olevan hankalaa. Työtä helpottaakseni annoin periksi balsalle ja kartongille. Lopuksi maalasin kaapin sohvan tapaan. Laatikot kyllä toimivat, mutta ovat varsin epäsopivat kolosiinsa nähden. Kaapista tuli kyllä sen näköinen, kuin se olisi minä hetkenä hyvänsä romahtamassa kasaan!

Näpersin vielä nopeasti pienen sivupöydän sekä rahin. Rahi syntyi paksusta balsasta, vaahtomuovista, kuution muotoisista puuhelmistä ja ruudullisesta kankaasta. 

Pieni sivupöytä sai jalat kukkakepeistä. 

Minulla olikin vielä yksi tuoli maalaamatta, ja niinpä sijoitin sen tähän huoneeseen. Alunperin keittiöön takoittamani lampunvarjostinkin päätyi sittenkin tänne.

Peilani lapsuuden aarrelaatikosta löysimme pikkuruisen punaisen muovisalkun. Hyväsydämisenä ihmisenä hän lahjoitti esineen nukkekotiini, sillä sehän näytti aivan mainiolta aihiolta kannettavaksi tietokoneeksi! Kuvittelin, että tietokone olisi helppo rakentaa, mutta erehdyin! 

Maalasin salkun hopeanväriseksi pienoismallimaalilla. Maali ei pysynyt sen pinnassa järin hyvin, vaan lähti helposti liuskoina pois. Näppäimistön sutaisin kasaan balsasta, ja sen se on näköinenkin! Otin vielä ruutukaapparilla kuvan oman tietokoneeni näytöstä ja tulostin sen sopivan kokoiseksi Pilvilinnan kannettavaan. Koska minulla ei ollut kontaktimuovia, päällystin tulosteen kirkkaalla teipillä. Kreivitär surffailee siis jatkuvasti Playmobilin sivustolla!

Aiemmin silppuamastani puumateriaalista sommittelin nyt kirjoituspöydän. Kiinalaiset syömäpuikot sopivat hyvin pöydänjaloiksi. En tehnyt tällä kertaa avattavia laatikoita, vaan sujuttelin dremelin hiomalaikalla urat esittämään laatikoiden välejä. Pöydästäpä tuli designiltaan melkoisen 70-lukulainen, ja arvelin sen kuitenkin päätyvän vintille säilöön. Eihän se miellyttänyt minun silmääni, kun pidän enemmän talonpoikaistyylisistä kalusteista. Maalasin vielä pöydän näyttämään kuluneelta ja liimasin pienet metalliset helmet laatikoiden vetimiksi. Olin lopputulokseen kuitenkin sen verran tyytyväinen, että pöytä ansaitsi paikkansa talossa.

Samalla kun muovailin keittiöön ja kellariin ruokia, tein myös pikkuruisen suklaalevyn Fimosta. Kääräisin sen foliopaperiin. Televisiota katsellessa onkin mukavaa mutustella suklaata. 

Television suhteen päädyin omituiseen ratkaisuun. Leikkasin ensin jostakin postin tuomasta kuvastosta modernin television kuvan. Sitten sahasin puutyötunnilla kuviosahalla kuvan muotoisen kappaleen ohuesta vanerista. (Vai pitäisikö puhua viilusta? Milloin viilu on viilua ja milloin se muuttuu vaneriksi?) Liimasin television kuvan sahaamani kappaleen päälle ja maalasin takaosan mustaksi. Jalustan taivutin rautalangasta ja kiinnitin balsanpalan avulla tv:n takapuolelle.

Televisio sai valitettavasti osakseen kritiikkiä sukulaisiltani. Mieheni keksi, että kun se kerran on taulu-tv, niin eikös sen voisi sijoittaa seinälle. Se näyttikin mukavan huomaamattomalta seinällä, joten iso kaappi saisikin nyt olla liinavaatekaappi.

Mitä enemmän tuijottelin nukkekotiani ja sovittelin huonekaluja paikoilleen, sitä tyytymättömämmäksi tulin huonejakoon. Päätinkin siirtää televisohuoneen yläkerran siniseen kamariin ja tehdä keskikerroksen ankeanruskeasta pikkukamarista vierashuoneen. Vihreät kalusteet näyttivät todella kummallisilta tummansinisiä tapetteja vasten, mutta silmäni alkoivat pikkuhiljaa tottua outoon yhdistelmään.

Sijoitin myös kannettavan tietokoneen tänne. Vaikka kreivitär hoitaakin työnsä putiikkinsa takahuoneessa käyttäen apunaan tehokkaita tietokoneita sekä muita työvälineitä, on myös asunnon yhteydessä tarpeen tila, jossa voi käyttää tietokonetta. Tänne on helppo pujahtaa, kun tarvitsee pääsyä Internetiin tai rauhallista paikkaa kirjeen kirjoittamiselle.

Olin yhä tyytymätön kalusteiden tekniseen tasoon, ja päätin yrittää parannella niitä. Aloitin maalaamalla sohvan koristekuviosta yksityiskohtaisemman. Ompelin myös muhkeat luonnonvalkoiset tyynyt puuvillakankaasta. Kiinnitin niihin reunapitsit ja täytin vanulla.

Kaappi oli hankalampi. Ovet lenkottivat rumasti ja niiden väliin jäi mojova rako. Leikkasin viilusta reunukset, joilla sain rakosen peitettyä. Spaatteleista pätkäisin ovien keskelle "peilit". Maalasin kaapin kaksiväriseksi, jotta vaaleampi vihreän sävy hiukan tasottaisi huoneen häijyä väritystä ja rauhoittaisi sitä.

Pikkuinen sivupöytä ja tuoli saivat siirtyä kokonaan pois talosta. Lahjoittaisin ne siskontytölle, mikäli hän kelpuuttaisi ne omaan nukkekotiinsa.

Lisää huonekaluja olohuoneeseen

Olohuoneen nurkkaan nikkaroin puusta ja viilusta pienen sivupöydän. Olin aiemmin jo yrittänyt tavoitella kulunutta vanhaa maalipintaa maalaamalla huonekaluja kerroksittain ja hiomalla pintaa pois. Se ei ollut onnistunut. Nyt tein niin, että maalasin pöydän valkoiseksi, ja maalin kuivuttua töpöttelin tummanruskeaa hieman kuivahtanutta maalia strategisiin paikkoihin. Lopputulos oli uskottava. 

Pöydän päälle sijoitin suuren lasipurkillisen suklaakonvehteja. Täytin yhden rokotepullon Agiolaxilla. Agiolax on ruskeiden rakeiden muodossa olevaa ulostuslääkettä ja näyttää nukkekodissa todella herkullisilta suklaakonvehdeilta! Purkin kumisen korkin maalasin hopeanvärisellä pienoismallimaalilla.

Olohuoneen hämäryys kiusasi minua. Alunperin olin tarkoittanut laittaa sinne kaksi valaisinta, mutta toinen hehkulamppuhan oli sittemmin joutunut kaakeliuunin sisuksiin. Poikaystäväni auttoi minua nyt rakentamaan uuniin toisen valonlähteen. Clas Ohlsonilta sai edullisesti pieniä elektronisia tuikkukynttilöitä. Purimme kynttilän ja laitoimme loimottavan pikku led-lampun uunini sisälle. Katkaisijan piilotimme uunin sisäpuolelle ja kiinnitimme sen tukevasti ilmastointiteipillä. Sen piti olla suhteellisen helposti irrotettavissa, koska joskus olisi aika vaihtaa paristo.

Uunin alaosaan puhkaisin pienen reiän, johon pujotimme palan ohutta mehupilliä. Pillinpätkän avulla saattoi nyt painaa lampun katkaisijaa, ilman että uunia tarvitsi siirtää lainkaan. Vaan eipä aikaakaan, kun sitten unohdin takkaan tulen loimottamaan useammaksi päiväksi lähtiessäni kotoa pois. Palatessani huomasin takkapesässä enää vaimean himerryksen.

Seuraavaksi rakensin kapoisen kirjahyllyn. Se on moderni, mutta sopii silti tyylillisesti yhteen vanhojen huonekalujen kanssa. Petsasin hyllyn ja aloin miettiä kirjojen tekemistä. Surffailin muiden nukkekotiharrastajien blogeissa, ja löysin aivan kertakaikkiaan kätevän ohjeen. Tällä tekniikalla ei kirjoja tarvitse itse alkaa sitoa, vaan blokki tulee valmiina aivan oikeasta kirjasta! Minä uhrasin joltakin Krishna-liikkeen tyypiltä saamani "Bhakti-Jooga"-nimisen opuksen hyvään tarkoitukseen. Skannasin omista kirjoistani kansia nukkekodin kirjoille. Toistaiseksi tekemäni kirjat täyttivät vasta kaksi hyllyä, mutta skannailen joskus myöhemmin lisää.

Olin sahaillut ja hionut puutyötunnilla pöytälevyn olohuoneen sohvapöytää varten. Onneksi viime hetkellä ymmärsin, että inhoan sohvapöytiä yhtälailla kuin sohviakin, eikä Pilvilinnaan sopisi laittaa vastenmielisyyttä herättäviä esineitä! Niinpä käytin pöytälevyn hyödyksi vanhaa kirstua tehdessäni. Maalasin sen valkoiseksi ja töpsöttelin jälleen ruskealla maalilla siitä kuluneen näköisen. Saranat tein pinnoitetusta kartongista, joka itse asiassa tuntuu olevan kaikkein toimivin ratkaisu kaikista niistä saranoista, joita olen kokeillut. Kirstu sai vielä koristemaalauksen kanteensa ja kylkeensä. Ainahan kaunis vanha arkku ruman sohvapöydän voittaa, eikö?

Netissä surffaillessani kohtasin myös ohjeita kukkien askarteluun. Niitä soveltamalla näpersin tulppaanikimpun. Käytin ruukkuna pientä keraamista maljakkoa, jonka joku äitini tuttavan tuttava oli savesta muotoillut. Olin ostanut Vapaavalinnasta vihreällä muovilla päällystettyä rautalankaa. Napsin siitä muutaman sentin mittaisia paloja ja kiinnitin niihin maalarinteippiä. Leikkasin teipin vihreiden lehtien muotoisiksi ja maalasin Tiimarin maaleilla. Kukinnot tein myös maalarinteipistä, ja kiinnitin ne varsiin käyttäen apuna pikaliimaa, sormiani ja pinsettejä. Pikaliiman kanssa tulppaanien muotoileminen oikeaan malliinsa oli vihoviimeistä sähläämistä, ja nukkumaanmennessäni jokainen sormenpääni oli tunnoton liimakuorrutteen takia. Täytin ruukun ensin sinitarralla ja tökin kukkien varret siihen kiinni. Lopuksi turautin perään muutaman tipan pikaliimaa, joka jämähdytti koko asetelman paikalleen.

Erehdyin eksymään oululaisen nukkekotiharrastajan sivuille. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai... no, itkeä. Sellaiseen tarkkuuteen en ollut vielä koskaan aiemmin missään törmännyt. Kun itse olin juuri valmistanut säälittävän tietokoneen ja tökerön hellan, oma rimani alkoi nousta. Katsoin uusin silmin Pilvilinnaani ja totesin, että erinäisiä kalusteita on pantava uusiksi.

Aloitin nojatuoleista.Ne olivat kömpelöt ja koomiset. Pois vaan!

Törmäsin netin nukkekotimaailmassa seikkaillessani lopultakin melko selkeään nojatuolin ohjeeseen. Innostuin itsekin yrittämään. Ikävä kyllä, kun olin sulkenut tietokoneen, en enää lainkaan muistanut, mitä piti tehdä, ja minun piti aika paljon säveltää. 

Kaiken puuntyöstämisen vastapainona oli mukava askarrella välillä pahvista. Hienompi ja painavampi tuolista kyllä olisi tullut, jos olisin malttanut odottaa puutyötuntia ja sahannut osat vanerista. Minua oli toisaalta alkanut ärsyttää valtavat koneet luokassa, jotka olivat kaikkea muuta kuin sopivia näin pienten osien työstämiseen. 

Tuolin askarteleminen oli kuitenkin myt niin hauskaa, että tein samantien kolme. Tein vielä ruudullisen rahin nojatuolin kaveriksi.

Ruokaa kellariin

Kellareissa tarvitaan paljon hyllytilaa. Sahasin lankusta siivuja pyörösahalla, ja tein niistä hyllylevyjä. Hyllyjen jalkoja varten päätin ostaa puurimaa Hobby Pointista, sillä vaikka valmiit rimat ovatkin aika kalliita, niiden sahaaminen itse on turhan työlästä. Kellariin tarvittaisiin myös pöytä, jonka rakensin vanerista ja valmiista puurimoista. Yhden hyllyistä jätin käsittelemäättä, yhden petsasin ja pöydän maalasin ohuesti keltaisella maalilla. Olin jo oppinut nostattamaan puunsyyt vedellä pintaan, ja hiomaan osat ennen maalausta tai petsaamista.

En oikein osannut päättää tulisiko kellarista ruokakellari vaiko tavarakellari, ja päätin yhdistää molemmat. Hyllyille tulisi purkkeja ja purnukoita, mutta kellarin nurkkiin mahtuisi myös varmasti lapioita, haravoita ja suloinen vaaleansininen skootteri. Oma miekkoseni oli sen minulle ostanut edellisiltä vappumarkkinoilta, ja se kyllä ansaitsi paikan Pilvilinnasta vaikkei omatekoinen ollutkaan.

Olin jo useita vuosia aikaisemmin hankkinut Sinooperista pari puista kiulua, jotka nyt tuunasin petsaamalla ja kiertämällä rautalangasta vanteet niiden ympärille. Reipas sulhaseni toi tasaiseen tahtiin työpaikaltaan pieniä rokotepulloja. Jäätelötikuista, kahvitikuista, tulitikuista ja spaatteleista syntyi helposti laatikoita perunoille ja muille vihanneksille.

Ruokien muovaileminen keittiöön oli niin innostavaa, etten malttanut millään lopettaa. Ilta vierähti yöksi, kun käsissäni syntyi Fimosta pieniä herkkuja toisensa perään. Kellariin tein kukkakaaleja, porkkanoita, punajuuria, purjosipuleita, kurkkuja, tomaatteja ja sangollisen aurinkoisia appelsiineja. Porkkanoiden ja punajuurien naatit tein tummanvihreästä piipunrassista.

Tein myös neljä täytekakkua odottamaan tupaantuliaisia.

Myöhemmin jatkoin muovailua ja kellarin hyllyille pääsivät myös vesimeloni, pari suklaakakkua, röykkiö karjalanpiirakoita, pari maissintähkää, kiinankaali, mansikoita sekä appelsiinirahkahyytelö.

Huomasin, että muovaillessa kannattaa ehdottomasti panna pikku kakut ja hedelmät jääkaappiin kovettumaan, ennenkuin ne leikkaa viipaleiksi. Massa pehmenee käsissä melko nopeasti ja lämpöisenä se litistyy leikatessa.

Kirpputorilta löysin neljä muovista Siku-merkkistä maitotonkkaa, jotka arvatenkin ovat joskus olleet lelutraktorin peräkärryssä. Rokotepullojen kumikorkeista sain tonkkiin kannet, jotka maalasin hopeanvärisellä pienoismallimaalilla. Sitten tulostin niihin etiketit. Purkeissa olisi muka kuivattuja tuotteita: sieniä, omenaviipaleita, nokkosta ja viinimarjanlehtiä. Tulostimeni tarkkuus vaan ei oikein tuntunut riittävän näin pieniin printteihin.

Todellista miniatyyrityötä

Uskaltauduin lopultakin muovailemaan ruoka-aineita. Olin saanut äidiltäni jämäeriä Fimo-massasta. Sitä oli paljon helpompi muotoilla kuin olin arvannut, ja olin tyytyväinen aikaansaannoksiini.

Tein massasta perunamuussia, luumuja, banaaneita, appelsiineja, Runebergin torttuja, keitettyjä ja paistettuja munia, erilaisia juustoja, meetvurstia, lohimedaljonkeja, kinkkuviipaleita, makkaroita, spaghettia ja katkarapuja. Runebergin tortut saivat ylleen kakkukuvun, jonka leikkasin jonkin lääkkeen painopakkauksesta.

Joulu- ja muiden oikean elämän kiireiden takia keittiökalusteiden osat saivat odotella pitkään, ennenkuin pääsin niitä maalaamaan ja liimaamaan. Joku kirous keittiössä taitaa olla, sillä vaikka kaapistosta tuli tällä kertaa jo parempi, tajusin aivan liian myöhään unohtaneeni tehdä pöytälevyyn aukon tiskialtaalle! Nyt kaapistossa oli sitten verho ilman allasta. Ikävä takaisku. Pöytälevyn päälle allasta en enää laittaisi, sillä se tulisi silloin aivan liian korkealle ja kreivitär poloinen joutuisi varvistelemaan ulottuakseen hanaan. Olisi tehtävä erillinen tiskiallaskaluste. Täysin tyytyväinen en muutenkaan ollut tähän kaapistooni, sillä ovet olivat vinksin vonksin ja kaikkea verhosi jonkinlainen huolimattomuuden silaus.

Liedestäkään ei tullut sen komeampi, vaikka olin jo ehtinyt mielikuvissani ihastella sen realistista muotoilua. Liimasin neljä magneettia hellanlevyiksi, sillä ne näyttivät aivan oikeilta levyiltä. Paisti että olivat liian korkeat mittakaavaan. Jos olisin jaksanut nähdä vähän vaivaa, olisin voinut porata levyille kolot hellan pintaan, ja upottaa magneetit osittain puun sisään. Mutta enpä tehnyt niin. 

Nupit syntyivät neppareiden puolikkaista, jotka maalasin valkoisiksi, ja uuninluukku polykarbonaattilevyn palasesta. Saranaksi laitoin palasen mustaa nahkaa.

Luulisinpa joutuvani joskus tekemään uuden lieden. Kodinkoneet eivät selvästikään ole vahvinta alaani.

Puuhella onnistui paremmin. Sen runko syntyi yksinkertaisesti puupalikasta ja liesitaso ohuesta vanerista. Maalasin hellan Jovi-maaleilla harmaaksi ja valurautatason pienoismallimaalilla mattamustaksi. Uuninluukut muovailin Fimo-massasta ja liimasin pikaliimalla paikoilleen. Tällä kertaa en tehnyt aukeavia luukkuja. 

Lattian kipinäsuojus syntyi siideritölkin metallista.

Metalliämpäri sai kuvausta varten sisuksiinsa hiilimurskaa.

Tutkaillessani Internetin ihmeellisiä nukkekotisivustoja, päätin minäkin uskaltautua kokeilemaan pikkuruisten tarve-esineiden väsäämistä. Keittiössä tarvitaan jos jonkinlaista kapinetta. 

Ensin otin esiin balsapuisen leivänpaahtimen, jonka poikaystäväni oli jo kuukausia sitten nakerrellut uutuuttaan hohtavalla dremelillä. Koska hän ei ollut saanut aikaiseksi maalata sitä, minä maalasin sen musta-hopeiseksi omin lupineni ja liimasin sen pohjaan pienet hopeiset helmet jaloiksi.

Tein pari purnukkaa jostakin putkilosta, ja liimasin painonapin osat kansiksi. Tulostin purkkien kylkeen etiketit: tee ja sokeri. Tee on ihan oikeaa teetä; sitä pienintä purua, joka rapisee teesiivilän läpi. Sokeri taas on oikeasti suolaa, koska suola on pienikiteisempää. Purkit huurtuivat myöhemmin kovin rumasti, en tiedä johtuiko se liimasta, vai sisällöstä vai niiden yhdistelmästä.

Kahvimylly syntyi balsasta, halkaistusta puuhelmestä ja pätkästä rautalankaa. Petsasin valmiin tekeleen ja liimasin hullunkurisen oranssin helmen laatikon vetimeksi.

Talouspaperirullateline syntyi niin ikään balsasta, grillitikusta ja puuhelmestä. Paperin kiersin kertakäyttönenäliinasta leikkaamastani kaitaleesta.

Monetkin nukkekotiharrastajat olivat taivutelleet tuikkukynttilöiden suojuksista pieniä piparkakkumuotteja. Niinpä minä tein perässä, mitä muut edellä. Olin aivan yllättynyt miten mukavasti tuo materiaali totteli pinsettejäni ja pihtejäni. Olikin paljon helpompaa työskennellä tuikkukynttilämetallin kuin siideritölkkimateriaalin kanssa!

Luuta syntyi grillitikusta ja ruskeasta paperinaurusta.

Kun olin täyttänyt jääkaapin muovailemillani ruoilla, huomasin hyllyvälin olevan liian suuri. Kaappiin piti lisätä hyllylevyjä. Tein niille kannakkeet tulitikunpätkistä ja liimasin niiden varaan polykarbonaattilevystä hyllyt. Samalla uudistin myös siideritölkistä askarrellut ovihyllyt, ja korvasin ne tuikkukynttilänsuojuksella. 

Huomaamattani olin tuhrannut pikaliimaa sormenpäähäni, eikä jääkaappi irronnutkaan enää kädestäni, kun yritin laskea sen pöydälle! Jouduin repäisemään peukaloni irti väkivalloin, ja kaapin kylkeen jäi kerros ihoani. Hioin sen pois - sormenpääni paranisi kyllä ajan kanssa itsekseenkin.

Minua oli aiemmin oikein käynyt sapettamaan se, miten jotkut nukkekotityypit veivät miniatyyrimaailman aivan äärimmilleen. Tästä mainiona esimerkkinä tulitikkuaski. Kiivastuneena päätin, että kyllä minäkin yhden tikkuaskin saisin aikaiseksi, eihän se nyt mikään maratonjuoksuun verrattava suoritus voi olla! Yllättäen pikkuruisen avautuvan rasian taittelu kartongista ei ollutkaan aivan mahdotonta! Vuolin balsasta soiroja tikuiksi ja tulostin minikokoon ihan oikean tikkuaskin kannen.

Jääkaapin sisältö vaikutti kovin lihapainotteiselta. Muovailin muutaman paprikan ja pari porkkanaleivosta sekä kääretortun. Kellarista voisi sitten hakea vihanneslaatikkoon jotakin vihreää.

Pikkuisen vispilän rakensin rautalanganpätkästä, jonka taivutin silmukaksi. Sitten irrotin vanhasta kuulakärkikynästä jousen ja kiepautin sen rautalangan lenkkiin. Tujaus pikaliima piti jousen paikallaan. Fimosta muovailin kahvan, ja samalla muotoilin myös kauhan samaa sarjaa.